V
vrs
Vieras
Muksujen isovanhemmat, eli minun vanhempani, halusivat aloittaa esikoisen (3v) kanssa syksyllä uimakoulun ja anoimme toki luvan. Muksu ensin arasteli, mutta nykyyän on oikea vesipeto.
Nyt uimakoulussa henkilöstöongelmien vuoksi vaihtui vetäjä ja siitäkös riemu ratkesi. Äitini, joka poikaa uimakoulussa on käyttänyt, oli tykästynyt vanhaan vetäjään ja kaverustunut hänen kanssaan. Tapansa mukaan hän koki tarpeelliseksi tunkea nenänsä taas muiden asioihin ja soitti uimakoulun omistajalle tivatakseen syytä vetäjän vaihtumiseen. Äitini vaati, että omistaja itse tulisi paikan päälle uimakouluun selvittämään tilannetta, uhkaili ja oli hävytön (ihan normaalia äidilleni). Hankki siinä samassa sitten itselleen porttikiellon koko uimakouluun.
Nyt kaikki soittelevat minulle ja ainoa, joka on minusta pysynyt asiallisena, on uimakoulun omistaja. Hän yritti mahdollisimman diplomaattisesti selittää minulle tilannetta puhelimessa, luuli vissiin minun olevan äitini kaltainen. Vasta kun pahoittelin, että hän koskaan on äitini kanssa tekemisiin joutunut, rentoutui hän ja kertoi koko totuuden tapahtumista. Niiden valossa minusta on oikein kohtuullista toivoa, ettei äitini siellä uimakoulussa enää näyttäydy, vaan joku muu käyttää poikaa siellä.
Sepä nyt ei kuitenkaan äidilleni käy. Meistä vanhemmista ei kumpikaan pääse poikaa tuolla käyttämään, koska mies on töissä ja minä kloorille allerginen. Eli isäni pitäisi poikaa käyttää, niin hän on ennenkin tehnyt. Mutta nyt haluavat kiusallaan että äitini menee sinne, kuulemma perjaatteesta. Heitä ei kuulemma kielletä. Äitini tai ei kukaan. Yritin olla mahdollisimman asiallinen, mutta lopulta minun oli laitettava kova kovaa vasten ja sanoa, etten poikani nimissä heitä enää voi päästää sinne riehumaan, jos eivät voi joustaa siinä, kuka pojan kanssa menee, saavat olla menemättä. En anna lastani äitini "aseeksi" tuohon lapselliseen riehumiseen.
Nyt vanhempani eivät sitten halua nähdä lapsiamme enää ollenkaan. Ottavat kuulemma "hajurakoa", kun ollaan heille niin uppiniskaisia ja hankalia. Ja sehän sopii. Mutta kyllä ottaa pannuun lapsen puolesta! Juuri kun hän löytää kivan harrastuksen, niin mummonsa ääliömäisyyden vuoksi sekin viedään hänelta. Eikä tuo nyt muutenkaan ihan kivaa ole, että lapsiin puretaan aikuisten riidat.
Olenko teistä kohtuuton, kun en anna äitini viedä poikaa sinne porttikiellosta huolimatta?
Nyt uimakoulussa henkilöstöongelmien vuoksi vaihtui vetäjä ja siitäkös riemu ratkesi. Äitini, joka poikaa uimakoulussa on käyttänyt, oli tykästynyt vanhaan vetäjään ja kaverustunut hänen kanssaan. Tapansa mukaan hän koki tarpeelliseksi tunkea nenänsä taas muiden asioihin ja soitti uimakoulun omistajalle tivatakseen syytä vetäjän vaihtumiseen. Äitini vaati, että omistaja itse tulisi paikan päälle uimakouluun selvittämään tilannetta, uhkaili ja oli hävytön (ihan normaalia äidilleni). Hankki siinä samassa sitten itselleen porttikiellon koko uimakouluun.
Nyt kaikki soittelevat minulle ja ainoa, joka on minusta pysynyt asiallisena, on uimakoulun omistaja. Hän yritti mahdollisimman diplomaattisesti selittää minulle tilannetta puhelimessa, luuli vissiin minun olevan äitini kaltainen. Vasta kun pahoittelin, että hän koskaan on äitini kanssa tekemisiin joutunut, rentoutui hän ja kertoi koko totuuden tapahtumista. Niiden valossa minusta on oikein kohtuullista toivoa, ettei äitini siellä uimakoulussa enää näyttäydy, vaan joku muu käyttää poikaa siellä.
Sepä nyt ei kuitenkaan äidilleni käy. Meistä vanhemmista ei kumpikaan pääse poikaa tuolla käyttämään, koska mies on töissä ja minä kloorille allerginen. Eli isäni pitäisi poikaa käyttää, niin hän on ennenkin tehnyt. Mutta nyt haluavat kiusallaan että äitini menee sinne, kuulemma perjaatteesta. Heitä ei kuulemma kielletä. Äitini tai ei kukaan. Yritin olla mahdollisimman asiallinen, mutta lopulta minun oli laitettava kova kovaa vasten ja sanoa, etten poikani nimissä heitä enää voi päästää sinne riehumaan, jos eivät voi joustaa siinä, kuka pojan kanssa menee, saavat olla menemättä. En anna lastani äitini "aseeksi" tuohon lapselliseen riehumiseen.
Nyt vanhempani eivät sitten halua nähdä lapsiamme enää ollenkaan. Ottavat kuulemma "hajurakoa", kun ollaan heille niin uppiniskaisia ja hankalia. Ja sehän sopii. Mutta kyllä ottaa pannuun lapsen puolesta! Juuri kun hän löytää kivan harrastuksen, niin mummonsa ääliömäisyyden vuoksi sekin viedään hänelta. Eikä tuo nyt muutenkaan ihan kivaa ole, että lapsiin puretaan aikuisten riidat.
Olenko teistä kohtuuton, kun en anna äitini viedä poikaa sinne porttikiellosta huolimatta?