kylläpä tuli arvoton olo äsken :(

[hassu]

Niin paitsi että yh saa aina välillä laittaa lapsen sille isälle hoitoon ja saa omaa aikaa

Ei pidä paikkaansa. Tunnen montakin yh:ta, jotka eivät missään tapauksessa halua laittaa lastaan "isälle hoitoon". Vainajat kun ovat kohtuullisen klelvottomia lapsiaan hoitamaan ja jos sen lapsensa sinne isälle asti saisikin, sitä ei saisi sieltä enää koskaan takaisin. Ja vaikka iskukki olisikin elävien kirjoissa, niin ei kaikki isukit ota lapsiaan ikinä luokseen. Eikä kaikki isukit ole sellaisia, että lasta voisi niihin olosuhteisiin edes antaa. Joten ei pidä yleistää *iloinen exästä, joka alkoi junnun ensimmäisen 10 ikävuoden jälkeen ottaa junnua luokseen*

mun äiti laittoi minut ja veljeni väkisin isällemme vkolopuksi, isä ei ollut kiinnostut ja silloin ala-asteikäisenä/murrosikäisenä ei tuntunut kivalta olla ei-toivottu.
Niitä isiä kun on niin joka lähtöön. Joten äiti voi olla ainoa, joka joutuu huolehtimaan lapsista.

 

[Keittiönoita]

mäki aluks aina kysyin et saanko vapaata,ei menny herralle jakeluun et äippäki tarttis niin aloin sit vaan ilmottaan et huomenna pidän vapaata -ja ylläri ylläri!ei oo pistäny vastaan! en oo vieläkään tajunnu tota sen logiikkaa,mut ei sen väliä..

Mä tajuan En mäkään lomaa tarvitse lomasta. Useimmille työssä käyville kun loma on lomaa, vaikka kotona odottaisi 5 kiljuvaa tenavaa. Moni viiden lapsen kanssa kotona oleva taas ajattelee, että kun käy töissä, on lomalla. Ajatus, joka taas mua - pitkää työviikkoa tekevää - kummastuttaa. Kyse ei ole kuitenkaan mistään "kumpi enemmän vapaa-aikaa ansaitsee" - jutusta vaan siitä, että minkä kukakin kokee työksi. Työksi yleensä koetaan se, mikä on pakko tehdä ja mikä toistuu joka saakutin arkipäivä.

 

[kunnon kinttaat]

mäki aluks aina kysyin et saanko vapaata,ei menny herralle jakeluun et äippäki tarttis niin aloin sit vaan ilmottaan et huomenna pidän vapaata -ja ylläri ylläri!ei oo pistäny vastaan! en oo vieläkään tajunnu tota sen logiikkaa,mut ei sen väliä..

Mä tajuan En mäkään lomaa tarvitse lomasta. Useimmille työssä käyville kun loma on lomaa, vaikka kotona odottaisi 5 kiljuvaa tenavaa. Moni viiden lapsen kanssa kotona oleva taas ajattelee, että kun käy töissä, on lomalla. Ajatus, joka taas mua - pitkää työviikkoa tekevää - kummastuttaa. Kyse ei ole kuitenkaan mistään "kumpi enemmän vapaa-aikaa ansaitsee" - jutusta vaan siitä, että minkä kukakin kokee työksi. Työksi yleensä koetaan se, mikä on pakko tehdä ja mikä toistuu joka saakutin arkipäivä.

en mä mielestäni sanonu et kokisin tän työks,ei kyllä mä haluun olla lapseni kans kotona.kyse on siitä että mun mielestä ainakin myös kotona oleva tarvii sitä irtiottoa arjesta välillä,jaksaa olla parempi äippä,hoitaa kotia jne.se vaan on puuduttavaa jos aina on samaa oli sitten töissä taikka kotona.

ja meinasin etten ymmärrä sen logiikkaa siinä miks pyytäessä ei käy,mut käy hyvin ku vaan ilmotan pitäväni "lomaa"..luulin kirjoittaneeni selvästi,mut ehkä mun ulosanti ei sit ollu kuitenkaa ni selvää

muoks.siis tajusin sun pointin,vaikka tulikin vähän toistoo tossa.

 

[Keittiönoita]

en mä mielestäni sanonu et kokisin tän työks,ei kyllä mä haluun olla lapseni kans kotona.kyse on siitä että mun mielestä ainakin myös kotona oleva tarvii sitä irtiottoa arjesta välillä,jaksaa olla parempi äippä,hoitaa kotia jne.se vaan on puuduttavaa jos aina on samaa oli sitten töissä taikka kotona.

ja meinasin etten ymmärrä sen logiikkaa siinä miks pyytäessä ei käy,mut käy hyvin ku vaan ilmotan pitäväni "lomaa"..luulin kirjoittaneeni selvästi,mut ehkä mun ulosanti ei sit ollu kuitenkaa ni selvää

muoks.siis tajusin sun pointin,vaikka tulikin vähän toistoo tossa.

Sun ulosantisi taisi olla ihan hyvä, mun sisäänottoni vaan ei tähän aikaan viikosta ja vuorokaudesta taas ollut Mä taisin muotoilla omatkin sanani vähän väärin. Tarkoitin sitä tolla työllä, että kun sitä samaa tekee joka päivä, siitä kaipaa irtiottoa välillä. Ihan sama, mitä tekee: hoitaa lapsia, palvelee asiakkata pankissa, koodaa softaa, hoitaa sairaita.... Jos sitä tekee joka päivä, kuukausia ja kenties vuosiakin, se väkisinkin muuttuu "työksi". Heitän tähän esimerkkinä, että joskus aikoinaan olin intohimoinen ohjelmoija. Koodaaminen nyt vaan oli mun juttu ja kun siitä tuli sitten mun työnikin, musta se oli huippuhienoa. Noh, nyt koodaan työkseni jo kahdeksatta vuotta ja mun intohimoni on ruuanlaitto. Mutta tgiedän, että jos ryhtyisin laittamaan ruokaa kuten aikoinaan rupesin koodaamaan, ruuanlaitostakin tulisi mulle "työ", vaikken ruuanlaitosta ketään laskuttaisikaan. Kun kivan ja toivotun asian tekeminen muuttuu kuukausien ja vuosien joka päiväiseksi arjeksi, kyllä se alkaa puuduttaa ja kaipaa välillä jotain muuta. Vaikka shoppailureissua ilman lapsia, jos se päasiallinen homma on olla lasten kanssa.