Kyllästynyt kysymyksiin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Bessi"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
B

"Bessi"

Vieras
Olemme miehen kanssa yrittäneet lasta vuosia. Kävimme kaikki hoidot läpi, mutta tuloksettomina ne lopetettiin. En ole vielä hyväksynyt asiaa lapsettomuudestamme, siksi kyselyt vauvan tulosta kirpaiseekin. Olen 28 vuotta ja mieheni 30. Iästä ei siis pitäisi johtua.

Mieheni serkulle synty vauva ja olimme sitä katsomassa. Paikalla oli myös muuta sukua sankoin joukoin. Yksi sukulaistädeistä alkoi kovalla äänellä kyselemään koskakos meille vauva tulee? Toinen siihen, että on ne nykyajan nuoret kovin itsekkäitä, täytyy saada talot ja urat ja ulkomaanmatkat ja säästöt ja sitten vasta lapset. Siihen taas ensimmäinen sitten vastasi, vilkuillen minua, että: Pitäisiköhän (minun nimi ja mieheni nimi) rauhoittua, eikähypätä karibialla ja thaimaassa ja hankkia lasia....

Mieheni kuuli myös ko. keskustelun ja pahoitti mielensä myös. Lähdimme vauvankatsomisreissulta pois nopeasti ja huomaamatta. Ei meillä ollut sanoja noita tätejä vastaan.

Eivät tienneet, että uraa teemme vain siksi, että päivillä olisi tarkoitus. Eivät tienneet, että luopuisimme autosta ja kodista ja moottoripyöristämmekin, jos vain saisimmepieneni syliimme. Eivät tienneet, että antaisimme kaikki säästöni pois jos kodissamme olisi lapsen naurua. Eivät tienneet, että joulu on meille helpompi viettää ulkomailla kahdestaan, kuin vaikkapa anoppilassa sisarusten ja heidän lastensa keskellä.

Onko muilla vastaavia kokemuksia? Mitä sanoa kyselijöille vastaan, kun asia on niin kipeä että sanoja ei löydy. Mielestäni lapsettomuushoidot ja -ongelmat eivät ole sellaisia asioita, joista kaikille kertoisin. Parhaat ystävät ja lähimmät niistä tietää.
 
Sanoisin näin: "kaikille se ei ole niin helppoa/yksinkertaista" piste. En muuta. Tämän joko ystävällisesti / neutraalisti hymyillen tai sitten täysin vakavalla naamalla ja suora katse kontakti.

Miten näin? Toimisi varmasti?
 
Mie aloin sanoa suoraan miksi ei lasta kuulu. Ei se ole minun häpeä, mut sitä kyllä hävettää joka niillä kovaäänisillä kysymyksillä saa minut noloon tilanteeseen ja pakotetuksi paljastamaan ettei se lapsen saanti ole tuosta noin vaan naps.
Myöhemmin meillä onneksi onnistu, periksi oli jo annettu. Toivon teillekki ihmettä :kiss:
 
[QUOTE="Mimosa";23031828]Sanoisin näin: "kaikille se ei ole niin helppoa/yksinkertaista" piste. En muuta. Tämän joko ystävällisesti / neutraalisti hymyillen tai sitten täysin vakavalla naamalla ja suora katse kontakti.

Miten näin? Toimisi varmasti?[/QUOTE]

Näin minäkin sanoisin.
 
Mimosan kanssa samoilla linjoilla. Me taidettiin pariin kertaan todeta että aina se haluaminenkaan ei riitä, se ei vaan ole niin helppoa.

:hug:

saman kokeneet, 37/41 v pariskunta
 
Olen miettinyt, että olenko itse ollut samanlainen että kommentoin lapsista ja niiden hankkimisesta. Toivottavasti en, en kyllä muista että olisin kovasti kysellyt keneltäkään mitään. Mutta pieni puolustus: en ole tarkoittanut sillä mitään pahaa.

Yksi ystäväni kertoi hetki sitten, että hänen työkaverinsa oli ripittänyt häntä kahvipöydässä tuosta samasta aiheesta. Työkaveri kärsii lapsettomuudesta ja oli sanonut ystävälleni ihan suoraan että tuo on epäkohteliasta ja siitä tulee todella paha mieli, kun kaikki eivät voi saada lapsia tuosta vain. Se kirpaisi ystävää, mutta kyllä hän hyvin nopeasti ymmärsi - ja on tästä lähin hiljaa.

Minäkin toivon, että jos jollekin tietämättäni aiheutan pahaa mieltä kysymyksillä, siitä sanotaan suoraan. Se tuntuu tosi nololta sen hetken, mutta siitä sitten otan kyllä opiksi. Toki kaikki eivät ota, mutta onko se sitten enää sinun ongelma? Ei. Jos et halua kaikkien tietävän, ehkä ei kannata sanoa mitään, tai sitten sanot takaisin jotenkin toisin. Mutta jos haluat että asia ei ole enää salaisuus, niin sano ihan suoraan että ei se niin helppoa ole, kaikkemme olemme tehneet mutta lasta ei näy eikä kuulu. Se pysäyttää.
 
juu en minäkään varmaan hiljaa pystyisin olla loputtomiin. sanoisin suoraan ja niin kirpeesti että siinä ois niille tädeille miettimistä miten paikkailla omaa tyhmyyttä. en vieläkään ymmärrä millä tavalla toisten lapsenteot kuuluu muille!! törkeetä.

ap:lle ja muille kokeineille isot :hug:.
 
Minä en tenttaa ketään lapsista. Enkä esim. kiusoittele teinejä seurusteluista tai seurustelemattomuuksista. Jotkut asiat ovat ihmiselle pyhiä, oma kaikkein sisin reviiri niistä pyhin.
 
Minä kerran ärsyynnyin niin kovasti tuollaisiin kommentteihin että sanoin kovaan ääneen "Perkele se edes teille kuulu,mutta me emme yrityksistä ja hoidoista huolimatta näytä lasta saavan,jotta joko se vittuilu riittää?".Tiedän,että meni yli totaalisesti ja oli täysin väärä aika ja paikka tuohon (erään sukulaisen syntymäpäiväjuhlat),mutta ei sen jälkeen kyllä enää tullut kommentteja asiasta.Vuoden päästä sitten päästiinkin kertomaan,että nyt vihdoin se lapsi on tulossa.
 
Menkää adoptiojonoon heti. Teistä tulisi todella hyvät vanhemmat joillekin, ja olette vielä nuoria. Minun eräs sukulaiseni ei voinut saada lapsia, ja joskus nuorena ei adoptoinut, koska ei uskaltanut, nyt vanhana katuu tätä. Ja jos kerran kaikki hoidot on käyty läpi tuloksetta, uskon sillä olevan vaikutusta adoptiolapsen saantiin.

Voit olla silti äiti, vaikka et saisi omia lapsia, ihan oikeasti.
 
Voisi olla parempi jos jossakin tilanteessa voisitte sanoa asian suoraan. "Että yritetty on mutta meille ei ole lasta tullut".
On todella ikävää sukulaisten taholta ruotia teidän lapsettomuutta. Lapsia ei todellakaan tehdä vaan ne saadaan, jos saadaan.
 
Sen asian myöntäminen voi olla vaikeaa.

Minua ihmetyttää, miten vielä tänä päivänä löytyy noin moukkia utelijoita. Vähän hienotunteisuutta saisi olla ihmisillä. Eivätkö he tiedä, että lapsettomuus on nykyään jokseenkin yleistä?
 

Yhteistyössä