B
"Bessi"
Vieras
Olemme miehen kanssa yrittäneet lasta vuosia. Kävimme kaikki hoidot läpi, mutta tuloksettomina ne lopetettiin. En ole vielä hyväksynyt asiaa lapsettomuudestamme, siksi kyselyt vauvan tulosta kirpaiseekin. Olen 28 vuotta ja mieheni 30. Iästä ei siis pitäisi johtua.
Mieheni serkulle synty vauva ja olimme sitä katsomassa. Paikalla oli myös muuta sukua sankoin joukoin. Yksi sukulaistädeistä alkoi kovalla äänellä kyselemään koskakos meille vauva tulee? Toinen siihen, että on ne nykyajan nuoret kovin itsekkäitä, täytyy saada talot ja urat ja ulkomaanmatkat ja säästöt ja sitten vasta lapset. Siihen taas ensimmäinen sitten vastasi, vilkuillen minua, että: Pitäisiköhän (minun nimi ja mieheni nimi) rauhoittua, eikähypätä karibialla ja thaimaassa ja hankkia lasia....
Mieheni kuuli myös ko. keskustelun ja pahoitti mielensä myös. Lähdimme vauvankatsomisreissulta pois nopeasti ja huomaamatta. Ei meillä ollut sanoja noita tätejä vastaan.
Eivät tienneet, että uraa teemme vain siksi, että päivillä olisi tarkoitus. Eivät tienneet, että luopuisimme autosta ja kodista ja moottoripyöristämmekin, jos vain saisimmepieneni syliimme. Eivät tienneet, että antaisimme kaikki säästöni pois jos kodissamme olisi lapsen naurua. Eivät tienneet, että joulu on meille helpompi viettää ulkomailla kahdestaan, kuin vaikkapa anoppilassa sisarusten ja heidän lastensa keskellä.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Mitä sanoa kyselijöille vastaan, kun asia on niin kipeä että sanoja ei löydy. Mielestäni lapsettomuushoidot ja -ongelmat eivät ole sellaisia asioita, joista kaikille kertoisin. Parhaat ystävät ja lähimmät niistä tietää.
Mieheni serkulle synty vauva ja olimme sitä katsomassa. Paikalla oli myös muuta sukua sankoin joukoin. Yksi sukulaistädeistä alkoi kovalla äänellä kyselemään koskakos meille vauva tulee? Toinen siihen, että on ne nykyajan nuoret kovin itsekkäitä, täytyy saada talot ja urat ja ulkomaanmatkat ja säästöt ja sitten vasta lapset. Siihen taas ensimmäinen sitten vastasi, vilkuillen minua, että: Pitäisiköhän (minun nimi ja mieheni nimi) rauhoittua, eikähypätä karibialla ja thaimaassa ja hankkia lasia....
Mieheni kuuli myös ko. keskustelun ja pahoitti mielensä myös. Lähdimme vauvankatsomisreissulta pois nopeasti ja huomaamatta. Ei meillä ollut sanoja noita tätejä vastaan.
Eivät tienneet, että uraa teemme vain siksi, että päivillä olisi tarkoitus. Eivät tienneet, että luopuisimme autosta ja kodista ja moottoripyöristämmekin, jos vain saisimmepieneni syliimme. Eivät tienneet, että antaisimme kaikki säästöni pois jos kodissamme olisi lapsen naurua. Eivät tienneet, että joulu on meille helpompi viettää ulkomailla kahdestaan, kuin vaikkapa anoppilassa sisarusten ja heidän lastensa keskellä.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Mitä sanoa kyselijöille vastaan, kun asia on niin kipeä että sanoja ei löydy. Mielestäni lapsettomuushoidot ja -ongelmat eivät ole sellaisia asioita, joista kaikille kertoisin. Parhaat ystävät ja lähimmät niistä tietää.