Mitä tehdä kun miehelläni ei ole aikaa minulle. Ei olla pitkiin aikoihin tehtykkään mitään yhdessä. Hän on aina koneella tai muuten puhaa jotain omia juttujansa. Puhuttu on kyllä asiasta mutta hän vain hymähtelee jotain epämääräistä. Aikaa ei liikene vaikka kuinka pyytelisi. En tiedä missä vika. Välillä olen purkanut itseäni ja itkenyt hänelle kuinka mulla on paha olla kun, tyyliin vain nukutaan enää yhdessä ja sanonut/kysynyt että kannattaisiko meidän erota. Hän vain hymähtelee ja naureskelee? Silti itse halunnut jatkaa suhdetta kun olen kysynyt. Oltu 2vuotta yhdessä ja lapsi 4kk. Hän on ihan eri ihminen kun ennen eikä edes huomaa että suhteessamme ei ole kaikki kohillaan, sanoo vain että ei ajattele asiaa. Asumme eri paikka kunnilla, koska meille tuli ero lapsen synnyttyä. Kuitenkin palasimme yhteen, mutta mies ei halua tulla samalle paikka kunnalle töihin eikä, olla luonani? Suunnittelee vain autojuttuja yms muita omia asioita. Muutkin ovat sanoneet että hänestä on tullut erillainen, eikä puhu enää kellekkään. Eilenkin sanoin hänelle etten mä jaksa enää pitää yksin meitä väkinsin yhdessä, niin hän vain tuumasi että joo, muistuta sitten että haen omat tavarat sun luota. Kysyin että eikö häntä satu jos me erottas niin sano taas vaan ettei ajattele asiaa ja että ehkä tajuaisi sen myöhemmin. En tunne enää koko ihmistä. :'( :'( :'( :'( :'(
Kylmä suhde!
- Viestiketjun aloittaja Äiti86
- Ensimmäinen viesti
Mulla tuli vähän tuosta alusta oma tilanne mieleen..
Meille on esikoinen tulossa ja varsinkin nyt loppuvaiheessa oli fiilis että oon "sidottu" kotiin ja mies vaan suunnittelee elämäänsä täysillä, niin kuin minua ei siinä oiskaan. Vapaapäivät kuluivat koneella ja autojutuista höyrytessä....
Mutta; masennuin niin tästä tilanteesta että mies alko itekin huomaamaan että jotain on vialla. Pyysin nätisti että pelais vähemmän vapaa-aikana, ja keksittäis jotain kivaa mitä voidaan tehdä YHDESSÄ, mulla kun alko olla jo tosi yksinäinen olo ja tuntui että on helpompi olla yksin kotona kuin miehen täällä ollessa, oli siis ensimmäinen merkki uhkaavasta vieraantumisesta. Mies suostui, ymmärsi, kun oli itsekin nähnyt etten voi enää hyvin. Asiasta ollaan rauhallisesti puhuttu ja vaikka meillä nyt ei hirveästi ole yhteistä tekemistä (liikuntaharrastus odottaa sitä että minäkin pääsen synnytyksestä toivuttuani mukaan) niin aina jotain pientä yritetään kehittää.
Eilen värjättiin hiukset ja naurettiin pitkästä aikaa kunnolla, tuon enempää ei vaadittu minunkin oloni helpottamiseen!
Eli meillä puhuminen tosiaan auttoi, ja se että kumpikin on sitoutunut tähän suhteeseen. Jos huomaisin MITÄÄN merkkiä siitä ettei mies enää välitä, lähtisin mieluummin kuin kiusaisin itseäni! Olen sen sanonutkin monta kertaa, että väkisin en jää, enkä yksin aio suhdetta hoitaa. Vaikeaa se oliskin. Monesti kun mulla on kurja olo niin se on tuo mies joka muistuttaa suoraan sanomalla etten minä tässä yksin oo!
Ikävästi kyllä vaikuttaa siltä ettei miehesi tunnu haluavan jatkaa...mutta jospa teitäkin puhuminen auttaisi? Meillä on jouduttu turvautumaan myös ulkopuoliseen apuun kriisin aikana ja se auttoi, kannattaisko teidän kokeilla myös?
Jos ei mitään ala tapahtumaan/mies vaikuttaa vastahakoiselta kaikkeen, miettisin kyllä vakavasti lähtemistä.
Ei kukaan pysty yksin pitämään parisuhdetta pinnalla.
Lähteminen ei ole helppoa mutta joskus se vaan on ainoa ratkaisu
Mutta toivottavasti saat joka tapauksessa asiat käännettyä parhain päin. Ja käy kertomassa kuulumisia... Voimia!!!! :hug:
Meille on esikoinen tulossa ja varsinkin nyt loppuvaiheessa oli fiilis että oon "sidottu" kotiin ja mies vaan suunnittelee elämäänsä täysillä, niin kuin minua ei siinä oiskaan. Vapaapäivät kuluivat koneella ja autojutuista höyrytessä....
Mutta; masennuin niin tästä tilanteesta että mies alko itekin huomaamaan että jotain on vialla. Pyysin nätisti että pelais vähemmän vapaa-aikana, ja keksittäis jotain kivaa mitä voidaan tehdä YHDESSÄ, mulla kun alko olla jo tosi yksinäinen olo ja tuntui että on helpompi olla yksin kotona kuin miehen täällä ollessa, oli siis ensimmäinen merkki uhkaavasta vieraantumisesta. Mies suostui, ymmärsi, kun oli itsekin nähnyt etten voi enää hyvin. Asiasta ollaan rauhallisesti puhuttu ja vaikka meillä nyt ei hirveästi ole yhteistä tekemistä (liikuntaharrastus odottaa sitä että minäkin pääsen synnytyksestä toivuttuani mukaan) niin aina jotain pientä yritetään kehittää.
Eilen värjättiin hiukset ja naurettiin pitkästä aikaa kunnolla, tuon enempää ei vaadittu minunkin oloni helpottamiseen!
Eli meillä puhuminen tosiaan auttoi, ja se että kumpikin on sitoutunut tähän suhteeseen. Jos huomaisin MITÄÄN merkkiä siitä ettei mies enää välitä, lähtisin mieluummin kuin kiusaisin itseäni! Olen sen sanonutkin monta kertaa, että väkisin en jää, enkä yksin aio suhdetta hoitaa. Vaikeaa se oliskin. Monesti kun mulla on kurja olo niin se on tuo mies joka muistuttaa suoraan sanomalla etten minä tässä yksin oo!
Ikävästi kyllä vaikuttaa siltä ettei miehesi tunnu haluavan jatkaa...mutta jospa teitäkin puhuminen auttaisi? Meillä on jouduttu turvautumaan myös ulkopuoliseen apuun kriisin aikana ja se auttoi, kannattaisko teidän kokeilla myös?
Jos ei mitään ala tapahtumaan/mies vaikuttaa vastahakoiselta kaikkeen, miettisin kyllä vakavasti lähtemistä.
Ei kukaan pysty yksin pitämään parisuhdetta pinnalla.
Lähteminen ei ole helppoa mutta joskus se vaan on ainoa ratkaisu
Mutta toivottavasti saat joka tapauksessa asiat käännettyä parhain päin. Ja käy kertomassa kuulumisia... Voimia!!!! :hug:
\
Kiitos sulle oiken kovasti vastauksestasi! :hug:
Ihanaa kun on vielä ihmisiä jotka oikeesti välittää!
Kyllä se taitaa olla niin et tää oli nyt tässä. Terapiassa on käyty ja ollaan puhuttu muttei se tuta tulosta. Taitaa se vaan olla niin et mun täytyy myös alkaa elämään omaa elämääni ja suunnitella asioita itselleni ja lapselleni ja alkaa toteuttaa mun unelmia.. Harmi etten mä pääse tänne kertomaan kuulumisia kun mulla ei oo omaa nettiä. Kun just anopin luona kylässä ja huomen taas kotiin. Ties milloin pääsen sitten taas koneelle. Kiitos vielä vastauksesta ja oikein hyvää jatkoa myös sinulle :hug: :hug: :hug: :flower:
KIITOS!
Alkuperäinen kirjoittaja 15.03.2006 klo 14:14 Jenna kirjoitti:Mulla tuli vähän tuosta alusta oma tilanne mieleen..
Meille on esikoinen tulossa ja varsinkin nyt loppuvaiheessa oli fiilis että oon "sidottu" kotiin ja mies vaan suunnittelee elämäänsä täysillä, niin kuin minua ei siinä oiskaan. Vapaapäivät kuluivat koneella ja autojutuista höyrytessä....
Mutta; masennuin niin tästä tilanteesta että mies alko itekin huomaamaan että jotain on vialla. Pyysin nätisti että pelais vähemmän vapaa-aikana, ja keksittäis jotain kivaa mitä voidaan tehdä YHDESSÄ, mulla kun alko olla jo tosi yksinäinen olo ja tuntui että on helpompi olla yksin kotona kuin miehen täällä ollessa, oli siis ensimmäinen merkki uhkaavasta vieraantumisesta. Mies suostui, ymmärsi, kun oli itsekin nähnyt etten voi enää hyvin. Asiasta ollaan rauhallisesti puhuttu ja vaikka meillä nyt ei hirveästi ole yhteistä tekemistä (liikuntaharrastus odottaa sitä että minäkin pääsen synnytyksestä toivuttuani mukaan) niin aina jotain pientä yritetään kehittää.
Eilen värjättiin hiukset ja naurettiin pitkästä aikaa kunnolla, tuon enempää ei vaadittu minunkin oloni helpottamiseen!
Eli meillä puhuminen tosiaan auttoi, ja se että kumpikin on sitoutunut tähän suhteeseen. Jos huomaisin MITÄÄN merkkiä siitä ettei mies enää välitä, lähtisin mieluummin kuin kiusaisin itseäni! Olen sen sanonutkin monta kertaa, että väkisin en jää, enkä yksin aio suhdetta hoitaa. Vaikeaa se oliskin. Monesti kun mulla on kurja olo niin se on tuo mies joka muistuttaa suoraan sanomalla etten minä tässä yksin oo!
Ikävästi kyllä vaikuttaa siltä ettei miehesi tunnu haluavan jatkaa...mutta jospa teitäkin puhuminen auttaisi? Meillä on jouduttu turvautumaan myös ulkopuoliseen apuun kriisin aikana ja se auttoi, kannattaisko teidän kokeilla myös?
Jos ei mitään ala tapahtumaan/mies vaikuttaa vastahakoiselta kaikkeen, miettisin kyllä vakavasti lähtemistä.
Ei kukaan pysty yksin pitämään parisuhdetta pinnalla.
Lähteminen ei ole helppoa mutta joskus se vaan on ainoa ratkaisu
Mutta toivottavasti saat joka tapauksessa asiat käännettyä parhain päin. Ja käy kertomassa kuulumisia... Voimia!!!! :hug:
Kiitos sulle oiken kovasti vastauksestasi! :hug:
Ihanaa kun on vielä ihmisiä jotka oikeesti välittää!
Kyllä se taitaa olla niin et tää oli nyt tässä. Terapiassa on käyty ja ollaan puhuttu muttei se tuta tulosta. Taitaa se vaan olla niin et mun täytyy myös alkaa elämään omaa elämääni ja suunnitella asioita itselleni ja lapselleni ja alkaa toteuttaa mun unelmia.. Harmi etten mä pääse tänne kertomaan kuulumisia kun mulla ei oo omaa nettiä. Kun just anopin luona kylässä ja huomen taas kotiin. Ties milloin pääsen sitten taas koneelle. Kiitos vielä vastauksesta ja oikein hyvää jatkoa myös sinulle :hug: :hug: :hug: :flower:
KIITOS!
Itku meinaa tulla :\\'(
Toivottavasti elämä lähtee rullaamaan, onhan sinulla onneksi lapsesi joka varmasti antaa lisää voimia! Ja jos teidät on tarkoitettu yhteen niin kyllä se rakkaus aina tiensä löytää :heart:
Jaksamista, varmasti pärjäät! Vaikutat oikein herttaiselta =)
Toivottavasti elämä lähtee rullaamaan, onhan sinulla onneksi lapsesi joka varmasti antaa lisää voimia! Ja jos teidät on tarkoitettu yhteen niin kyllä se rakkaus aina tiensä löytää :heart:
Jaksamista, varmasti pärjäät! Vaikutat oikein herttaiselta =)
\
Niin mullakin meinaa itku tulla.. :'(
Säkin vaikutat oikeen ihanalta ja hyväsydämmiseltä ihmiseltä. Ku sun kaltasia olis vaan enemmän.. Niin, lapsi kyllä antaa mulle voimaa.. Se on kuitenkin se m,aailman tärkein asia.. Niin.. kyllähän se tuo hänet takaisin jos oikeasti rakastaa.. aika näyttää.. :heart: :hug:
Alkuperäinen kirjoittaja 15.03.2006 klo 20:52 Jenna kirjoitti:
Niin mullakin meinaa itku tulla.. :'(
Säkin vaikutat oikeen ihanalta ja hyväsydämmiseltä ihmiseltä. Ku sun kaltasia olis vaan enemmän.. Niin, lapsi kyllä antaa mulle voimaa.. Se on kuitenkin se m,aailman tärkein asia.. Niin.. kyllähän se tuo hänet takaisin jos oikeasti rakastaa.. aika näyttää.. :heart: :hug: