kysymys miehille

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hämmästynyt nainen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hämmästynyt nainen

Vieras
Mies-näkökulmaa kaivataan... Olettekos te joskus sellaisia, että tykkäätte ja rakastatte kovastikin, mutta ette jaksa jauhaa mielestänne turhaa "parisuhde-lätinää"? Kun minulla on puhumaton mies ja olen ihan kamalan ahdistunut, kun se ei puhu. Pelkään, ettei se puhu siksi, koska olen hänelle yhdentekevä panopuu. Enkä voi sitä siltä suoraankaan kysyä, kun ei se tahdo perkele puhua.
 
silti taian vastata.

Tuo on kuule tuttuaki tutumpi tapa rakastaa.
Se voi ukkoski olla kamalan ahistunu jos se on huomannu että ootat niitä lätinöita yhtä kyytiä....
Aatteleppas niin päin.
 
Kiitos kommentistasi. Tottahan tuokin on. Ja varmaan onkin ahdistunut. Mutta kummallista on se, etten tosiaankaan ole vaatinut lätinöitä jatkuvasti. On saattanut kulua yli kuukausikin tiivistä yhteiseloa niin, ettei suhteesta tai mistään muustakaan omiin tai soisen tunteisiin liittyvästä ole sanottu sanaakaan. Ollaan saatettu kuukauden päivät vaan kölliä, harrastaa seksiä, kattoa telkkaria ja puhua niitä näitä maailman menoista, mutta ei sanaakaan henkilökohtaisuuksista. Eikös sekin ole vähän outoa? Sitten jos kuukauden hiljaisuuden jälkeen yritän varovasti kysäistä, että mitä hän ajattelee suhteestamme tai mitä tuntee minua kohtaan, hän jo ahdistuu. Kai minullakin olisi oikeus edes joskus kuulla, mitä se mies oikein miettii.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hämmästynyt nainen:
Kiitos kommentistasi. Tottahan tuokin on. Ja varmaan onkin ahdistunut. Mutta kummallista on se, etten tosiaankaan ole vaatinut lätinöitä jatkuvasti. On saattanut kulua yli kuukausikin tiivistä yhteiseloa niin, ettei suhteesta tai mistään muustakaan omiin tai soisen tunteisiin liittyvästä ole sanottu sanaakaan. Ollaan saatettu kuukauden päivät vaan kölliä, harrastaa seksiä, kattoa telkkaria ja puhua niitä näitä maailman menoista, mutta ei sanaakaan henkilökohtaisuuksista. Eikös sekin ole vähän outoa? Sitten jos kuukauden hiljaisuuden jälkeen yritän varovasti kysäistä, että mitä hän ajattelee suhteestamme tai mitä tuntee minua kohtaan, hän jo ahdistuu. Kai minullakin olisi oikeus edes joskus kuulla, mitä se mies oikein miettii.

Mutta saattaa olla hänelle arka aihe, jos asioista keskusteleminen tarkoittaisi sitoutumista.

Tarkemmin en toki tilannettanne tiedä.

 
Ois sulla oikeus kuulla, oot iha oikias.
Ne vain tuppaa olemaan nuo jotkut semmosia sanomattomia.
Kyllä se minuaki ahisti ensimmäiset parikymmentä vuotta, vaikka sillo se vielä saatto rakkauvesta mainitakki ainaki joka toinen vuos.

Joskus minä saatan sannoa sille että elä nyt herran tähe nuin imartele..en usko että tykkäät.
Ei se paa vastaha, ja kopasoo kainaloosa.
Semmosta se on!
 
Niin... kaipa se sitten vaan on niin, että miehet puhuu enemmän teoilla, kuin sanoilla. Ja jos verbaaliset kyvyt ovat paljon heikommat, kuin naisella, saattaa tuntua pelottavalta lähteä syvälliseen keskusteluun, kun siinä mies saattaa kokea ikään kuin vieraalle maalle.. Ja saattaapi olla myös mun omasta itsetunnosta kiinni se sanojen kaipaus. Edellinen mies petti ja satutti pahasti, nyt sitten kaipaisin vähän vakuuttelua rakkaudesta, jotta voisin paremmin luottaa. On vaan niin vaikea puhua hänelle, kun tuntuu, että hän heti ahistuu ja tulee pahalle tuulelle, jos pitää alkaa keskustelemaan.
 
Kuunteleppas Janne Tulkin riimejä eräässä suositussa iskelmässä.

"jos en joks päivä muistakaan sanoa, kuinka paljon sua rakastan" jne jne

Eli ei se rakkauden löpinän puute tarkoita sitä, etteikö mies rakasta.
 
Jossakin julkaisussa oli rakkauaden tunnustuksia eri kielillä. Lopuksi oli sitten vielä stadiksi: siistit meijärit.

Ap. tarkoitti varmaan muunlaista tunnustusta. Omasta kokemuksesta tiedän, että vaikka teot puhuvat puolestaan, niin pitää muistaa silloin tällöin pukea tunteet sanoiksi. Mieluummin vielä ennen kuin puoliso ennättää asiasta mitään mainita.

Miksikö puolisosi ei saa sanotuksi? Syytä on minun vaikea arvailla...mutta kenties ei vaan yksinkertaisesti kantti kestä. Jokuhan saattaa pitää jopa heikkouden merkkinä, jos sanoo rakastavansa.
 
Joku viisas joskus on sanonut että pahinta mitä nainen voi tehdä on puhua parisuhteensa puhki.

Naisilla on tapana vaatia puhumista tunteista juuri silloin kun heille itselleen se sopii. Nainen miettii miehen jokaista sanaa ja analysoi kaiken mitä mies sanoo, ymmärtäen sen kuitenkin aivan toisin mitä mies perimmiltään tarkoitti.

Elämää meidän parisuhteesta:
Mies kertoo suhteen alussa ettei hän voi mennä naimisiin ennen kuin on täysin varma siitä että haluaa viettää loppuelämänsä naisen kanssa.
Nainen ymmärtää tämän niin, että jos kosintaa ei tule niin mies ei halua/rakasta naista ja pitää naista vain hetken avopuolisona.

Joskus toivoisi käännöskonetta miesten ajatuksille, omalla esimerkillä halusin havainnollistaa sitä että samasta asiasta eri sukupuolet ajattelevat täysin eritavalla.

Myönnetään että kärsin varhaiskeski-iän prinsessa syndroomasta.

Ap syyllistyy siihen mihin kaikki muutkin naiset, jos mies ei puhu niin analysoidaan ja kehitellään niitä uhkakuvia sitten omassa päässä. Mikä merkitys sillä hohtimilla puristetulla rakkauden tunnustuksella on?

Katso ennemmin sitä miten mies sinua kohtelee ja etsi niitä rakkauden tunnustuksia teoista.

 
Kyllä mies voi mennä aivan lukkoon, jos keskustelu muuttuu painostavaksi tivaamiseksi.

Iltasanomissa oli juuri tutkimus, missä todistettiin naisten olevan älykkäämpiä kuin miesten; aivan kamala yhdistelmä on älykkäät tippaleipäaivot:) Nehän voivat tulkita omatoimisesti aivan mitä tahansa, vaikka termiittikeosta:)))
 
Alkuperäinen kirjoittaja hämmästynyt nainen:
Kiitos kommentistasi. Tottahan tuokin on. Ja varmaan onkin ahdistunut. Mutta kummallista on se, etten tosiaankaan ole vaatinut lätinöitä jatkuvasti. On saattanut kulua yli kuukausikin tiivistä yhteiseloa niin, ettei suhteesta tai mistään muustakaan omiin tai soisen tunteisiin liittyvästä ole sanottu sanaakaan. Ollaan saatettu kuukauden päivät vaan kölliä, harrastaa seksiä, kattoa telkkaria ja puhua niitä näitä maailman menoista, mutta ei sanaakaan henkilökohtaisuuksista. Eikös sekin ole vähän outoa? Sitten jos kuukauden hiljaisuuden jälkeen yritän varovasti kysäistä, että mitä hän ajattelee suhteestamme tai mitä tuntee minua kohtaan, hän jo ahdistuu. Kai minullakin olisi oikeus edes joskus kuulla, mitä se mies oikein miettii.

Minkä ihmeen takia sinun pitää yrittää udella suhteesta, jos te kerran viihdytte hyvin yhdessä, seksi luistaa, jne. Miksi puhua henkilökohtaisista suhteista, jos ne kerran ovat itsestään selviä. Ei ne siitä puhumalla ainakaan parane. Minulla ei ole verbaliikan kanssa mitään ongelmia, mutten silti ole höpisemässä latteuksia itsestään selvistä asioista. Näytän ja osoitan kyllä tunteeni arvostamalla vaimoani, hänen mielipiteitään ja annan hänelle rakkautta. Keinotekoinen lässytys tunteista ei kiinnosta, enkä usko, että kiinnostaa miestäsikään. On miehiä, jotka lupaavat paljon, mutta antavat vähän ja sitten on oikeita Miehiä.
 
Minun mieheni kertoo tunteistaan melko avoimesti. Lähes päivittäin saan tekstiviestin, joka on kuin eilinen: "Rakkainihaninnainen. Vaimoni. Teet elämästäni täydellistä, rakastun sinuun joka aamu ja ilta ja hetki, jona näen sinut, uudelleen ja aina vain enemmän ja enemmän. En koskaan ole voinut kuvitellakaan, että rakkaus on tällaista."

Kirjoittamalla se tuntuu olevan vieläkin helpompaa kuin puhumalla, mutta kyllä minä kauniita sanojakin kuulen päivittäin.

Riitelemmekin ensin kinaamalla ja huutamalla; lopetamme ennen kuin yllymme asiattomuuksiin ja sitten riitelemme loppuun tekstareilla ja sovimme tekstareilla. Se on kuitenkin jotenkin helpompaa ja silloin osaa asettaa sanansa enemmän oikeaan järjestykseen ja sivistyneemmin sekä kauaskatseisemmin kuin huutamalla heikkona hetkenä asiattomuuksia. Ja tekstiviestistä jää jälki, jonka on hyvä olla melko asiallinen. Suosittelen. Tämä tuntuu olevan oikein hyvä systeemi. Pysytään asiassa ja selvitetään asiallisesti erimielisyyydet. Eikä lähiympäristökään joudu vuoksemme kärsimään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ciaee:
ap:lle:alhaalla ihan sama ja sinun aihe..

miksi pitää laittaa uusi otsikko samasta aiheesta ja jauhaa asiaa uudelleen?

Siksi, koska halusin laittaa uuden otsikon nimenomaan kysymksenä miehille, jotta miehet kiinnittäisivät huomionsa.. Ei kai siitä mitään haittaakaan ole. :)
 
Kuten joku jo taisi kirjoittaakin, miksi niistä tunteista pitää jauhaa, jos muuten menee hyvin? Niin, miksi? En minä jaksaisi alituista tunteiden analysoimista ja pohtimista.

Olemme olleet yhdessä hmm. kuutisentoista vuotta (emme laske vuosipäiviä) ehkä yhden enemmänkin, ja olen kuullut tänä aikana vain kerran rakkaudentunnustuksen. Se oli ihan suhteen alussa, humalapäissä jotenkin "väkisin" mumistu, ja saattoi olla vain vastaus kysymykseeni, jotta rakastatko minua. En enää muista.

Jos minulta kysyttäisiin, että mitäs mieltä olet tästä suhteestamme, pelästyisin, että haluaako se erota.

Teot puhuvat puolestaan, en kaipaa rakkauden osoitukseksi puheita tai tekstiviestejä.

Se joka yleisti, että kaikki naiset syyllistyvät analysoimiseen, oli väärässä.
 
Olet oikeassa. Olen tässä eilisestä lähtien pohtinut asiaaa, käynyt täällä vaihtamassa ajatuksia ja keskustellut asiasta ystävieni kanssa ja olen tullut siihen lopputulokseen, että jos haluan miehen kanssa olla, minun on opittava rakastamaan miestäni MIEHENÄ, enkä halua tehdä hänestä naista, miltä ehkä hieman vaikuttaa, jos vaatisin miestäni analysoimaan suhdettamme jatkuvasti. Teot puhukoon puolestaan. Kaipa se puhepuoli, mitä kaipaan, olisi enemmänkin yleistä keskustelua. Ei välttämättä meidän suhteesta ja rakkaudesta, vaan ihan kaikesta; elämästä ja omien ajatusten jakamista ihan mistä vaan. Kun joskus harmittaa se, ettei meillä puhuta mistään, mutta sellainen mieheni on... Hän ei jaksa turhia jauhaa... Pelkään, että toinen jää jotenkin etäiseksi, jos katsomme vain telkkaria ja ainut puhe välillämme on sitä, että otatko mehua tai katotaanko mitä kolmoselta tulee tai hyvää yötä. Yksinkertaisesti, haluaisin tutustua mieheeni paremmin, haluaisin tietää, mitä hänen mielessään liikkuu.

Semmoista haluaisin sinulta kysyä, että onko teillä muista aiheista paljon keskusteluja ja onko välilläne intohimoa ja toimiiko seksi vielä kaikkien vuosien jälkeen? Kai mulle on jostain semmoinenkin ajatus tullut, että jos ei ikinä keskustella, mieli tylsistyy ja siinä sivussa kuolee intohimo ja seksikin katoaa. Meillä on nyt tietysti niin tuore suhde, että ihme olisi, jos ei seksiä riittäisi.:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Xy1:
Alkuperäinen kirjoittaja hämmästynyt nainen:
Kiitos kommentistasi. Tottahan tuokin on. Ja varmaan onkin ahdistunut. Mutta kummallista on se, etten tosiaankaan ole vaatinut lätinöitä jatkuvasti. On saattanut kulua yli kuukausikin tiivistä yhteiseloa niin, ettei suhteesta tai mistään muustakaan omiin tai soisen tunteisiin liittyvästä ole sanottu sanaakaan. Ollaan saatettu kuukauden päivät vaan kölliä, harrastaa seksiä, kattoa telkkaria ja puhua niitä näitä maailman menoista, mutta ei sanaakaan henkilökohtaisuuksista. Eikös sekin ole vähän outoa? Sitten jos kuukauden hiljaisuuden jälkeen yritän varovasti kysäistä, että mitä hän ajattelee suhteestamme tai mitä tuntee minua kohtaan, hän jo ahdistuu. Kai minullakin olisi oikeus edes joskus kuulla, mitä se mies oikein miettii.

Minkä ihmeen takia sinun pitää yrittää udella suhteesta, jos te kerran viihdytte hyvin yhdessä, seksi luistaa, jne. Miksi puhua henkilökohtaisista suhteista, jos ne kerran ovat itsestään selviä. Ei ne siitä puhumalla ainakaan parane. Minulla ei ole verbaliikan kanssa mitään ongelmia, mutten silti ole höpisemässä latteuksia itsestään selvistä asioista. Näytän ja osoitan kyllä tunteeni arvostamalla vaimoani, hänen mielipiteitään ja annan hänelle rakkautta. Keinotekoinen lässytys tunteista ei kiinnosta, enkä usko, että kiinnostaa miestäsikään. On miehiä, jotka lupaavat paljon, mutta antavat vähän ja sitten on oikeita Miehiä.


Kyllä. Edellinen mieheni puhui, lupaili, ylisti, kehui... Ja samalla kohteli huonosti ja petti. Nykyinen on hyvä mies, mutta ei lätise turhia.
 
Onko mies ollut aina tuppisuu? Mihin tai mistä sait kiinni alualkaen, kun häneen rakastuit? Jos hän ei koskaan puhu mistään, niin miten voit ylipäätänsä tuntea hänet ja hänen ajatuksensa? Tietysti voi tulla intuitio, että tässä tämä nyt on -elämäni mies, mutta kauanko tuollanen tunne kantaa, jos ei hänestä mitään saa irti, etenkin, jos itse on puheliasta ja analysoivaa sorttia.

Tunnen erään miehen ja hän on kovin vaikenevainen omista tunteistaan puolisolleen. Pyörittelee kuitenkin päässään kaikkea mahdollista mutta ei saa tuotettua sanoja kertoakseen ajatuksistaan avovaimolleen. Rakastaa avovaimoaan, mutta ei vaan osaa sanoa sitä -on sanonut mutaman kerran viiden vuoden aikana, oisko kerta per vuosi. On muuten erittäin sosiaalinen ja teoillaan kyllä näyttää tunteensa.
 
Hän on kyllä aina ollut vähäpuheinen. Mutta ei missään nimessä mikään hiljainen nössö. Ja kyllä me puhumme, mutta suurimmaksi osaksi itsemme ulkopuolella olevista asioista ja sitä kautta olen kyllä päässyt tutustumaan myös hänen arvomaailmaansa. Keskusteluistamme puuttuu jokin syvällisempi ja henkilökohtaisempi puoli. Millin verran sitäkin on avattu, mutta se jää aina jotenkin keskeneräiseksi. Kai minä sitten kaipaisin häneltä enemmän puhetta hänen tunne-elämästään, ei pelkästään tunteista minua kohtaan, vaan ihan kaikesta. Jos hän on vaikka ahdistunut, toivoisin, että hän luottaisi minuun sen verran, että kertoisi pahasta olostaan sen sijaan, että tytyy vain sanomaan, että ahistaa. Sitten saatan lohduttaa häntä pitämällä kainalossa ja silittämällä ja varmasti sekin on ihan hyvä, mutta toivoisin, että voisimme avoimemmin jakaa omat sisäiset maailmamme.

Mistäkö olen saanut kiinni tuossa miehessä..? Hän on aivan ihana ihminen. Hän on komea, hänen läheisyytensä tuntuu hyvältä, luontevalta ja oikealta, mikä on melko harvinaista. Suurin osa lähelleni pyrkivistä miehistä herättää vain tunteen, että "älä koske". Hän on suloinen ollessaan kovin huolehtivainen minua kohtaan. Me nauramme yhdessä samoille asioille. Hänen rinnallaan saan tuntea itseni naiseksi. Hän on kunniallinen, uskollinen, periaatteellinen ja hyväsydäminen. En osaa sitä paremmin sanoiksi pukea, mutta minulla on hyvä olla hänen kanssaan. Hieman vaan kaihertaa se, ettemme ehkä koskaan pääse tämän syvemmälle toistemme mielenmaisemiin.. Mutta pääseekö sitä sitten koskaan kenenkään kanssa? Ja jos pääsee, onko se mahdollinen avautuja sitten mies, jota haluan seksuaalisesti ja jolle tahtoisin synnyttää lapsen. Tämä mies nimittäin herättää minussa myös voimakasta luottamusta mahdollisena isä-ehdokkaana. Kai se olisi sitten vaan piste iin päälle, että hän uskaltaisi avautua rohkeammin...
 
Olisiko tässä taustalla kyvyttömyys elää oikeasti. Tuleeko paineet keskusteluun saippuasarjoista vai toisten suhteista.Onko elämä ihan oikeasti menetetty, jos teillä ei tehdä niin kuin naapurissa. Onko suhteen esimerkkinä pari, joka halailee aina kaupassa, että muutkin näkisivät miten romanttisesti he osaavat täyttää ostoskärryjä. Monia miehiä kyllä oksettaa näytteleminen kaupassa. No kyllähän autokin ostetaan kauppamatkaa varten ja peltikatto ja pihagrilli naapuria varten.

On se hirvittävää, jos oma puoliso ei kuulu sopulilaumaan, mitä ihmiset yhä enemmän ovat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap...:
Olet oikeassa. Olen tässä eilisestä lähtien pohtinut asiaaa, käynyt täällä vaihtamassa ajatuksia ja keskustellut asiasta ystävieni kanssa ja olen tullut siihen lopputulokseen, että jos haluan miehen kanssa olla, minun on opittava rakastamaan miestäni MIEHENÄ, enkä halua tehdä hänestä naista, miltä ehkä hieman vaikuttaa, jos vaatisin miestäni analysoimaan suhdettamme jatkuvasti. Teot puhukoon puolestaan. Kaipa se puhepuoli, mitä kaipaan, olisi enemmänkin yleistä keskustelua. Ei välttämättä meidän suhteesta ja rakkaudesta, vaan ihan kaikesta; elämästä ja omien ajatusten jakamista ihan mistä vaan. Kun joskus harmittaa se, ettei meillä puhuta mistään, mutta sellainen mieheni on... Hän ei jaksa turhia jauhaa... Pelkään, että toinen jää jotenkin etäiseksi, jos katsomme vain telkkaria ja ainut puhe välillämme on sitä, että otatko mehua tai katotaanko mitä kolmoselta tulee tai hyvää yötä. Yksinkertaisesti, haluaisin tutustua mieheeni paremmin, haluaisin tietää, mitä hänen mielessään liikkuu.

Semmoista haluaisin sinulta kysyä, että onko teillä muista aiheista paljon keskusteluja ja onko välilläne intohimoa ja toimiiko seksi vielä kaikkien vuosien jälkeen? Kai mulle on jostain semmoinenkin ajatus tullut, että jos ei ikinä keskustella, mieli tylsistyy ja siinä sivussa kuolee intohimo ja seksikin katoaa. Meillä on nyt tietysti niin tuore suhde, että ihme olisi, jos ei seksiä riittäisi.:)

Kyllä meillä muista aiheista keskustellaan, vaikka ei meillä ihan samoja mielenkiinnon kohteita elämässä olekaan. Joskus voi harmittaa, kun haluaisi käsitellä jotain asiaa, ja huomaa, että eihän tuo ole lainkaan kiinnostunut. Mutta enhän minäkään ole kaikista niistä asioista, joista hän haluaa "jaaritella". Mutta keskusteltavaa on kyllä ihan riittämiin.

Seksi ei ole enää samalla tasolla kuin alkuvuosina, se on mielestäni ihan luonnollista. Mutta kyllä välillämme intohimoa on.

Mutta oletko varma, ettet liioittele tilannetta? Ettekö oikeasti puhu mitään mistään? Jotkut miehet voivat kai olla aika hiljaisensorttisia :)
 
Lue tuo ylempi viestini tulelle, siitä käy asiat ilmi. Siis kyllä mekin puhumme, mutta juuri noin, kuten teilläkin: Niitä näitä ja aina ei mies jaksa tarttua aloittaamiini keskusteluihin. Olen kyllä liioitellut, varmasti..:) Alan tulla jo siihen tulokseen, että ihan hyvinhän meidän asiat ovat. :)
 

Similar threads

Yhteistyössä