kysymys miehille

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hämmästynyt nainen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja mies1:
Olisiko tässä taustalla kyvyttömyys elää oikeasti. Tuleeko paineet keskusteluun saippuasarjoista vai toisten suhteista.Onko elämä ihan oikeasti menetetty, jos teillä ei tehdä niin kuin naapurissa. Onko suhteen esimerkkinä pari, joka halailee aina kaupassa, että muutkin näkisivät miten romanttisesti he osaavat täyttää ostoskärryjä. Monia miehiä kyllä oksettaa näytteleminen kaupassa. No kyllähän autokin ostetaan kauppamatkaa varten ja peltikatto ja pihagrilli naapuria varten.

On se hirvittävää, jos oma puoliso ei kuulu sopulilaumaan, mitä ihmiset yhä enemmän ovat.

Alan itsekin nyt kallistumaan juuri tuohon suuntaan.. Ehkä me olemme saaneet ihanteemme jostain elokuvista ja ihan vaan omista utopioistamme, eikä todellisuus ole sellainen. Olen tainnut tehdä kärpäsestä härkäsen!:) Onneksi tulin tänne purkamaan huoleni ja säästin mieheni turhalta paatokselta, sillä nyt alan ymmärtää myös miehiä. Mieheni on MIES ja onneksi onkin. Enkä minä hänestä naista halua.:)
 
Olikohan jossain mainittu, kuinka kauan olette olleet yhdessä? Olin ymmärtävinäni, että suhde on aika tuore? Sellaisen kuvan teksteistäsi sain, että teillähän on loppupeleissä mitä parhaimmin asiat, eli, elä hötkyile!

Monet ihmiset ovat varovaisia suhteissaan ja siinä, mitä ja millä aikataululla itsestään paljastaa. Sellainen tuntuma mulla on, että mitä harkitsevaisempi on näissä jutusteluissaan, niin sitä tarkemmmin ne on omassa päässään miettinyt ja sitä luotettavammin voi näihin tunteisiin suhtautua. Jos toinen jo parin viikon päästä ensi treffeistä hehkuttaa joka käänteessä ikuista rakkautta, niin paljonko painoarvoa niille sanoille voi laittaa? Tunteet kun voivat sammua yhtä nopeasti, kuin mitä ovat syttyneetkin.
 
Tulille sanoisin, et tuo kerran vuoteen onkin oikeastaan hyvä systeemi. Tammikuun ensimmänen sanoo rakastavansa, niin se pätee vuoden loppuun. Sitten katotaan taas 1.1 mikä on tilanne.
 
Olemme olleet yhdessä vasta puoli vuotta ja kyllä ne asiat taitavat ihan hyvin olla. Ja tästä miehestä kyllä tiedän, että jos hän rakkautensa tunnustaa, hän myös todella tarkoittaa sitä. Edellinen vakuutteli heti alkuun ja osoittautui monen neisen mieheksi...
 
Jos suhteenne jatkuu, niin etköhän saa tietoa niistä syvemmistäkin asioista pikku hiljaa. Ei toista opi tuntemaan noin pienen ajan sisällä. Yrität haukata hänet liian nopeassa tahdissa.

Ei keskustelun tarvitse olla pintapuolista, vaikka ei puhuttaisikaan "meistä kahdesta ja meidän välisestä suhteestamme". Emme mekään siis lätise pintapuolisesti pelkästään niitä näitä, vaikka emme vatvokaan parisuhdettamme. Meinaan, että kyllä toista oppii tuntemaan vaikka puhuisi ihan muista asioista.

En oikein ymmärrä, mitä haluaisit hänen kertovan itsestään?
 
Osaisiko joku kertoa, miten näiden "puhumattomien miesten" kanssa puhutaan yhteisestä tulevaisuudesta, toiveista, perheen perustamisesta, jne. suurista asioista, jotka vaikuttavat molempien elämään?

Oma mieheni on tässäkin ketjussa esiintyvä puhumaton, teoillaan rakastava mies. Tässä ominaisuudessa on omat hyvät ja huonot puolensa. Itselleni tämä aiheuttaa kuitenkin ongelman, sillä en tiedä miten yhteisistä isoista asioista pitäisi puhua tai miten keskustelut pitäisi aloittaa? Kaikenlaisia "juttuja" olen kokeillut, mutta toimivaa en ole vielä löytänyt... Toivoisin, että saisin miesten ajatuksia tästä, jotta ymmärtäisin?!
 
Millainen on nainen, joka tyytyy puhumattomaan mieheen vuosikymmenet? Millainen on äiti, joka siirtää lapsilleen sellaisen puhumattomuuden mallin? Millainen on isä, joka tekee pojastaan esimerkillään puhumattoman jörrikän? Millainen on mies, joka ei välitä puolisostaan sen vertaa, että suunsa avaisi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja muutoksen tuulia odotellessa:
Millainen on nainen, joka tyytyy puhumattomaan mieheen vuosikymmenet? Millainen on äiti, joka siirtää lapsilleen sellaisen puhumattomuuden mallin? Millainen on isä, joka tekee pojastaan esimerkillään puhumattoman jörrikän? Millainen on mies, joka ei välitä puolisostaan sen vertaa, että suunsa avaisi?

se suomalainen mies, eikä mikään ruututakkiin verhoutuva kikolo.
 
Minusta on vallan ok ettei mies ole vasta puolivuotta kestäneen suhteen aikana langennut ylitsevuotaviin rakkaudentunnustuksiin.

Vaikka meillä puhutaan rakkaudesta useinkin, niin silti kauneimmat ja koskettavimmat minulle sanotut yksinkertaiset lauseet jotka olen tallentanut visusti sydämeeni, eivät ole sisältäneet lainkaan sanaa rakkaus.
 
Olen ollut mieheni kanssa lähes 30v. Mitään syvällisiä keskusteluita ei käydä? Ei ole koskaan käyty eikä varmaan tule ikinä käymään. Jokainen on omanlaisensa ja sitä pitää kunnioittaa. Enempää en jaksa tästä puhua, koska turha aihe. Mutta elämä opettaa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja sirpatuulikki:
Olen ollut mieheni kanssa lähes 30v. Mitään syvällisiä keskusteluita ei käydä? Ei ole koskaan käyty eikä varmaan tule ikinä käymään. Jokainen on omanlaisensa ja sitä pitää kunnioittaa. Enempää en jaksa tästä puhua, koska turha aihe. Mutta elämä opettaa...

Ilman henkistä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja syvällisiä keskusteluja parisuhde on vajavainen ja pinnallinen. Minä en pystyisi olemaan 30 vuotta parisuhteessa miehen kanssa, jos keskustelu olisi tasolla "mitä tänään syödään" ja "tuleeko telkusta tänään jotain". En voisi ikimaailmassa tyytyä puhumattomaan mieheen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja **********:
Alkuperäinen kirjoittaja sirpatuulikki:
Olen ollut mieheni kanssa lähes 30v. Mitään syvällisiä keskusteluita ei käydä? Ei ole koskaan käyty eikä varmaan tule ikinä käymään. Jokainen on omanlaisensa ja sitä pitää kunnioittaa. Enempää en jaksa tästä puhua, koska turha aihe. Mutta elämä opettaa...

Ilman henkistä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja syvällisiä keskusteluja parisuhde on vajavainen ja pinnallinen. Minä en pystyisi olemaan 30 vuotta parisuhteessa miehen kanssa, jos keskustelu olisi tasolla "mitä tänään syödään" ja "tuleeko telkusta tänään jotain". En voisi ikimaailmassa tyytyä puhumattomaan mieheen.

Mitä on henkistä yhteenkuuluvuutta sitten? Että olkoon asia mikä tahansa, joka naisen mielestä kaipaa perusteellista keskustestelua vai? En nyt aivan usko, että ihan kaikki miehet haluavat syvällistä pohdintoja juuri naisen suusta kuulla. Ehkä vaan joutuvat pakosta kuuntelemaan. Voin olla aivan oma itseni tässä liitossa, eikä tarvitse teeskennellä toiselle. Samoin mieheni on juuri sellainen kuin on. Aivan kuin emme osaisi muusta keskustella - kuin mitä ruokaa tänään syödään? Ja mitä tulee tv:stä. Kyllä meillä puhutaan, minä enemmän. Miehen mielestä pitää puhua asiaa eikä asian vierestä? Tiedän myös, että mieheni rakastaa minua. Minun ei tarvitse millään lailla todistella.
 
Haloo sirpatuulikki. Miksi käytät mun oikeaa nimeä ja mun ajatuksenjuoksua, vaikka mun elämäntilanteeni on toinen. Olen ollut parisuhteessa vasta 10 vuotta. ;)
 

Similar threads

Yhteistyössä