Kysymys niille äideille joitten miehet harrastaa paljon ja ovat pois kotoota vaikka teillä pieniä lapsia...

[Jouskari-80]

Meillä on 2 lasta kohta 4v. ja 2kk vauva.

Mies käy salilla 3krt.vkossa ja lisäksi 2-3 vkon-kahden pituista "virkistys" (tyyliin metsästys/kalastus)reissua vuodessa.

Lauantai -iltaisin käy pelaamassa jääkiekkoa.

Lähes joka vkonloppu jompana kumpana pvänä kalassa.

Ja mä olen aina melkein yksin lasten kanssa sillä aikaa.

Mieheni ei juo eikä oikeestaan koskaan käy baarissa.

Mutta noi harrastukset on hänelle henkireikä joita ilman hän ei pysty elämään/olemaan ja ne ovatkin ihan hyviä harrastuksia,ei siinä mitään.

Kun olin noitten lasten välissä töissä ni mies oli tietty paljon enemmän niitten kanssa kun en ollut kotona,mutta nyt taas mennyt paljon enempi kun oon ite kotona.

Imetän enkä tällä hetkellä tietty voikkaan mennä niin paljon kun joskus myöhemmin,mutta pointtini onkin se että miten sopia pelisäännöt ja kuinka paljon menoja on "liikaa"??

Mun kaverit ei kuulema "katsois tollasta miestä sekuntiakaan"...ja olen kuulemma liian lepsu jne.

Ollaan kuitenkin aikuisia ihmisiä enkä haluasi toista kieltää ja jatkuvasti menoista mussuttaa,esikon jälkeen käytiin terapiassa juttelemassa näistä asioista ja silloin mies vähensi tuntuvasti menojaan.

Hän myös aina katsoo lapsia ja on niitten kanssa,eikä ole koskaan kieltänyt tai marissut minun menoista.

Mä en vaan halua mennä ja harrastaa niin paljon kuin hän.

Ilmeisesti lapsiperheissä kun on pieniä lapsia ni eniten just tapellaan vapaa-ajasta ja sen käytöstä.

Jos kaikki on muuten hyvin (vaikka haluaisin ehkä enemmän yhteistä aikaa perheenä) ja mies kotona ollessaan kokkaa ja hoitaa lapsia jne.

Ni onko tää teidän mielestä ihan ok ts,suostuisitteko itte tämmöseen elämään ilman katkeroitumista ja jatkuvaa narinaa toiselle siitä kun se taas menee menojaan...

Ja miten teillä muilla hoidetaan noi menemiset??

Olipas sekava sepustus...toivottavasti joku ymmärsi pointtini...

=)

 

[mmmm]

En itse suostuisi, mutta toisaalta katson läpi sormien sellaisia asioita mitä jotkut muut eivät välttämättä suostuisi katsomaan.
Mun mielestä joka suhteessa luodaan omat pelisäännöt joiden mukaan eletään.
Mä en esim. itse hyväksyisi miestä joka juo joka päivä tai edes joka viikonloppu, mutta joidenkin mielestä se on hyväksyttävää jos ei esim. juo humalaan itseään ja joillekin vaikka joisikin.
Me mennään molemmat sen verran kuin meistä tuntuu hyvältä ja jos toisen menot ei tunnu hyvältä siitä puhutaan. Ja toisaalta molemmat sais varmaan mennä toisen puolesta enemmänkin, eli se ei tosiaan ole meillä ongelmana

 

[Höperö]

Isompi mukaan kalareissuille, niin voit olla pienemmän kanssa kahden? Ja ainakin yksi harrastuskerta viikosta pois... Muuten en suostuis.

 

[mmmm]

Mustakin on hyvä idea ottaa vanhempi lapsi mukaan isän harrasteisiin
Meillä ainakin poika on ollut innoissaan isän mukana katsomassa jääkiekkoa jne...

 

[gfkfgk]

miltä susta tuntuu? Onko susta ihan ok, et on poissa? Jos on, niin eihän siinä sit mitään...mut jos et ole tyytyväinen tilanteeseen, ni sit asialle täytyy varmaan tehdä jotain?

Mulla mies vetää 3x vko sählyharkkoja+ haluaisi aina olla laittamassa venettä tai autoa. Tänäänkin lähti aamu 5.00 kalaan 200km päähän, ja tulee sitten tuossa illansuussa kotiin... Mielestäni saa mennä mut ei niinku nyt on mennyt, eli 3lauantaita peräkkäin... Tavallaan tykkään olla kotona ilman sitä välillä, mut se ettei oo autoa=en pääse mihinkään kotoota tökkii ja tökkii myös se että EI OLE MUKA RAHAA, mutta just tilas 40e uistimia(ihan ku niitä ei olis jo ennestään monta kymmentä, ellei satoja..) ja Sit se et bensaan menee se 100e/päivä...

Sen virheen olen tehnyt että edes aloin olemaan hänen kanssaan, totuus tuli ilmi vasta ajan kanssa= ei viihdy kotona möllöttämässä, ei tykkää käydä kaupoissa, uimahallissa ylipäätä missään... oeln puhunut asiasta, ja jos nyt sitten mun pyynnöstä on kotona, ni ei se oo kivaa... tuskailee ja hermoilee...

Harmittaa enten lasten puolesta, toivoin heille erilaista isää....

 

[Nuppu]

Meillä on harrastus joka vie koko perheen aikaa paljon, asut maksavat maltaita ja matkat+keikat vie paljon aikaa....

 

[Jouskari-80]

miltä susta tuntuu? Onko susta ihan ok, et on poissa? Jos on, niin eihän siinä sit mitään...mut jos et ole tyytyväinen tilanteeseen, ni sit asialle täytyy varmaan tehdä jotain?

Mulla mies vetää 3x vko sählyharkkoja+ haluaisi aina olla laittamassa venettä tai autoa. Tänäänkin lähti aamu 5.00 kalaan 200km päähän, ja tulee sitten tuossa illansuussa kotiin... Mielestäni saa mennä mut ei niinku nyt on mennyt, eli 3lauantaita peräkkäin... Tavallaan tykkään olla kotona ilman sitä välillä, mut se ettei oo autoa=en pääse mihinkään kotoota tökkii ja tökkii myös se että EI OLE MUKA RAHAA, mutta just tilas 40e uistimia(ihan ku niitä ei olis jo ennestään monta kymmentä, ellei satoja..) ja Sit se et bensaan menee se 100e/päivä...

Sen virheen olen tehnyt että edes aloin olemaan hänen kanssaan, totuus tuli ilmi vasta ajan kanssa= ei viihdy kotona möllöttämässä, ei tykkää käydä kaupoissa, uimahallissa ylipäätä missään... oeln puhunut asiasta, ja jos nyt sitten mun pyynnöstä on kotona, ni ei se oo kivaa... tuskailee ja hermoilee...

Harmittaa enten lasten puolesta, toivoin heille erilaista isää....

Siis oliks tää mun kirjotus??? =) =) =)
Vähän näin se menee meilläkin ei ehkä ihan noin kärjistetysti.

Mut hirvee sanoa että kaks kertaa miettisin jos nyt tapaisin hänet ekan kerran...tuskin alkaisin olemaan yhdessä.

Kun ois tämän tiennyt etukäteen...

Nyt on vähän liian myöhäistä!

Meillä mies on ainut lapsi ja aina mennyt miten lystää.Ennen lapsia mentiin tahoillamme ja olin mä silloinkin yksin paljon.

Nyt tuntuu että mä oon tionkinyt ja muuttunut lasten myötä mutta mies jatkaa edelleen samaa kuin ennen lapsia.

Mua lohduttaa se että ainakin vanhana kiikkustuolissa voin hyvällä omalla tunnolla ajatella olleeni lasteni kanssa ja antaneeni heille aikaani ja tinkinyt omista menoistani siinä vaiheessa kun lapset oli pieniä.

Surullinen oon vaan lasten puolesta kun heidän isänsä on niin paljon pois kotoota...

 

[hmm]

Jokainen pari määrittelee itse sopivat rajat. Sulla kuopus on 2kk eli varmaan siksikin sun elämä pyörii enemmän kotona ja olisi kiva, jos mieskin siellä aikaa viettäisi. Vuoden-parin kuluttua tilanne on taas ihan toinen ja silloin mies voi vaikka ottaa molemmatkin lapset mukaansa. Selitä miehelle toiveesi ja ehkä kannattaa kertoa tuo, että tämä liittyy nyt tähän elämäntilanteeseen, ei koko loppuelämään. Meillä nimittäin ainakin mies ahdistuisi. Mutta kyllä tuo rajallisen ajan jaksaa tsempata

 

[gfkfgk]

miltä susta tuntuu? Onko susta ihan ok, et on poissa? Jos on, niin eihän siinä sit mitään...mut jos et ole tyytyväinen tilanteeseen, ni sit asialle täytyy varmaan tehdä jotain?

Mulla mies vetää 3x vko sählyharkkoja+ haluaisi aina olla laittamassa venettä tai autoa. Tänäänkin lähti aamu 5.00 kalaan 200km päähän, ja tulee sitten tuossa illansuussa kotiin... Mielestäni saa mennä mut ei niinku nyt on mennyt, eli 3lauantaita peräkkäin... Tavallaan tykkään olla kotona ilman sitä välillä, mut se ettei oo autoa=en pääse mihinkään kotoota tökkii ja tökkii myös se että EI OLE MUKA RAHAA, mutta just tilas 40e uistimia(ihan ku niitä ei olis jo ennestään monta kymmentä, ellei satoja..) ja Sit se et bensaan menee se 100e/päivä...

Sen virheen olen tehnyt että edes aloin olemaan hänen kanssaan, totuus tuli ilmi vasta ajan kanssa= ei viihdy kotona möllöttämässä, ei tykkää käydä kaupoissa, uimahallissa ylipäätä missään... oeln puhunut asiasta, ja jos nyt sitten mun pyynnöstä on kotona, ni ei se oo kivaa... tuskailee ja hermoilee...

Harmittaa enten lasten puolesta, toivoin heille erilaista isää....

Siis oliks tää mun kirjotus??? =) =) =)
Vähän näin se menee meilläkin ei ehkä ihan noin kärjistetysti.

Mut hirvee sanoa että kaks kertaa miettisin jos nyt tapaisin hänet ekan kerran...tuskin alkaisin olemaan yhdessä.

Kun ois tämän tiennyt etukäteen...

Nyt on vähän liian myöhäistä!

Meillä mies on ainut lapsi ja aina mennyt miten lystää.Ennen lapsia mentiin tahoillamme ja olin mä silloinkin yksin paljon.

Nyt tuntuu että mä oon tionkinyt ja muuttunut lasten myötä mutta mies jatkaa edelleen samaa kuin ennen lapsia.

Mua lohduttaa se että ainakin vanhana kiikkustuolissa voin hyvällä omalla tunnolla ajatella olleeni lasteni kanssa ja antaneeni heille aikaani ja tinkinyt omista menoistani siinä vaiheessa kun lapset oli pieniä.

Surullinen oon vaan lasten puolesta kun heidän isänsä on niin paljon pois kotoota...

JA oliko äskeinen mun kirjoitus

Parhaillaan odotellaan et tulis sieltä reissulta kotiin, ilmoitin jo ajat sitten et on kaverin pojan synttärit, mut lähti kuitenkin sinne kalaan... no synttäreil on ovet auki 20.00 asti, et ehkä ehditään lahja työntää ovenraosta ennenku ovi sulkeutuu..

MEillä taitaa olla paljon yhteistä
Sinänsä kiva kuulla, etten oo ainoa, mut ei tätä toivois kellekkään...

 

[M]

Meillä on samantapaista paitsi että mies ei tee kotona juuri mitään eikä ole lasten kanssa vaan laitaa heidät katsomaan elokuvaa kun on heidän kanssa yksin. Minä olen lopettanut omat harrastukset kun en viitsi jättää tuota kotiin lasten kanssa. Mies tulee ja menee miten lystää ja minä hoidan lapsia.

 

[vieras]

Omaa elämää on hyvä olla, mutta ei siinä oikein vanhemmuudesta puhuta jos mistään ei olla valmiita tinkimään kun lapsia syntyy. Kun näitä lueskelee, en oikein näe eroa yksinhuoltajaan.

 

[nnmai]

Moi!
Vaikka kaikki noi harrastukset pitäiskin, niin vois miettiä milloin ne tekee. Esim. jos on tunnin ruokkis niin sillä ajalla vois mennä salille ja syödä vaan pikaisesti, tai mennä sillon kalaan/metsään kun sä menet esim. omien vanhempien luoksen lasten kanssa jne jne

 

[vieras]

Meillä oli jopa pahempaa siihen aikaan kun lapset olivat pieniä. Mies oli vuorotyössä (on edelleen) meillä on lisäksi viljatila joka vaatii oman aikansa varsinkin keväästä syksyyn mies kulki hirvimetsällä, pelasi lentopalloa...
Mutta kaikki meni sovussa, nykyään ihmetten miten jaksoin, mutta olinkin silloin paljon nuorempi. Yksi selittävä tekijä on myös se,että ryyppyreissuja ei ollut koskaan, mäkin sain harrastaa mulle tärkeitä juttuja. Mikä tärkeintä, mies oli ja on hyvä isä lapsillemme ja minä rakastan häntä edelleen.

 

[Jouskari-80]

:attn: lisää kirjoituksia kaipailisin!

 

[Jouskari-80]

Omaa elämää on hyvä olla, mutta ei siinä oikein vanhemmuudesta puhuta jos mistään ei olla valmiita tinkimään kun lapsia syntyy. Kun näitä lueskelee, en oikein näe eroa yksinhuoltajaan.

Mä näen sen eron että useimmilla yksinhuoltajilla on sentään joka toinen vkonloppu vapaata kokonaan kun lapset on etävanhemman luona ja joskus viikollakin.

Ei sillä että toivoisin varta vasten "joutuvani" yksinhuoltajaksi vaan olen yrittänyt tätä miehelleni selittää...

 

[vieras]

miltä susta tuntuu? Onko susta ihan ok, et on poissa? Jos on, niin eihän siinä sit mitään...mut jos et ole tyytyväinen tilanteeseen, ni sit asialle täytyy varmaan tehdä jotain?

Mulla mies vetää 3x vko sählyharkkoja+ haluaisi aina olla laittamassa venettä tai autoa. Tänäänkin lähti aamu 5.00 kalaan 200km päähän, ja tulee sitten tuossa illansuussa kotiin... Mielestäni saa mennä mut ei niinku nyt on mennyt, eli 3lauantaita peräkkäin... Tavallaan tykkään olla kotona ilman sitä välillä, mut se ettei oo autoa=en pääse mihinkään kotoota tökkii ja tökkii myös se että EI OLE MUKA RAHAA, mutta just tilas 40e uistimia(ihan ku niitä ei olis jo ennestään monta kymmentä, ellei satoja..) ja Sit se et bensaan menee se 100e/päivä...

Sen virheen olen tehnyt että edes aloin olemaan hänen kanssaan, totuus tuli ilmi vasta ajan kanssa= ei viihdy kotona möllöttämässä, ei tykkää käydä kaupoissa, uimahallissa ylipäätä missään... oeln puhunut asiasta, ja jos nyt sitten mun pyynnöstä on kotona, ni ei se oo kivaa... tuskailee ja hermoilee...

Harmittaa enten lasten puolesta, toivoin heille erilaista isää....

aivan kuin mun mies,,

 

[vieras]

Tosiaan ap:n ja gfkfgk:n kirjoitukset olivat kuin mun näppikseltä. Meillä lapset 2v ja 2kk. Mies menee miten lystää, mä naputan asiasta ja mies on sitä mieltä, että mä vaan valitan ja rajoitan hänen elämäänsä liikaa. HÄN on joutunut niin paljon muuttumaan omien sanojensa mukaan. Hmm, aivan kuin kenenkään muun elämä ei olisi muuttunut. Mies tosiaan harrastaa useampana iltana viikossa ja en edes muista milloin olisi ollut viikonloppua, että olisi edes sen toisen päivän kokonaan meidän kanssamme kotona.

Sitten hän sanoo mulle, että saathan sinäkin mennä ja harrastaa, sen kun menet. Mutta mutta. Ensinnäkään en niin kauheasti kaipaisi tässä vaiheessa omia menoja, kun vauva on noin pieni, vaan pikemminkin apua kotona arjen hoitamiseen. Lisäksi, kun nyt kerrankin olisin ollut ensi perjantaina menossa pariksi tunniksi erääseen tapahtumaan, niin silloin onkin miehen jääkiekkopeli, johon hänellä on kausikortti. Ei siis voi joustaa yhden pelin vertaa, uhkaili jo heittävänsä kausikortin menemään kun ei kuulemma saa peleissä käydä. Eli loppujen lopuksi hänen menonsa menevät aina mun edelleni, aivan kuin yksi peli mitään merkkaisi tuon kausikortin suhteen..

 

[kolmen äiti]

En suostuisi moiseen. Jos on pieniä lapsia niin jostain täytyy tinkiä, harrastaa voi myohemminkin.
Sitä paitsi jos äiti on lasten kanssa kotona, niin sit on äidin vuoro rentoutua hetkeksi kun isä tulee kotiin, käydä lenkillä, jumpassa tai jotain.

 

[kolmen äiti]

Onpa itsekkäitä miehiä monella.

 

[chef]

Itse ajattelin aina, että me olemme harrastava perhe ja me harrastamme oli meillä sitten pieniä lapsia tai ei. Mielestäni sekä minulla, että miehelläni on oikeus käydä treeneissä riittävästi, mitä se sitten kenenkin kohdalla ikinä tarkoittaakaan.

Mies käy salilla 4 kertaa viikossa ja aikaa matkoineen tähän menee jopa 3,5 tuntia/kerta, mikäli hän menee bussilla ja vetää pidemmät treenit (treenin pituus 45min-1h30min/kerta).

Minä itse taas harrastan (tai harrastin vielä siis muutama viikko sitten) koirien kanssa 2-4 iltana viikossa ja usean viikonlopun vuodesta myös laitan kiinni koiraharrastuksiin ja/tai kisoihin.

Esikko harrastaa kerran viikossa.

Koska itse olen kova harrastamaan ja harrastus on minulle äärimmäisen tärkeätä, en osaa kuvitellakaan, että pyytäisin miestä vähnetämään omia harrastuksiaan, sillä toivon, ettei hänkään puutu minun harrastuksiini. Mielestäni pariskunnalla tulee olla myös omia juttuja, perheen ulkopuolella.

Meistä kumpikaan ei käytä juuri alkoholia, emmekä vietä aikaa "äijien" tai "muijien" kesken, vaan kun jonnekin lähdemme, lähdemme sitten perheenä.

Olemme ottaneet tämän perhe-asian huomioon myös siinä, että lapsi pääsee sekä isän, että äidin harrastuksiin mukaan, eli se kotiin jäävä vanhempi ei ole välttämättä lapsenlikkana vaan voi viettää ihan omaa aikaa yksikseenkin, mikäli siltä tuntuu. Oletuksena meillä ei siis ole se, että se joka on kotona, hoitaa lapsen.

Nyt meille tulossa vauva ja raskauden aikaisten vaivojen vuoksi olen joutunut luopumaan kokonaan harrastuksistani. Alkuun teki aika tiukkaa, mutta olen keksinyt tilalle onneksi muuta tekemistä. Keväällä viimeistään taas pääsen harrastukseni pariin, kun vauva on syntynyt ja kasvanut muutaman kuukauden.

En ollut ajatellut miehen harrastuksia rajoittaa vauvan takia, mutta yllättäin mies itse olikin pohtinut asiaa. Hän ei ole valmis vähentämään harrastuskertoja (joskaan en sitä edes pyytäisi), mutta hän ehdotti, että jos hän kävisi vuoroviikoin kotimme lähellä olevalla salilla, jolloin hänen treeninsä kestäisivät pisimmillään 2h entisen 3h30min sijaan. Mielestäni tämä oli häneltä ihanasti tehty :heart:

Lähisalilla ei ole riittävästi painoja yms. jonka vuoksi hän ei voi sinne kokonaan siirtyä ja salin aukioloajat ovat sellaiset, ettei hän vuorotyöläisenä sinne pääse kuin vain joka toinen viikko. Tiedän että mies mieluummin kävisi siellä kauempana, kun se on kaikin puolin kivempi (ja sinne voi ottaa esikon mukaan) mutta ihana nähdä, että nyt kun meille tulee vauva jossa minä olen enemmän kiinni, on mies valmis joustamaan ja tarjoamaan omaa osuuttaan perheemme hyvinvointiin.

Itselleni ap:n kaltainen tilanne olisi kyllä jo vähän rajalla, mutta jos mies ottaisi lapsia välillä mukaansa, niin asia olisi jo eri.

Toisaalta nyt kun itse olen niin onnellisessa asemassa, että mieheni on niin ihana että ajattelee nyt haluavansa olla enemmän kotona meidän kaikkien vuoksi, niin nyt jotenkin tuo ap:n tilanne kyllä saa pienet sarvet kasvamaan päähän.

 

[narsissi]

Itse ajattelin aina, että me olemme harrastava perhe ja me harrastamme oli meillä sitten pieniä lapsia tai ei. Mielestäni sekä minulla, että miehelläni on oikeus käydä treeneissä riittävästi, mitä se sitten kenenkin kohdalla ikinä tarkoittaakaan.

Mies käy salilla 4 kertaa viikossa ja aikaa matkoineen tähän menee jopa 3,5 tuntia/kerta, mikäli hän menee bussilla ja vetää pidemmät treenit (treenin pituus 45min-1h30min/kerta).

Minä itse taas harrastan (tai harrastin vielä siis muutama viikko sitten) koirien kanssa 2-4 iltana viikossa ja usean viikonlopun vuodesta myös laitan kiinni koiraharrastuksiin ja/tai kisoihin.

Esikko harrastaa kerran viikossa.

Koska itse olen kova harrastamaan ja harrastus on minulle äärimmäisen tärkeätä, en osaa kuvitellakaan, että pyytäisin miestä vähnetämään omia harrastuksiaan, sillä toivon, ettei hänkään puutu minun harrastuksiini. Mielestäni pariskunnalla tulee olla myös omia juttuja, perheen ulkopuolella.

Meistä kumpikaan ei käytä juuri alkoholia, emmekä vietä aikaa "äijien" tai "muijien" kesken, vaan kun jonnekin lähdemme, lähdemme sitten perheenä.

Olemme ottaneet tämän perhe-asian huomioon myös siinä, että lapsi pääsee sekä isän, että äidin harrastuksiin mukaan, eli se kotiin jäävä vanhempi ei ole välttämättä lapsenlikkana vaan voi viettää ihan omaa aikaa yksikseenkin, mikäli siltä tuntuu. Oletuksena meillä ei siis ole se, että se joka on kotona, hoitaa lapsen.

Nyt meille tulossa vauva ja raskauden aikaisten vaivojen vuoksi olen joutunut luopumaan kokonaan harrastuksistani. Alkuun teki aika tiukkaa, mutta olen keksinyt tilalle onneksi muuta tekemistä. Keväällä viimeistään taas pääsen harrastukseni pariin, kun vauva on syntynyt ja kasvanut muutaman kuukauden.

En ollut ajatellut miehen harrastuksia rajoittaa vauvan takia, mutta yllättäin mies itse olikin pohtinut asiaa. Hän ei ole valmis vähentämään harrastuskertoja (joskaan en sitä edes pyytäisi), mutta hän ehdotti, että jos hän kävisi vuoroviikoin kotimme lähellä olevalla salilla, jolloin hänen treeninsä kestäisivät pisimmillään 2h entisen 3h30min sijaan. Mielestäni tämä oli häneltä ihanasti tehty :heart:

Lähisalilla ei ole riittävästi painoja yms. jonka vuoksi hän ei voi sinne kokonaan siirtyä ja salin aukioloajat ovat sellaiset, ettei hän vuorotyöläisenä sinne pääse kuin vain joka toinen viikko. Tiedän että mies mieluummin kävisi siellä kauempana, kun se on kaikin puolin kivempi (ja sinne voi ottaa esikon mukaan) mutta ihana nähdä, että nyt kun meille tulee vauva jossa minä olen enemmän kiinni, on mies valmis joustamaan ja tarjoamaan omaa osuuttaan perheemme hyvinvointiin.

Itselleni ap:n kaltainen tilanne olisi kyllä jo vähän rajalla, mutta jos mies ottaisi lapsia välillä mukaansa, niin asia olisi jo eri.

Toisaalta nyt kun itse olen niin onnellisessa asemassa, että mieheni on niin ihana että ajattelee nyt haluavansa olla enemmän kotona meidän kaikkien vuoksi, niin nyt jotenkin tuo ap:n tilanne kyllä saa pienet sarvet kasvamaan päähän.

Olen hieman kateellinen sun miehestäsi, kun osaa ottaa perheen huomioon ilman nalkuttamista
Vaikka ei munkaan mies kuitenkaan ihan mätäpaise ole

 

[NeitiNasu]

No, meillä on siinä mielessä vähän eri tilanne, että miehelle ei jää aikaa harrastuksiin yhtään töiden takia (esimerkki menneeltä viikonlopulta: tuli kotiin to iltana noin 21, lähti pe aamuna noin klo 7:30, tuli eilen klo 21.30, lähti tänä aamuna 04:30 jnejne ). Mutta on siis pois joka tapauksessa, töissä, ei harrastuksissa. Ja luulen sen kaiken lisäksi osittain jopa nauttivan siitä ( nyt joku sanoo, ett mikä sika mieheksi ). Mutt kyll mä olen sitä mieltä että vaikka kuka sanoisi mitä, teidän suhde se on. Jos sä olet tyytyväinen, mikä jottei. Ja mun ei tulisi mieleenkään erota sen vuoksi: onhan tässä välillä jaksaminen vähän heikossa hapessa, mutta silti: sillon kun mies on täällä, se on oikeasti läsnä ja paikalla ja touhuaa ja tekee ja on lasten kanssa, mitä monet isät taas ei ole.
Mun oma isä teki reissutöitä kun mä olen ollut lapsi, mutta en mä muista sitä isänä joka oli aina poissa: mä muistan sen isänä joka opetti meitä tekemään broitsuja uunissa ja viikkaamaan vaatteita ja silittämään ja oli kärsivällinen matikan läksyissä (vaikka muuten kärsivällinen ei ollutkaan ). Ett ei se sanottu oo sekään, että ne lapsetkaan siitä mitään järin suuria traumoja sais..

 

[vieras]

Tosiaan ap:n ja gfkfgk:n kirjoitukset olivat kuin mun näppikseltä. Meillä lapset 2v ja 2kk. Mies menee miten lystää, mä naputan asiasta ja mies on sitä mieltä, että mä vaan valitan ja rajoitan hänen elämäänsä liikaa. HÄN on joutunut niin paljon muuttumaan omien sanojensa mukaan. Hmm, aivan kuin kenenkään muun elämä ei olisi muuttunut. Mies tosiaan harrastaa useampana iltana viikossa ja en edes muista milloin olisi ollut viikonloppua, että olisi edes sen toisen päivän kokonaan meidän kanssamme kotona.

Sitten hän sanoo mulle, että saathan sinäkin mennä ja harrastaa, sen kun menet. Mutta mutta. Ensinnäkään en niin kauheasti kaipaisi tässä vaiheessa omia menoja, kun vauva on noin pieni, vaan pikemminkin apua kotona arjen hoitamiseen. Lisäksi, kun nyt kerrankin olisin ollut ensi perjantaina menossa pariksi tunniksi erääseen tapahtumaan, niin silloin onkin miehen jääkiekkopeli, johon hänellä on kausikortti. Ei siis voi joustaa yhden pelin vertaa, uhkaili jo heittävänsä kausikortin menemään kun ei kuulemma saa peleissä käydä. Eli loppujen lopuksi hänen menonsa menevät aina mun edelleni, aivan kuin yksi peli mitään merkkaisi tuon kausikortin suhteen..

Huh, huh, otan osaa... miehesi ei taida nähdä kuin oman napansa. En tiedä onko tämä ikäkysymys osittain...? Onko teidän joiden miehet on jatkuvasti menossa elle 3-kymppisiä?

Mulla on mies joka esikoisensa syntyessä (edellisessä suhteessaan) oli parikymppinen, silloin harrastí paljon, kävi baareissakin ja oli paljon poissa kotoa. Nyt meillä on 2v9kk ja 2kk ikäiset lapset ja mies 43v. Omistautuu perheelle ja sanoo haluavansa viettää mahdollisimman paljon aikaa lasten kanssa ja että isyys on niin erilaista tällä kertaa ja ymmärtää että lapset ovat pieniä vain hetken. On meillä molemmilla harrastuksiakin mutta ei mitään niin fanaattista että se veisi pois kotoa jatkuvasti tai mitä eivoisi hetkeksi pistää tauolle. Kun pojat kasvaa, isä alkaa varmaan innoissaan viemään urheiluharrastuksiin kun itsekin on ollut nuorempana lahjakas urheilija monessa lajissa.

 

[vieras]

Meillä oli sama tilanne aiemmin. Lopulta kyllästyin vihjailuun, keskusteluun ja nalkuttamiseen. Olin hirveän mustasukkainen miehen menoista, ajattelin, että se on multa pois.
Aloin itsekin pitää aktiivisemmin yhteyttä kavereihini, sovin yhteisiä menoja, aloitin harrastuksen ja vielä toisenkin. Miehelle sanoin, että nyt mulla on tällainen meno tänä iltana jne. Mies alkoi huomata, ettei aika riitä esimerkiksi kotitöihin. On vähentänyt omia menojaan, on lisätty yhteisestä sopimuksesta perheen yhteistä aikaa. Mekin oltiin aika nuoria kun esikoinen syntyi ja mies oli tottunut harrastamaan koko vapaa-aikansa. Nyt molemmilla on omaa aikaa ja yhteistä aikaa ja hyvin menee.
Eikä mua enää miehen omat menot häiritse yhtään, jos ei vaan satu päällekkäin mun menojen kanssa .

 

[mam]

Ole onnellinen, että miehelläsi on sosiaalista elämää ja menoja, mutta niinkuin joku kirjoitti, voisi vanhempi lapsi harrastaa hänen kanssaa toisena päivänä viikonlopusta. Vauva-aika on rankkaa, mutta koita itsekkin irrottautua aina välillä kotoota. Vuokratkaa vaikka viikonlopuksi mökki ja kalastakaa perheenä. Tietysti vauva huomioiden

Oma mieheni on erakko. En tiedä missä välissä näin kävi. Juo ihan liikaa, en voi jättää lapsia hänen kanssaan ja ero on edessä.