Kysymys nimien lausumisesta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nimistä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Nina on Nina, Niina on Niina, Nea on Nea, Neea on Neea, Kira on Kira, Kiira on Kiira. Minea on Minea ja Alisa Alisa, Aliisa on Aliisa.
Jos kyseessä on ruotsinkielinen tuttava esim. Maria, joka itse lausuu nimensä Mariia, niin tietysti lausun samoin.
 
Meillä Aliisa suomalaisittain kahdella i:llä. Lausuminen tietysti samoin suomalainen, eli painotus ensimmäisellä tavulla A-liisa. Mutta suomalaisittain tietysti ei mikään korostava painotus.... ;-D Jos neiti oikuttelee, painotan jokaista tavua: A-LII-SA!

Jos olisi muunikielinen eli Alisa, vain yksi i lausuttaisiin, ja painotuksen pitäisi oikeaoppisesti osua toiselle tavulle: a-LI-sa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aliisan äiti:
Meillä Aliisa suomalaisittain kahdella i:llä. Lausuminen tietysti samoin suomalainen, eli painotus ensimmäisellä tavulla A-liisa. Mutta suomalaisittain tietysti ei mikään korostava painotus.... ;-D Jos neiti oikuttelee, painotan jokaista tavua: A-LII-SA!

Jos olisi muunikielinen eli Alisa, vain yksi i lausuttaisiin, ja painotuksen pitäisi oikeaoppisesti osua toiselle tavulle: a-LI-sa.

Tarkennan itseäni: siis lausumme Aliisan nimeen kaksi i:tä. kuten siihen on kirjoitettukin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Villasukka:
Perussääntöhän on se, että nimi lausutaan niin kuin nimen kantaja haluaa.

Eli sekä nimen kantaja että nimen antaja eivät välttämättä osaa kirjoittaa ja lausua oikein, tai eivät välitä, vaan keksivät omaa kieltään omine sääntöineen. Kuten USAssa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Timppa:
Minkä takia lapsille annetaan sellaisia nimiä mistä ei edes tiedä miten ne lausutaan? Tai pitää selittää miten se pitäisi sanoa?

Hyvä Timppa, perheet voivat olla vaikkapa kaksikielisiä, meillä esim. on kahdella lapsella nimet, jotka lausutaan suomenkielelllä hiukan eri tavalla kuin ruotsiksi. Toisella suomenkielinen ääntämistapa on oikein, lapsen nimi on suomenkielinen, mutta silti monet täysin suomenkieliset venyttävät tuon nimen vokaalin pitkäksi. Toisessa tapauksessa pitää äntää ruotsinkielellä vokaalipitkänä vaikka kirjoitetaan lyhyellä vokaalilla, ja nimeen tulee vielä tietynlainen painotus. Mutta tämä ei ole mikään ongelma, kun lapsi itse kertoo nimensä, sen jälkeen se tulee sanotuksi oikein.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Nyt kerron miten meillä lausutaan. Tyttöjen nimet lausutaan mi-NEA ja a-LI-sa. Eli paino noilla isolla kirjotetuilla.

Vastailkaa vielä lisää.

Lausuin noita ko. nimiä monta kertaa peräkkäin ääneen. Mun suusta ne tulee luonnostaan noin tai ainaki suunnilleen noin. :D
 

Yhteistyössä