kysynpä nyt teidän mielipidettä lapsista ja siitä onko vanhemmilla oikeus määrätä lasten ystävä suhteista

[isoäiti mölykylästä]

ja ennen kuin kukaan viskaa paskaa silmille, niin kyse ei ole minun lapsistani. mutta pohdittiin tytön kanssa eilen tätä asiaa. kun hän kysyi, että onko vanhemmilla oikeus valita lastensa kavereita. tämä hälle tuli mieleen kun hänen kaverinsa vanhemmat yrittää erottaa kaksi ystävystä toisistaan.
vastasin, että mun mielestä niin ei saa toimia. että pitää olla erittäin painavat syyt siihen, että erotetaan toisistaan. ja siksi syyksi ei riitä se, että vanhemmilla on keskenään riitaa. vaan mun mielestä syyksi riittää se, että tää ystävyys suhde koituu jotenkin vaaraksi lapselle. esim. jos on pelko, että lapsi tulee pahoinpidellyksi kaverinsa luona. tai pelko, että sortuu huumeisiin tai päihteisiin. ne on minusta sellaisia syitä, joiden perusteella voi vaatia ystävyys suhdetta loppumaan. tai ei ehkä loppumaan. mutta että lapseni ei ainakaan sais mennä vieraisille sellaiseen perheeseen. ja silloin suhde pitäis lopettaa, jos toinen houkuttelee toista esim. huumeiden käyttöön. kyse on murrosikäisistä nuorista.
mitä olette te mieltä

 

["vieras"]

Siinä vaiheessa päätös todellakin on vanhemmilla jos selvästi nähdään että seura vie huonoille teille.

Mut enpä mä taas lähtis täälä ihmetteleen toisten asioita jos faktat ei ole hallussa.

 

["vieras"]

No eipä mun mielipiteet jostain ihmisestä vaikuta lasten ystävyysjuttuihin, he ovat ystäviä jos sattuu luonteet sopimaan yhteen. Tosin minäö vaikutan jo nyt niihin ystävyysjuttuihin, eli asumme alueella jossa ei ole "laitapuolen" kulkijoita tai heidän lapsiaan ja tunnen lasten koulukaverit läpikotaisin, ja heidän vanhempansa, pieni kyläkoulu. Mutta jos minä olisin jonkun vanhemman kanssa riidoissa, en niin lapsellinen olisi että kieltäisin lapsilta ystävyyden.

 

[en tiedä]

Jotkut toimivat noin, että valitsevat lapsilleen kaverit. En tiedä, kai heistä ihan onnellisia loppupeleissä voi tulla.
Kaverin valintaahan se on, jos vanhemmat ohjailevat sitä juttua niin, että määräävätä lapsen puolesta kenen kanssa saa mennä kuvaan, torpedoivat toisen kaverin kanssa olemisia ja suosivat toisen jne.

Lapsista ehkä tulee loppupeleissä vanhempiensa kaltaisia. Mistä sen tietää.
Itse olen yrittänyt kunnioittaa lasteni mielipiteitä ja toiveita, koska näen heidät viisaina ja hyvinä ihmisen alkuina.
Yritän ohjata olemaan vähemmän tekemisissä, jos koen että lapseni kärsii kaverin vuoksi. Jos esim mukana kiusaamista tai epärehellisyyttä tai varakaveruutta tai jotain. Tosin nuo ovat yleisiä ja usein vanhempien sallimia.

 

["vieras"]

Kouluikäiselle "kaverille" olen antanut porttikiellon meille, koska hän varasti meiltä lasten tavaroita.

 

[Anatolia]

Rajoitan surutta niin kauan kun voin...en tosin siksi, että olisin riidoissa jonkun vanhempien kanssa tms, vaan siksi että kaikki lapset ei ole hyvää seuraa eikä kaikki perheet ole sellaisia joissa haluan lasteni viettävän aikaansa.

Murrosikäisten kanssa asia on jo eri. Ei sen ikäisiä voi edes vahtia koko ajan, pitää vaan luottaa siihen että itse osaavat välttää ei-toivotunlaista seuraa. Ja oman mielipiteensä vanhemmat voi toki kertoa, mutta on nuoresta itsestään kiinni että totteleeko vaiko ei.

 

[Bonaire]

kyllä on ja olenkin tehnyt niin kerran,ihan aiheesta en heidän kiusakseen..tosin,mistään en voi 100% varmuudella tietää tapaileeko tyttöni salaa tätä kyseistä tyttöä,mutta luotan tyttöni sanaan niin kauan kunnes toisin todistetaan.

 

["Piika-äiti"]

Meillä ei ole tullut vastaan tilannetta, jossa olisimme rajoittaneet kaverivalintoja.
Pidän tällasita rajoittamista arveluttavana, mutta ymmärrän, että voi olla tilanteita, joissa se on tarpeen.

 

[kyllä]

Mielestäni tuota ei voi ohjeistaa, vaan vanhempien pitää toimia tilanteen mukaan maalaisjärkeä käyttäen. Vanhempien tehtävä on suojella lasta. Minulla oli kaveri, jonka isä oli kyseenalainen tapaus. En ymmärtynyt vanhempien pyrkimystä rajoittaa kanssakäymistämme ennenkuin olin vanhempi, jolloin perheen isän pedofiiliset taipumukset tulivat esille. Vanhempani eivät tosin olleet tästä puolesta tietoisia lainkaan eivätkä he edes oikein uskoneet, kun kerroin asiasta heille.

 

[Saraldo]

En rajoita ilman että mulla on siihen joku hyvä syy. Ja hyviä syitä ovat mm. se, että kaveri ohjaa lastani pahoille teille, varastaa meiltä jotain, ei kunnioita meidän sääntöjämme vaan tekee kylässä ollessaan ihan mitä lystää, on jollain lailla uhka lapsemme turvallisuudelle... Teini-ikäisenä yritän ohjata lasta itse miettimään, kuka on hänelle hyvää seuraa ja kuka ei, mutta jos se ei toimi, niin sitten täytyy jotenkin puuttua siihen itse.