La huomenna ja mieli on niin hirveän paha:(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja SuurinVirhe
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

SuurinVirhe

Vieras
en kaipaa mitään moraalisia kannanottoja koska olen moralisoinut itseäni jo niin paljon, että en saa nukuttua eikä se ole enää vauvankaan etu. tulen katumaan yhtä asiaa koko loppuelämäni.

eli lopetin tupakan polton vasta raskauden puoli välissä. en muka päässyt irti aiemmin vaikka yritin. aina sorruin. vähensin tuntuvasti mutta lopullisesti pääsin irti rv 20. en kai tarpeeksi tajunnut raskautta ja vastuutani. olin idiootti ja typerä.

nyt kun on jysähtänyt että meille oikeasti tulee vauva, niin tuo tupakointi tuntuu aivan äärettömän kamalalta. ahdistaa. kurkkua kuristaa. kaduttaa. mitä olenkaan tehnyt vauvalleni. ajatus synnytyksestä on vastenmielinen ja pelkään että lapsi on sairas ja lisäksi minut tuomitaan ja haukutaan sairaalassa. en anna tätä asiaa itselleni ikinä anteeksi. en ikinä.

sanotaan että tapahtunutta ei voi muuttaa, mutta se tässä ahdistaakin. voi kun olisin ollut vahvempi jo aiemmin. voi kun olisin tajunnut miten paljon vaikeampaa on kantaa tämä taakka kuin kestää ne vieroitusoireet. saati nähdä kun lapsella on ongelmia mahdollisesti riippuvuuteni takia.

toivon että edes yksi raskaana tupakoiva saa tästä jotain pontta lopettaa. vaikka se voi tuntua helvetin vaikealta niin on helpompaa kuin nämä tunnontuskat jotka jatkuu ehkä lapsen koko elämän. sen lisäksi että huoli lapsen terveydestä painaa mieltä niin joudut vielä jossittelemaan ja kantamaan syyllisyyttä. en suosittele! köyttäkää itsenne vaikka lepositeisiin mieluummin kuin poltatte! raskausaika on LYHYT.

en tosiaankaan kaipaa "synninpäästöä" teiltä jos sitä luulette. oli vaan pakko saada ulos näitä ajatuksia. ja toivon että joku raskaana polttava saa tästä voimaa lopettaa.
 
Et sinä sitä murehtimalla saa enää muuksi muuttumaan. Nyt vaan positiivisin mielin ja olet korvauksesi lapselle kahta parempi äiti.

Hienoa, että lopetit tupakanpolton! Älä koskaan enää aloita siitä uudestaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Hm. Anoppi tupakoi kanssa ja hyvät pojat on pinnistänyt silti. Minkäs sä tehdylle enää voit. Nyt vaan reippaana synnyttämään, hyvin se menee.

Vaikka lapselle ei tulisi mitään hänen elämäänsä haittavaa ongelmaa, niin silti musta on vaan moraalisesti väärin tehdä jotain mikä vahingoittaa viatonta lasta. Jollain tapaa tupakointi on varmasti vaikuttanut, lapsi on saanut nikotiinia ja häkää ja muita myrkkyjä. Se totuus on iskeytynyt silmille vasta lopettamisen jälkeen ja vasta nyt tajuan miten ISON asian kanssa leikin. Enää en voi ymmärtää miten olen voinut sytyttää tupakan, olen ollut sekaisin! Kun nyt rakkaus lapseen on syntynyt niin en voi vaan kestää itseäni.
 
Hei, ensinnäkin hienoa että olet päässyt irti tupakasta!!! Minun tapaukseni on vähän samanlainen, yritin lopettaa ja vähensin tupakan polton 1-2 tupakkaan päivässä raskaana ollessani. Kokonaan irti pääsin vasta rv28. Minuakin kadutti ihan kamalasti se, etten ollut aiemmin lopettanut. Mutta hei, parempi myöhään kun ei milloinkaan :)

Niin ja kyllä tuo minun pikkuinen ihan terveeltä vaikuttaa :) Ikää nyt 7kk
 
Heiiii.... Nyt RAUHOTUT. Tuo ei todellakaan ole niin kamala asia! Ja tuskimpa puhutte sanakaan synnytysreissulla tupakanpoltosta :) Hormonit ne saa sinut vaan nyt ylireagoimaan..vedät nyt syvään henkeä ja reippain mielin synnärille, kunhan aika koittaa
 
Toivottavasti joku havahtuu tämän lukiessaan. Sulle paljon tsemppiä, olet nyt tehnyt minkä enää voit, eli olet polttamatta, mennyttä ei voi muuttaa. Toivon lapsellesi kaikkea hyvää, ihan aina ei onneksi tupakoinnista tule haittaa lapselle, ja muistakin syistä aina jotain voi tulla, eli älä nyt elämääsi pilaa tämän kanssa. Jos jotain tulee, luultavasti syytät itseäsi, oli lopullinen syy mikä tahansa. Iloitse lapsestasi!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Toivottavasti joku havahtuu tämän lukiessaan. Sulle paljon tsemppiä, olet nyt tehnyt minkä enää voit, eli olet polttamatta, mennyttä ei voi muuttaa. Toivon lapsellesi kaikkea hyvää, ihan aina ei onneksi tupakoinnista tule haittaa lapselle, ja muistakin syistä aina jotain voi tulla, eli älä nyt elämääsi pilaa tämän kanssa. Jos jotain tulee, luultavasti syytät itseäsi, oli lopullinen syy mikä tahansa. Iloitse lapsestasi!

Tätä minäkin toivon, että joku miettii ja punnitsee asiat toiseen kertaan jos tupakoi raskaana. Veikkaan että syytän itseäni oli lapsella sitten flunssa tai joku vakava ongelma, aina. Toivon ja rukoilen ettei lapsi joudu kärsimään teoistani. Mutta voi kun olisin ymmärtänyt nämä asiat jo kun testi näytti plussaa.

Täytyy yrittää nyt kuitenkin rauhoittua, edes jollain tavalla. Olen ollut niin paniikissa tästä asiasta ja ahdistunut, että en ole saanut nukuttua ja vellon päivät miettien kaikenlaisia kauhuskenaarioita. Itsesyytökset on pahimpia. Just "mikä äiti säkin olet, asetit lapsesi vaaraan" jne..
 
Vieläkin vauva on mahassa.

Mun olo on tosi huono. Heräsin äsken kesken kaiken enkä saa enää unta kun ahdistaa niin paljon. Syyllisyys on ihan järkyttävän paha. Nyt se iski niin pahana etten kestä tätä. mitä hittoa mun pitäisi tehdä? jos tämä tällaisena jatkuu ja vauva syntyy niin väkisinkin tämä heijastuu kaikkeen.

Mun päässä soi kaikki varoitustekstit ja lukemani asiat mitä olen voinut aiheuttaa. tää syyllisyys salpaa hengen ja ahdistus painaa.

ei ole oikein ketään kenelle puhua. tuntuu että muserrun tämän alle ihan kokonaan :(
 
Ehkä raskaustesi vielä kestää 2 viikkoa, ja olet ollut yli puolet raskaudesta ilman tupakkaa ;). Hyvä, että olet lopettanut. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Toivattavasti et tule jatkamaan kun lapsi on syntynyt. Tsemppiä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja A-M:
Ehkä raskaustesi vielä kestää 2 viikkoa, ja olet ollut yli puolet raskaudesta ilman tupakkaa ;). Hyvä, että olet lopettanut. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Toivattavasti et tule jatkamaan kun lapsi on syntynyt. Tsemppiä!

No en todellakaan tule jatkamaan. Vihaan tupakkaa. Vihaan kaikkea mikä siihen liittyy, itseänikin kun sitä poltin kun rakas lapsi oli mahassa. En tajunnut mitä tein. Nyt kun olen päässyt tupakasta kaikin puolin eroon olen ihan hiton ahdistunut ja syyllisyys kasvaa päivä päivältä. pelkään että sekoan kohta :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja BääBääLampaita:
Eipä tähän oikein mitään voi enää sanoa mun mielestä. Juttele ihmisille asiasta.

Mutta kenelle voin jutella? kukaan ystävistä ei tiedä tästä. Odotan yksin joten miestä ei ole. neuvolatäti on sellainen ettei hänelle kovin mielellään puhu.
 
Lisään vielä että pelkään että aiempi masennus uusiutuu.. Ennen raskautta söin mielialalääkkeitä ja kävin terapiassa. Terapia loppui pari vuotta sitten mutta nuo lääkkeet lopetin omin neuvoin heti kun sain kuulla raskaudesta. nyt tuntuu että hajoaa pää tuon syyllisyyden alle. mutta pelkään sitäkin että masennun taas pahasti :(
 
en tiedä uskallanko puhua ystäville.. läheisiä sellaisia ei ole, sellaisia vain joita tapaa n. kerran kuukaudessa.

Onko mahdollista, että hormonit myös vahvistaa näitä ajatuksia? Tai tekee kaikki mahdolliset tunteet voimakkaiksi?

Vaikea mun on olla hyvä äiti jos fiilis on tämä :( . Tahtoisin imettää pitkään, mutta eikös stressi voi vaikuttaa siihen haitallisesti?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
en tiedä uskallanko puhua ystäville.. läheisiä sellaisia ei ole, sellaisia vain joita tapaa n. kerran kuukaudessa.

Onko mahdollista, että hormonit myös vahvistaa näitä ajatuksia? Tai tekee kaikki mahdolliset tunteet voimakkaiksi?

Vaikea mun on olla hyvä äiti jos fiilis on tämä :( . Tahtoisin imettää pitkään, mutta eikös stressi voi vaikuttaa siihen haitallisesti?

Ensin aluksi kehuja siitä, että olet lopettanut! Sinulla on ollut selkärankaa. Muistaakseni TS:ssä oli viime viikolla artikkeli, et joka viides äiti polttaa raskausaikana. Ennen poltettiin vielä enemmän ja voimakkaampia tupakoita kuin nykyään, koska terveysvaikutuksista ei tiedetty varsinkaan sikiöille. Suurella todennäköisyydellä siis et ole saanut mitään peruuttamatonta aikaan. Sinun pitää rauhoittua hormonimyräkän keskellä ja nauttia joulusta, raskaudesta ja rauhoittua. Voisitko kuitenkin pelätä hieman synnytystä ja se purkautuu ahdistuksena? Voimia sinulle. Rauhoitu ja ryhdistäydy :-)
 
:hug: Tosi hienoa ensinnäkin että olet kuitenkin lopettanut! Osa odottajista ei lopeta ollenkaan.
Jos alkaa kovastikin ahdistamaan,niin etkö saisi vaikka neuvolan kautta yhteyttä johonkin henkilöön jolle voisit puhua kaikesta mieltäsi painavasta?
Tsemppiä loppuraskauteen!
 

Yhteistyössä