M
mamma
Vieras
Ihan pyllystä ko yksin kotona tunnustelen olotilaani.. tuntuu et suhde on ihan tulehtunu. Mies ei jaksa kattoa ko itken joka asiasta ja minua tietty loukkaa tuollainen, että häipyy kylään ku ite kärvistelen polttojen kans. Ja soppa on valmis..
Meinas jopa juoda rommipaukun ja sehän minut saa kiehuun. Synnärille 35km ja jos sinne yksin joudun lähteen sen takia et toinen ei voi olla juomatta edes viimemetreillä, niin-- *ARGH*
Tiedän, että miehestä tulee varmaan ihan huippuisä tälle kauan odotetulle esikoiselle, mutta miksei se tajua olla mulle tukena? Sanoo kyllä, et oon tärkein, mut tuntuu, et korttipelit tuossa kaverinluona kera kuuman rommin on 100x tärkeämpää.. Varsinki ku jaksaa kylästellä joka päivä vaikka haluaisin käydä yhdessä ulkoilemassa yms.
Välillä meinaa usko mennä ja itkettää.. tympäsee ihan hulluna.
Onkos kellään ollut tällaista tilannetta? Kaikki tutut ja tuntemattomat saa tukea ja turvaa miehistään raskausaikana ja varsinki ku h-hetki lähenee.. Ja kyse ei oo teinipojasta vaan kohta 30v ukosta..
Meinas jopa juoda rommipaukun ja sehän minut saa kiehuun. Synnärille 35km ja jos sinne yksin joudun lähteen sen takia et toinen ei voi olla juomatta edes viimemetreillä, niin-- *ARGH*
Tiedän, että miehestä tulee varmaan ihan huippuisä tälle kauan odotetulle esikoiselle, mutta miksei se tajua olla mulle tukena? Sanoo kyllä, et oon tärkein, mut tuntuu, et korttipelit tuossa kaverinluona kera kuuman rommin on 100x tärkeämpää.. Varsinki ku jaksaa kylästellä joka päivä vaikka haluaisin käydä yhdessä ulkoilemassa yms.
Välillä meinaa usko mennä ja itkettää.. tympäsee ihan hulluna.
Onkos kellään ollut tällaista tilannetta? Kaikki tutut ja tuntemattomat saa tukea ja turvaa miehistään raskausaikana ja varsinki ku h-hetki lähenee.. Ja kyse ei oo teinipojasta vaan kohta 30v ukosta..