Masennus keskivaikean ja vaikean rajalla. Töistä pois 2 kk sen vuoksi. Saikun riski lienee todellinen, muttei itsetuhoisuus luultavimmin tai isoja vaikutuksia perhe-elämään.
Kun tunnut tietävän jotain aiheesta niin onko sinulla muuten kokemusta kuinka helposti psykiatrit tulkitsevat masennuslääkkeen aiheuttaman hypomanian bipoksi? Ensimmäisen kerran papereihin kirjoitettiin alttius bipoon, mitenköhän nyt toisen kerran jälkeen.
Muistelisin, että bipon diagnosoimiseksi pitää olla tiedossa ainakin yksi maniavaihe. Se on voinut olla jo aiemmin, ennen hoitoon hakeutumista.
En ole varma, mutta mielestäni masennuslääkkeet voivat aiheuttaa muillekin kuin bipoille lievää hypomaniaa. Yleensä kai kuitenkin ohimenevästi tai ei kovin häiritsevästi.
Kriteerithän joka diagnoosille on. Löytyy varmaan googlettamalla. Varmaan muuttuneet siitä kun itse kertasin.
Jos tuttusi kohdalla mania oireet tulevat jälleen masennuslääkkeen myötä, kyllä varmasti lääkäri siitä tekee omia johtopäätöksiään. En ole varma riittääkö se diagnoosiin, mutta kyllä varmasti viittaa siihen suuntaan.
Kaksisuuntaisen tutkimisessa käytetään omaa haastattelumateriaalia. Jos olet potilaan omainen voit kysyä pääsisitkö mukaan kun tuota kyselyä lääkäri tekee tai kun käy läpi sen tuloksia. Joskus esim.omaisilla on omia näkemyksiä ja muistavat eri asioita kuin potilaat itse.
Kannattaa myös muistaa ettei aina diagnoosi autuaaksi tee. Toki se voi olla ensimmäinen askel sen hyväksymiseen, että sairastaa ja elintavat täytyy mukauttaa uudelleen sen mukaan.
Lääkäri voi kuitenkin määrätä samoja lääkkeitä potilaalle jo ennen diagnoosia ja katsoa kuinka ne toimivat, kuin mitä määrättäisiiin diagnoosin saatua.
Toki diagnoosi vaikuttaa joidenkin lääkkeiden erityiskorvattavuuteen, joten diagnoosin tekeminen kannattaa jos lääkkeiden käytöstä näyttää hyötyä olevan ja niitä pitkään tarvitsee.
Biposairauden kanssa oleellisin juttu on hyväksyä sairaus ja se, että tarvitsee lääkettä mitä ilmeisimmin loppuelämän ajan. Lääkettä ei voi lopettaa kun olo on hyvä. Asian hyväksymisessä menee monesti vuosia. Joillekin ei löydy täydellistä lääkitystä ja parhaimmillaankin voi olla, että he joutuvat kärsimään ikävistä lääkkeiden sivuvaikutuksista. Kiusaus on silloin suuri vähentää tai jättää joku lääke pois. Ja monesti siitä alkaa myös nopea voinnin huononeminen jota itse ei välttämättä tunnista.
Ole yhteydessä hoitavaan tahoon ja kerro huolestasi. Jos et ole ollut mukana tuttusi lääkäri käynnillä olet voinut saada väärän kuvan tilanteesta. Lääkäri ei tietenkään voi sinulle päin kertoa potilaan asioista, mutta sinä voit kertoa hänelle näkemyksesi. Ehkä tuttusi (jos vaikka hän on omainen) voisi antaa hoitavalle taholle luvan, että sinulle voi antaa hänen tietojaan. Tai ehkä pääset seuraavalle käynnille mukaan.
Tsemppiä kuitenkin. Edessä voi olla pitkä tie, mutta hyväksi se yleensä kuitenkin lopulta kääntyy
