lääketieteelisen keskenmenon odottelua - onko kokemuksia

[Eulis]

Tänään ultrassa selvisi että sikiö on kuollut kohtuun, raskausviikkoja 10 + 6, ei mitään hälyttäviä oireita tms. Edellisessä ultrassa viikolla 7 kaikki hyvin. Yksityinen gyne laittoi lähetteen naistenklinikalle lääketieteelliseen keskeytykseen ja vein sen sinne hlökohtaisesti. Siellä sanotiin että soittavat seitsemän päivän sisällä ajan lääketieteelliseen keskeytykseen, päivystykseen voi mennä vain jos on vuotoa tms. Lisäksi gyne sanoi että ne lääkkeet saa kotiin ja sikiö siis syntyy kotona ja jos haluaa selvittää keskenmenon syyn täytyy sikiö tai mitä sieltä nyt tuleekaan kuskata itse naistenklinikalle. Jotenkin tuntuu uskomattoman epäinhimilliseltä, täällä sitä odotellaan soittoa kuollut sikiö kohdussa ja yitetään valmistella lapsille joulua. Onko muilla vastaavia kokemuksia, miten olette selvinneet? Kai johonkin jälkitarkastukseen kutsutaan että onko kohtu tyhjä?

 

[ei edes enkelivauvaa]

:hug: sinulle ja koita jaksaa... aika parantaa... katso sivun alareunasta otsikko minun tarina, kerron omasta lääkkeellisestä keskenmenosta, tosin minulla oli tuulimunaraskaus. toivottavasti saat siitä jotain apua ja kysy lisää.

 

[äiti79-05-07]

Olen pahoillani ja paljon voimia sinulle!

Itselläni todettiin keskeytynyt keskenmeno elokuussa rv 12. Oli aivan kauhee järkytys, kun oireet jatkui normaalisti jne. Minäkin siitä sitten läksin kotiin lääkkeiden kanssa, jotka aloitin seuraavana aamuna. Oli aivan absurdi olo ottaa aamupalaksi lääkettä (sain tippoja, joita piti sekoittaa veteen), jolla saadaan kuollut sikiö ulos. Mielessä kävi kaikki ajatukset tyyliin "entäs jos ultraaja tekikin virheen ja nyt itse aiheutan vauvani kuoleman". Olo oli siis aivan hirveä. Kolme päivää odotin vuotoa ja "tsemppasin itseäni fyysiseen suoritukseen", olin siis jotenkin aivan turta ja ajattelin, että nyt tästä on vaan selvittävä. Minusta tuntuu, että aloin surra asiaa sitten oikein kunnolla vasta kun fyysinen puoli oli ohi. Minusta koko touhun hoitaminen kotona oli aivan kamalaa ja jouduin lopulta tiputukseen, kun olo meni niin heikoksi. En halua mitenkään pelotella, tiedän että olosi on muutenkin aivan kamala, mutta itse toivoin, että joku olisi kertonut, että se voi olla todella hurjaakin (oon ymmärtänyt, että kokemukset ovat hyvin vaihtelevia). Minulla vuoto alkoi lapsivesien menolla ja sen jälkeen siitä ei tuntunut tulevan loppua eli todella runsasta oli. Jälkikäteen seurattiin ultraamalla ja verikokeilla, että kaikki on kunnossa. Toisen keskenmenon koin marraskuussa ja se oli onneksi spontaani keskenmeno aikaisemmilla viikoilla.

En nyt tiedä oliko tästä mitään apua ja kirjoitin tosi nopsaan, kun täytyy mennä tuota pikkuista kurkkaamaan, mutta halusin sinulle jotain vastata, kun kirjoituksesi kosketti.

Paljon voimia sinulle :hug:

 

[Eulis]

Olen lueskellut ihmisten kokemuksista tästä keskytyksestä ja aion vaatia kaavintaa, otan juristimieheni mukaan sairaalaan jos eivät järkyttynyttä äitiä ota uskoakseen. Gyne sanoi että Mehiläisessä täällä Helsingissä tehdään kaavinta yksityisesti, mutta ei sitä suositellut (?), menen sitten vaikka heti sinne jos eivät kunnallisesti tee. Mulla on kotona 4 ja 8 v. tytöt jotka varmasti järkyttyisivät jos alkaisin täällä lääkkeiden kanssa vehtaamaan, vuotamaan, kipuilemaan, oksentamaan ja pyörtyilemään päivätolkulla, ja pitäisi valmistella jouluakin. Lisäksi luin monista kirjoituksista että kaavinta jouduttiin kuitenkin lopuksi tekemään kun lääkkeillä ei kaikki tavara tullut kohdusta ulos. Ja että tämä lääkkeillä tehty keskeytys voi kestää useamman päivän. Olen synnyttänyt kaksi kertaa joten senkään puolesta sen kaavinnan ei pitäisi olla mahdoiton juttu. Jostakin alan julkaisusta luin että lääktiet. keskytys pitää tehdä ennen 9. raskausviikkoa ja minulla on jo 11.! Tuntuu pahalta huomata ettei ketään ole taidettu kohdella asiallisesti näiden keskenmenonjen yhteydessä, ihan kun nytkään ei olisi millään mitään väliä kun sikiö on kuitenkin kuollut. Jos miehet synnyttäisivät olis varmasti tahti ja palvelu toinen! Surettaa ja suututtaa.