H
Humiseva nuppi
Vieras
Lääkärin määräyksestä ja järkevästä päätöksestä johtuen vaihdan masennukseen määrätyn lääkkeen. Nyt olen 10 päivän ajan ohjeiden mukaan vähentänyt vanhaa lääkettä ja tänään on toinen päivä kokonaan ilman lääkettä. Perjantaina voin aloittaa uuden...
Mutta tämä olo!!! Tämä päivä on ollut sietämätön. Päässä suihkii sähköiskuja ja humahduksia, nukuin melkein puoleen päivään niin, että makasin selälläni sängyssä enkä pystynyt liikkumaan tai avaamaan silmiä, mutta ajattelemaan pystyin. Liekö toi nyt siis ihan unta ollut. Silloin tempauduin ylös sängystä, kun lapsi tuli kysymään, arvaa paljon kello on..?
Tämän muutaman tunnin olen huutanut joka asiasta lapsille ja huusinpa teinillekin että haistaa pitkän p..n, kun ei ehtinyt/halunnut mua auttaa. Sitten jo kiljuin lapsille, että nyt ulos kaikki!!!
Viimeisen tunnin oon ollut yksin ja itkenyt ja puhunut itsekseni. Hakannut itseäni päähän ja tehnyt raivoissani kaikkea mahdollista wc-pöntön pesusta lähtien.
Nyt on todellakin sellainen olo, että voisin lähteä vaikka kadulle ammuskelemaan, jos yhtään olisi taipumusta sellaiseen. Tai olis edes joku pyssy.
Eli en siis niin tee, nauttikaa vaan kauniista kesäpäivästä rauhassa, mutta to-del-lakin tiedän nyt millaisen olon nää helkutin mas.lääkkeet voi ihmiselle tehdä.
Lääkäri varoitti mua, että vieroitus tulee olemaan järkky, vaikka sen teinkin suht hitaasti. Lääkäri vain oli sitä mieltä, että mm. verenpaineongelmien takia, alasajo on tehtävä ja fiilikset kestettävä.
Lapsia vaan on todella kova sääli. Ovat kyllä kaikki jo kouluikäisiä, eivätkä mitenkään heitteillä, mutta ovat he joutuneet kyllä näkemään äitinsä tosi ahtaalla. Olen vain koittanut sopertaa, että olen nyt tosi kipeä ja huonovointinen, mutta menee tämä ohi. Eipä noita kyllä ihan hirveästi tunnu edes tilanne kiinnostavan, ovat vain omissa touhuissaan.
Vähän jos tulevat jotain selittämään, alan kyllä melkein heti kiihtyä.
Että tällaista. En tiedä miksi tän tänne näpytin, eipä tässä kenelläkään varmaan mitään sanottavaa ole. Ei vaan ole ketään jolle voisin tätä puhua. Vähän tää kyllä helpotti kun sain kertoa edes näin.
Mutta tämä olo!!! Tämä päivä on ollut sietämätön. Päässä suihkii sähköiskuja ja humahduksia, nukuin melkein puoleen päivään niin, että makasin selälläni sängyssä enkä pystynyt liikkumaan tai avaamaan silmiä, mutta ajattelemaan pystyin. Liekö toi nyt siis ihan unta ollut. Silloin tempauduin ylös sängystä, kun lapsi tuli kysymään, arvaa paljon kello on..?
Tämän muutaman tunnin olen huutanut joka asiasta lapsille ja huusinpa teinillekin että haistaa pitkän p..n, kun ei ehtinyt/halunnut mua auttaa. Sitten jo kiljuin lapsille, että nyt ulos kaikki!!!
Viimeisen tunnin oon ollut yksin ja itkenyt ja puhunut itsekseni. Hakannut itseäni päähän ja tehnyt raivoissani kaikkea mahdollista wc-pöntön pesusta lähtien.
Nyt on todellakin sellainen olo, että voisin lähteä vaikka kadulle ammuskelemaan, jos yhtään olisi taipumusta sellaiseen. Tai olis edes joku pyssy.
Eli en siis niin tee, nauttikaa vaan kauniista kesäpäivästä rauhassa, mutta to-del-lakin tiedän nyt millaisen olon nää helkutin mas.lääkkeet voi ihmiselle tehdä.
Lääkäri varoitti mua, että vieroitus tulee olemaan järkky, vaikka sen teinkin suht hitaasti. Lääkäri vain oli sitä mieltä, että mm. verenpaineongelmien takia, alasajo on tehtävä ja fiilikset kestettävä.
Lapsia vaan on todella kova sääli. Ovat kyllä kaikki jo kouluikäisiä, eivätkä mitenkään heitteillä, mutta ovat he joutuneet kyllä näkemään äitinsä tosi ahtaalla. Olen vain koittanut sopertaa, että olen nyt tosi kipeä ja huonovointinen, mutta menee tämä ohi. Eipä noita kyllä ihan hirveästi tunnu edes tilanne kiinnostavan, ovat vain omissa touhuissaan.
Vähän jos tulevat jotain selittämään, alan kyllä melkein heti kiihtyä.
Että tällaista. En tiedä miksi tän tänne näpytin, eipä tässä kenelläkään varmaan mitään sanottavaa ole. Ei vaan ole ketään jolle voisin tätä puhua. Vähän tää kyllä helpotti kun sain kertoa edes näin.
