lähdenkö?

[Salli]

Teit oikein. Epätasa-arvoinen suhde, jossa toisella on valta ja voima toisen mielialoihin ei ole terve suhde. Rakkaus tulee kunnioituksesta ja siitä, että näkee ja tuntee toisen ajattelevan toisen parasta eikä itseään. Yksipuolinen rakkaus ei ole rakkautta vaan riippuvuutta ihmiseltä, jonka itsetunto ei ole kunnossa.

Olen varma, että jos jaksat pitää pintasi, etkä palaa tulevista aneluista (tulee varmasti) huolimatta kynnysmatoksi, löydät kumppanin, joka arvostaa sinua ja suhdettanne eikä ikinä haluaisi pahoittaa mieltäsi.

 

[rakastan enemmän kuin laki sallii]

Lukiessani kertomustasi huomasin itse olleeni aivan samanlaisessa tilanteessa. Me tosin emme olleet kihloissa...senkun seurustelimme enemmän tai vähemmän vakavasti neljättä vuotta. Huomasin että annoin koko ajan suhteellemme enemmän kuin 100% eikä poikäystäväni tullut edes puolitiehen vastaan...se tuntuu todella turhauttavalta. Yritin kaikkeni saadakseni suhteemme toimimaan ja myös itseni onnelliseksi mutta turhaan...en osannut lopettaa suhdetta vaikka huomasi itkeväni lähes joka ilta ja että me riitelimme monta kertaa päivässä. Vihdoin mieheni aukaisi silmänsä ja jätti minut...syynä oli se ettei hänen ollut hyvä olla. Tuli todella hyväksikäytetty olo. Olin koko ajan yrittänyt saada meidät onnelliseksi hinnalla millä hyvänsä. Oman onnellisuuteni kustannuksella ja sitten toinen vain ottaa hatkat heti kun siltä tuntuu. Olin aivan rikki. Aikaa kului puoli vuotta ennen kuin tajusin että pärjään paremmin yksin. Ei kukaan ole sen arvoinen että kannattaa oman onnellisuuden kustannuksella suorittaa mahdotonta tehtävää. Elämä on siihen aivan liian lyhyt...Niin pahalta kun se aluksi tuntuukin niin sinuna lähtisin. Oikea mies odottaa sinua ihan varmasti jossain ja hän osaa tehdä sinusta onnellisen ilman että joudut itse näkemään sen asian eteen kaiken vaivan...=) Tsemppiä elämään...