Läheiset ihmiset ei ymmärrä mitä ERO tarkoittaa! :`(

[hannele.]

Kaikki tunneskaalat on käyty läpi ja tää ei muutu miksikään. Ensin viha, sitten pelko, suru, katkeruus, helpotus... Nyt todellakin haluan sitä etäisyyttä, kun entiseen ei voi palata, enää koskaan! Huomiseen saan itseni koottua ja ehkä lähetän vain ko henkilöille tekstarit, niin ei tarvitse selitellä.

 

["nih"]

Sano appivanhemmillesi, että et vielä kestä surun takia olla heidän kanssaan läheisissä tekemisissä. Ehkä joskus tulevaisuudessa asian tila muuttuu. Ole rehellinen, suora ja ystävällinen; he ymmärtävät kyllä.

Ja miehesi; ole tekemisissä vain välttämätön hänen kanssaan. Älä missään tapauksessa suostu hänen seksikaverikseen. Jos suostut, hän ei ikinä opi kunnioittamaan sinua. Sulje hänet asiallista, typistettyä, lapsiin liittyvää asiointia lukuun ottamatta elämästäsi. Lähde eteenpäin. Pistä mies tajuamaan, mitä tuli tehtyä ja mitä ero merkitsee. Jos mies haluaa sinut takaisin, edellä mainittu laukaisee paniikkireaktion, jonka jälkeen hän kyllä palaa luoksesi. Jos enää sitä tahdot. Jos mies ei pyri tuon jälkeen takaisin, hänen tämänhetkinen touhunsa ei tähtää muuhun kuin säännöllisen panon saamiseen.

 

["vieras"]

Sanot rehellisesti että et pysty etkä halua olla exäsi kanssa tekemisissä. Hänen vanhempansa sen sijaan ovat syyttömiä teidän välirikkoonne. Jos he haluavat pitää yhteyttä, en sinuna rikkoisi välejä. Ja ovathan he edelleen teidän lasten isovanhempia,.

Tosi vaikea tilanne ap. Surullista. Älä kuitenkaan väsytä itseäsi liikaa, mitä sitten päätätkin tehdä.

Olen mielettömän kiitollinen äidilleni, että hän jaksoi pitää joulu- ja synttärikorttien muodossa yhteyttä ex-appivanhempiinsa, ja suhtautui myönteisesti siihen että kävimme siellä isän kanssa. Vaikka muuten vanhempieni välit olivat ennemminkin vihamieliset kuin viileän asialliset. Isovanhemmat olivat minulle tärkeitä ennen ja jälkeen eron, ja olisi ollut liikaa riistää heidät kokonaan.

 

[PipariSuu]

[QUOTE="nih";24882413]Sano appivanhemmillesi, että et vielä kestä surun takia olla heidän kanssaan läheisissä tekemisissä. Ehkä joskus tulevaisuudessa asian tila muuttuu. Ole rehellinen, suora ja ystävällinen; he ymmärtävät kyllä.

Ja miehesi; ole tekemisissä vain välttämätön hänen kanssaan. Älä missään tapauksessa suostu hänen seksikaverikseen. Jos suostut, hän ei ikinä opi kunnioittamaan sinua. Sulje hänet asiallista, typistettyä, lapsiin liittyvää asiointia lukuun ottamatta elämästäsi. Lähde eteenpäin. Pistä mies tajuamaan, mitä tuli tehtyä ja mitä ero merkitsee. Jos mies haluaa sinut takaisin, edellä mainittu laukaisee paniikkireaktion, jonka jälkeen hän kyllä palaa luoksesi. Jos enää sitä tahdot. Jos mies ei pyri tuon jälkeen takaisin, hänen tämänhetkinen touhunsa ei tähtää muuhun kuin säännöllisen panon saamiseen.[/QUOTE]

Juuri näin. Ja siis kannattaa todella miettiä, että vaikka mies haluaisikin kamalasti palata takaisin, niin tosissako tuollaisen miehen sitten itsellesi yhä haluaisit....?

 

[hannele.]

[QUOTE="vieras";24882473]Tosi vaikea tilanne ap. Surullista. Älä kuitenkaan väsytä itseäsi liikaa, mitä sitten päätätkin tehdä.

Olen mielettömän kiitollinen äidilleni, että hän jaksoi pitää joulu- ja synttärikorttien muodossa yhteyttä ex-appivanhempiinsa, ja suhtautui myönteisesti siihen että kävimme siellä isän kanssa. Vaikka muuten vanhempieni välit olivat ennemminkin vihamieliset kuin viileän asialliset. Isovanhemmat olivat minulle tärkeitä ennen ja jälkeen eron, ja olisi ollut liikaa riistää heidät kokonaan.[/QUOTE]

Meidän lapsille on myös isovanhemmat tärkeitä ja isä tietysti. En halua että lapset kärsii tästä tilanteesta enempää.

 

["neo"]

Mä olen ihan ok väleissä exäni äidin kanssa vaikka taustat ovat aika hurjia ja olen exääni joskus vihannutkin. Nyt hän on jo täysin vieras ihminen minulle enkä enää välitä. Tähän lapseni isänäitiin olen pitänyt asiallisia välejä, kutsuin kylään ja kävin siellä silloin kun lapsi oli vauva. Nyt laps on isompi eikä minun enää tarvitse kulkea lapsen mukana tapaamisiin, niin ei vietetä oikeastaan aikaa yhdessä.

Siitä olin aika otettu, kun ex-anoppi ehdotti, että tekisin joskus sijaisuuksia hänen työpaikallaan. Hän on myös kehunut kasvatustaitojani ja hänestä on suuri apu lapsen kanssa, kun n kerran kuussa lapsi menee sinne yökylään.

 

["vieras"]

Appivanhempien kanssa olisin tekemisissä kohtuudella, ihan vain siksi, että lapsilla säilyy välit... siis jos teillä oli lapsia.
Miehen kanssa en vähään aikaan ainakaan olisi ollenkaan tekemisissä, sano että haluat rauhassa läpikäydä asioita. Kuulostaa siltä, että miehesi haluaa ns. syödä ja säästää kakun, eli saada sinulta vielä säännöllisesti, mutta silti pitää mahdollisuudet avoinna toisille naisille.

Jos ex-mies haluaa pysyä ystävänä, ei sen tarvitse tarkoittaa että seksiä haluaa.

 

["äitix4"]

MINÄ MINä mINÄ.
Molemmat vanhemmat ajattelee vain että MINÄ.
Kuka ajattelee sen, että LAPSET?
Minusta tuo ero on parasta silloin kun välit säilyy. Ite sinä päätät jäätkö odottaan mieheltäsi paluuta vai jatkatko omaa eläämäsi? Siihen valitettavasti kuuluu appivanhempasi ja miehesi JA lasten takia kuuluvat .
Minusta on silkkaa teinimäisyyttä vinkua että MINÄ haluan tilaa ja parantaa itseni. Sinä et voi ajatella vain itseäsi vaan lapsiasi. Jos alat nyt nakkelee niskoja miehelle ja hänen suvulle, tulee se kostautumaan lastesi hyvinvoinnissa. Lapset ovat todella hyviä tajuamaan tilanteen.
Näin aikuisena sanoisin sinulle, että jatkat elämääsi niin kuin nyt. Unohdat miehesi kommentin yhteen palaamisesta. Miksi ihmeessä edes tartut siihen? Rakennat elämää lasten kanssa ja miehesi kuuluu siihen suvun kanssa. Ajan kanssa huomaat, että tapailut harvenee ja he eivät hallitse sinun elämääsi.
Mutta jos jäät tappeleen ja kiukutteleen kuin teini niin huhhei ja ellunkanat.
Yksin et tulee pärjäämään lasten kasvaessa ja itse pitäisin todellakin välit sukuun. Vaikkakin hampaat irvessä. Tämän hetkinen tilanne on vain tämän hetkinen. Vuoden päästä kaikki voi olla toisin. Elämästä ei tiedä mitä tuo tullessaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="äitix4";24883465]MINÄ MINä mINÄ.
Molemmat vanhemmat ajattelee vain että MINÄ.
Kuka ajattelee sen, että LAPSET?
Minusta tuo ero on parasta silloin kun välit säilyy. Ite sinä päätät jäätkö odottaan mieheltäsi paluuta vai jatkatko omaa eläämäsi? Siihen valitettavasti kuuluu appivanhempasi ja miehesi JA lasten takia kuuluvat .
Minusta on silkkaa teinimäisyyttä vinkua että MINÄ haluan tilaa ja parantaa itseni. Sinä et voi ajatella vain itseäsi vaan lapsiasi. Jos alat nyt nakkelee niskoja miehelle ja hänen suvulle, tulee se kostautumaan lastesi hyvinvoinnissa. Lapset ovat todella hyviä tajuamaan tilanteen.
Näin aikuisena sanoisin sinulle, että jatkat elämääsi niin kuin nyt. Unohdat miehesi kommentin yhteen palaamisesta. Miksi ihmeessä edes tartut siihen? Rakennat elämää lasten kanssa ja miehesi kuuluu siihen suvun kanssa. Ajan kanssa huomaat, että tapailut harvenee ja he eivät hallitse sinun elämääsi.
Mutta jos jäät tappeleen ja kiukutteleen kuin teini niin huhhei ja ellunkanat.
Yksin et tulee pärjäämään lasten kasvaessa ja itse pitäisin todellakin välit sukuun. Vaikkakin hampaat irvessä. Tämän hetkinen tilanne on vain tämän hetkinen. Vuoden päästä kaikki voi olla toisin. Elämästä ei tiedä mitä tuo tullessaan.[/QUOTE]
No sinä se käsittämätön teini olet mielipiteiltäsi. Tämä on juuri sitä typerää teeskennellään lasten vuoksi, että aikuisilla ei ole tunteita -juttua, jollaista mallia ei lapsille missään nimessä kuulu näyttää. Kyllä ihmisen kuuluu surra, jos tulee jätetyksi tai muutenkin ja silloin on lupa jättää yhteyksien pito ex-mieheen (ja sukulaisiinkin) vaan välttämättömimpään, että saa rauhassa toipua erosta. Vanhojen parien tylsät avioerot ovat asia erikseen. Silloin kun suhde on taantunut kaverisuhteeksi, niin ystävyysero on heti mahdollista, mutta ei muussa tapauksessa. Mahdollinen ystävyys tulee vasta sitten, kun molemmat ovat selvinneet erosta. Sitä ei välttämättä tule koskaan riippuen olosuhteista ja ihmisistä. Ei silti tarkoita sitä, etteikö lapsista pidettäisi huolta.

 

[hannele.]

[QUOTE="äitix4";24883465]MINÄ MINä mINÄ.
Molemmat vanhemmat ajattelee vain että MINÄ.
Kuka ajattelee sen, että LAPSET?
Minusta tuo ero on parasta silloin kun välit säilyy. Ite sinä päätät jäätkö odottaan mieheltäsi paluuta vai jatkatko omaa eläämäsi? Siihen valitettavasti kuuluu appivanhempasi ja miehesi JA lasten takia kuuluvat .
Minusta on silkkaa teinimäisyyttä vinkua että MINÄ haluan tilaa ja parantaa itseni. Sinä et voi ajatella vain itseäsi vaan lapsiasi. Jos alat nyt nakkelee niskoja miehelle ja hänen suvulle, tulee se kostautumaan lastesi hyvinvoinnissa. Lapset ovat todella hyviä tajuamaan tilanteen.
Näin aikuisena sanoisin sinulle, että jatkat elämääsi niin kuin nyt. Unohdat miehesi kommentin yhteen palaamisesta. Miksi ihmeessä edes tartut siihen? Rakennat elämää lasten kanssa ja miehesi kuuluu siihen suvun kanssa. Ajan kanssa huomaat, että tapailut harvenee ja he eivät hallitse sinun elämääsi.
Mutta jos jäät tappeleen ja kiukutteleen kuin teini niin huhhei ja ellunkanat.
Yksin et tulee pärjäämään lasten kasvaessa ja itse pitäisin todellakin välit sukuun. Vaikkakin hampaat irvessä. Tämän hetkinen tilanne on vain tämän hetkinen. Vuoden päästä kaikki voi olla toisin. Elämästä ei tiedä mitä tuo tullessaan.[/QUOTE]

Taidat olla harvinaisen yksinkertainen ihminen? Jos se on itsekästä, etten halua NYT tavata exää ja appivanhempia ENEMPÄÄ, KUIN LASTEN TAKIA ON PAKKO; NIIN KYLLÄ, OLEN SITTEN ITSEKÄS!

Missään vaiheessa en ole ilmaissut ottavani exää takaisin. Kirjoitin hänen sanomansa kommentin, siksi että yritin sillä kuvata kuinka sikamainen hän on...

Me emme riitele lasten nähden. Käyttäydymme ihan asiallisesti, mutta mä EN ALA MIEHEN HYVÄÄKIN HYVEMMÄKSI YSTÄVÄKSI. Musta EI OLE SIIHEN!!! Enemmän lapset siitä kärsisi, kun siitä etten toipuisi erosta.

Meillä ei tarvitse tunteitaan teeskennellä. Jos itkettää niin itketään, mutta aina kerron lapsille miksi ja ettei ole mitään hätää, vaikka äiti on surullinen, koska nämä ovat aikuisten asioita ja että heidän ei tarvitse murehtia.