V
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
Herkkyys voi saada ihmisen toimimaan myös itsekeskeisellä tavalla (sitä mitenkään arvostelematta). Se voi myös johtaa epäherkkyyteen jossain asioissa. Kevyenä esimerkkinä, että jos vaikka hakee sokerista lohtua voimakkaalle tai raskaalle sisäiselle maailmalle, se voi johtaa esimerkiksi ääreishermojen vaurioitumiseen ajan myötä. Tällainen herkkä ihminen siis saattaisi periaatteessa olla tunnottomampi fyysisesti kuin moni muu, mutta se ei kertoisi koko totuutta hänestä.
V
vierailija
Vieras
Moni herkkä ihminen sulkee ihmisten ja eläinten kärsimyksen myös ulkopuolelle suojellessaan itseään.
V
vierailija
Vieras
Totta. Tapahtuukohan tuo muuten aina, että selvitäkseen sen oman herkkyyteensä kanssa ihminen kehittää jonkun purkamiskanavan, joka on ylenpalttisen "kova". Toiset kehollisesti, toiset jotenkin muutoin.
V
vierailija
Vieras
Mutta laajemmassa kuvassa voi olla syvä pyrkimys kuitenkin muuttaa asioita eettisempään suuntaan, ehkä jollain epäkonventionaalisella tavalla, joka ei avaudu nopeasti, mutta vaikuttaa voimakkaasti pikkuhiljaa kasvaessaan.
V
vierailija
Vieras
Mä oon tehnyt tuossa toisinpäin eli en oo ikinä antanut itselleni lupaa katsoa pois ja pakottanut itseni kestämään sen. Mutta omaan vartaloon en sitten olekaan purkanut sitä ikinä. Kai jokainen ruoskii itsensä jotenkin kun pyrkii elämään itsensä kanssa.
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
Toisilla on enemmän voimavaroja kuin toisilla. Sen perusteella ei pitäisi arvuuttaa ihmisiä.
V
vierailija
Vieras
Täällä palstalla se on tosi helppo palauttaa. Painu helv**Iin, jos et muka pysty laittamaan viestiä irl.
V
vierailija
Vieras
Kun kantaa jatkuvasti ties mitä juttuja mielessään, ei riitä aika ja voimavarat kohdata kaikkea kunniallisesti ja ne dopamiinin lähteet voivat olla se pelastusrengas, vaikka ne yleensä pahoiksi mielletäänkin.
