O
opsop
Vieras
Onko täällä lähäriksi oppisopimuksella kouluttautuneita paikalla? Miten valitsitte oppisopimuspaikan?
Olen 30+ kotiäitinä ollut pari vuotta, aikaisemmalta koulutukseltani merkonomi. Haluaisin lähteä seuraavaksi opiskelemaan lähihoitajaksi ja oppisopimus on taloudellisesti ainoa vaihtoehto.
En vielä tiedä minkä suuntautumisvaihtoehdoista haluaisin. Vaihtoehtoina sairaanhoito- ja huolenpito, mielenterveys- ja päihdetyö sekä vammaistyö. Kyllä työ lasten ja nuortenkin parissa kiinnostaisi.
Pitääkö mun jo nyt alalle hakiessa tietää suuntautumisvaihtoehtoni jos opiskelen oppisopimuksella? Tai siis jos haen oppisopimuspaikkaa vaikkapa katkoklinikalta niin tuskin voin suuntautua vammaistyöhön? Mitenhän voisin saada varmuutta tuohon valintaan? Varmaan helpompi valita jos opiskelee perinteisesti koulussa jos siinä saa ekat pari vuotta harkita suuntautumista...
Omakohtaista kokemusta on elämässä kertynyt mielenterveys- sekä päihdepuolelta. Mm. suvussa paljon juoppoja ja muita sekopäitä
Omakin mielenterveys ollut koetuksella mutta luulen että tuolla alalla olisi haastetta ja se tuntuisi omimmalta.
Sahu voisi tulla kysymykseen myös. Mietinkin olisiko se työllistymisen kannalta järkevin vaihtoehto. Olen ns. hyvä koulussa eli teoriaopinnot sujuvat vaikeuksitta ja esim peruskoulun suoritin kiitettävin arvosanoin. Lääketieteen tuntemusta mulla on paljon.
Vammaisia en tunne mutta mielelläni tutustuisin.
Luonteeltani olen hieman syrjäänvetäytyvä ja todella hyvä lukemaan ihmisiä ja haistelemaan tunnelmia. Olen ollut nuorena masentunut ja kärsinyt syömishäiriöistä sekä mm. perheväkivallasta. Päihteitäkin olen nuorempana käyttänyt jos jonkinlaisia. Silti kaikesta olen selvinnyt omin avuin ja olen varsin tasapainoinen ja elämä hallinnassa. En tiedä sitten että olisiko mt- ja päihdepuoli henkisesti liian rankkaa vai nimenomaan antoisaa ja palkitsevaa. Mielelläni auttaisi. Ja työskentelisin mm. nuorten parissa jotka ovat toipumassa mt-häiriöistä.
Millähän tästä eteenpäin. Pelkään että valitsen ns. väärin ja ajelehdin turhaan väärään suuntaan vuosia.
Olen 30+ kotiäitinä ollut pari vuotta, aikaisemmalta koulutukseltani merkonomi. Haluaisin lähteä seuraavaksi opiskelemaan lähihoitajaksi ja oppisopimus on taloudellisesti ainoa vaihtoehto.
En vielä tiedä minkä suuntautumisvaihtoehdoista haluaisin. Vaihtoehtoina sairaanhoito- ja huolenpito, mielenterveys- ja päihdetyö sekä vammaistyö. Kyllä työ lasten ja nuortenkin parissa kiinnostaisi.
Pitääkö mun jo nyt alalle hakiessa tietää suuntautumisvaihtoehtoni jos opiskelen oppisopimuksella? Tai siis jos haen oppisopimuspaikkaa vaikkapa katkoklinikalta niin tuskin voin suuntautua vammaistyöhön? Mitenhän voisin saada varmuutta tuohon valintaan? Varmaan helpompi valita jos opiskelee perinteisesti koulussa jos siinä saa ekat pari vuotta harkita suuntautumista...
Omakohtaista kokemusta on elämässä kertynyt mielenterveys- sekä päihdepuolelta. Mm. suvussa paljon juoppoja ja muita sekopäitä
Omakin mielenterveys ollut koetuksella mutta luulen että tuolla alalla olisi haastetta ja se tuntuisi omimmalta. Sahu voisi tulla kysymykseen myös. Mietinkin olisiko se työllistymisen kannalta järkevin vaihtoehto. Olen ns. hyvä koulussa eli teoriaopinnot sujuvat vaikeuksitta ja esim peruskoulun suoritin kiitettävin arvosanoin. Lääketieteen tuntemusta mulla on paljon.
Vammaisia en tunne mutta mielelläni tutustuisin.
Luonteeltani olen hieman syrjäänvetäytyvä ja todella hyvä lukemaan ihmisiä ja haistelemaan tunnelmia. Olen ollut nuorena masentunut ja kärsinyt syömishäiriöistä sekä mm. perheväkivallasta. Päihteitäkin olen nuorempana käyttänyt jos jonkinlaisia. Silti kaikesta olen selvinnyt omin avuin ja olen varsin tasapainoinen ja elämä hallinnassa. En tiedä sitten että olisiko mt- ja päihdepuoli henkisesti liian rankkaa vai nimenomaan antoisaa ja palkitsevaa. Mielelläni auttaisi. Ja työskentelisin mm. nuorten parissa jotka ovat toipumassa mt-häiriöistä.
Millähän tästä eteenpäin. Pelkään että valitsen ns. väärin ja ajelehdin turhaan väärään suuntaan vuosia.