Toggle sidebar

Lähihoitajat!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "äiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Ä

"äiti"

Vieras
Voi että pistää vihaksi! Sain kuntoutumisen tukemisen näyttönumeroksi ykkösen ja omasta mielestäni ihan väärin perustein. Eräs henkilö oli erittäin töykeä mua kohtaan ja ihan syyttä siinä arvioinnissa.. Väitti, että minä olen passiivinen, epäluotettava ja laiska joka vain istui koko näytön ajan. Eikä me nähty kuin ruokatunnilla :( Oikein etsimällä etsi virheitä, joista saisi mua haukkua. Taisi olla jouluressi päällä, jonka purki minuun?! Mutta siis opettaja ja näytön arvioija oli sitä mieltä, että teoriatiedot oli oikein hyvät, asiakkaiden hoito ja kohtaaminen hyvää, mutta sitten se etten puhunut tarpeeksi hoitajien kanssa. En tutustunut heihin. Minusta se ei kuulu arviointikriteereihin ollenkaan! Keskityin asiakkaisiin ja kyllä minä juttelin heistä henkilökunnan kanssa, se vain että omasta henk.kohta elämästäni en avautunut niinkuin muut! Onko se sitten niin älyttömän väärin? Hyvvää joulua vaan mulle :(
 
Kyllä ainakin mun opiskelijalla yksi arviointikohta oli, se että miten tutustunut muuhun henkilökuntaan. Siitä mainittiin opiskelijalle, mutta ei se mulla arvosteluun paljoa vaikuttanut. Muut tehtävät hoiti kiitettävästi, ja sai myös sitten sen kiitettävän arvosanaksi (eli 3)
 
Aina noita epävääryyksiä silloin tällöin sattuu. Itselläni kokemusta ja myös kurssikavereilla. Jos kohdalla sattuu mielivaltaisesti käyttäytyvä näytönvastaanottaja joka ei pidä sinusta niin peli on siinä. Aikansa se ottaa päähän ja lujastikin, mutta aika auttaa ja yksi arviointi jää vaan pieneksi muruksi kokonaisuutta. Tietysti aina voi myös tehdä valituksen, mutta auttaako tuo, en tiedä.
 
Minä olen luonteeltani rauhallinen ja hiljaisempi kuin moni muu. Eikö musta sitten ole hoitajaksi? Asiakkaille juttelen paljon, hoitajille en niin älyttömästi. En vain ymmärrä miten kaikki se hyvä mitä tein olikin ihan turhaa tämmöisen asian takia! Sama numero olisi tullut, vaikka olisin ihan oikeasti vain istunut koko viikon. Ja se mitä tämä työnantaja arvioija sanoi esimerkiksi mun passiivisuudesta oli tilanne, kun yhdellä hoitajalla tippui lasi maahan ja meni rikki. Ja minä en tehnyt mitään. Hoitaja itse siivosi jälkensä, eikä kukaan muukaan tehnyt mitään. Mutta minun olisi pitänyt mennä siivoamaan jäljet ilmeisesti :(
 
Se on tosiaan paljon kemioista kiinni..ikävä kyllä. Meillä synkkasi opiskelijan kanssa hyvin, ja ollaan jopa fb-kavereita nykyään, vaikka aluksi tuntuikin vähän hassulta..Opiskelija sanoikin, että eka paikka, jossa on ollut oikeasti kivaa! Myös hänellä kokemuksia "inhottavista" ohjaajista..Harmi, että on toisaalta niin epäoikeudenmukaista välillä tuo arviointi..
 
Alkuperäinen kirjoittaja kkkl:
Se on tosiaan paljon kemioista kiinni..ikävä kyllä. Meillä synkkasi opiskelijan kanssa hyvin, ja ollaan jopa fb-kavereita nykyään, vaikka aluksi tuntuikin vähän hassulta..Opiskelija sanoikin, että eka paikka, jossa on ollut oikeasti kivaa! Myös hänellä kokemuksia "inhottavista" ohjaajista..Harmi, että on toisaalta niin epäoikeudenmukaista välillä tuo arviointi..
Click to expand...

Nimenomaan. Mulle vain on sattunut ennenkin, että numeroksi tullut tämä ykkönen. Alkaa itseäkin epäilyttää onko minusta siihen joukkoon, jos tärkeintä on se miten on vuorovaikutuksessa henkilökunnan kanssa. Tykkään asiakkaista ja työstä muuten ja tiedän että olen hyvä siinä. Tuolla ei jotenkin hyväksytä rauhallisempia ihmisiä mukaan, pitäisi olla suu vaahdossa höyryämässä joka tilanteessa. Ja tämä rauhallisuus ei tarkoita sitä, että olisi passiivinen. Teen töitä kuten muutkin. Enemmän sydämellä kuin moni muu. En puhu pahaa asiakkaista tauoilla, niinkuin moni muu. Tuntuu niin väärältä!
 
Tiedän niiiin miltä sinusta tuntuu! Itselleni sattui ensimmäiseen toppiin(katu) niin kamala työpaikka sekä ohjaaja ettei mitään järkeä!
Sain itsekin palautetta juuri tuosta "työkavereiden kanssa kommunikoinnista",en nyt muista tarkalleen millä nimellä asiasta puhuttiin mutta siis kyse oli pitkälti siitä etten jauhanut paskaa muiden työkavereiden kanssa.
Juttelin kyllä välillä niitä näitä, ja toki vastasin kohteliaasti jos kysyttiin,moikkasin tavatessa jne. mutta ei,sehän ei riitä.
Työpaikan ilmapiiri oli todella kireä jo ennen minun tuloani, sain jatkuvasti olla erään irtisanotun työntekijän raivon kohteena, jatkuvasti oli olo ettei kukaan halua minua sinne ja koittaa nyt vaan kestää.
Elämäni hirveimmät 6 viikkoa,itkin pari päivää putkeen pelkästä helpotuksesta kun työssäoppiminen loppui.
Hohujaksolla ei ollut mitään ongelmia, ihana paikka ja ihmiset.
Seuraavaksi kutu-jakso edessä.
 
No, jos kerran aiemminkin ollut niin että saat ykkösen, niin kannattaisiko tosiaan pohtia missä vika?

Mainitsit että puhut kyllä muiden kanssa asiakkaista? Minkätyyppisiä asioita? Oletko sitten loppuajan hiljaa? Osallistutko raporttiin? Kyllä työkavereiden kanssa pitää olla vuorovaikutuksessa, annat kyllä tosi töykeän kuvan itsestäsi, jos et edes yritä tutustua ihmisiin. Enkä tällä tarkoita sitä että pitäisi koko elämäntarinansa kertoa, vaan ihan että kuuluu kyllä hyviin tapoihin keskustella ihmisten kanssa.

Meillä oli kerran opiskelija, jonka suusta ei kuulunut pihaustakaan ellei oltu asiakaskontaktissa, vanhusten kanssa kyllä jutteli. Saattoi tokaista hyvään huomeneen vaan epämääräisen ärähdyksen. Kahvitauolla istui hiljaa. Ei kysellyt mitään "ylimääräisiä", teki vaan mitä sanottiin. Eli oma-aloitteisuutta ei ollut yhtään. Osasi kyllä askareet kun neuvottiin, mutta ikinä ei kysynyt mitä voisi tehdä. Jos koko aikaa ei joku "käskenyt" johonkin hommaan, istui hiljaa toimiston nurkassa. Näyttösuunnitelma oli erinomainen, mutta ikävä kyllä se ei riitä jos sosiaaliset taidot on nolla.

Tuo mainitsemasi tilanne lasin tippumisesta oli kyllä ohjaajalta erinomainen. Ei kukaan oleta että sä alkaisit siivoamaan muiden sotkuja, mutta sekin kun kuuluu hyviin tapoihin auttaa tai edes kysyä että tarvitko apua. Työkavereita kun autetaan kun tarvis on. Mäkin olisin kyllä huomauttanut tuosta!
 
Piti noista kemioista vielä mainita. Mä olen suhteellisen nuori, alle 30v. Vanhustyötä tehnyt kuitenkin kohta 10v, voin sanoa omaavani jo ihan hyvän kokemuksen. Työssäoppijoita olen ohjannut 7. Kerran sattui kohdalle kuitenkin iäkkäämpi opiskelija, n. 50v. Hän kohteli mua koko ajan kuin lastaan, ei hyväksynyt antamiani ohjeita, vaan esim kahvitauoilla kyseli uudestaan työkavereiltani samoja asioita kuin minulta aiemmin. Kyseenalaisti asiakkaiden kuulleen hoitotapojani, arvosteli ne vääriksi. Eli ihan vaikka haavanhoidosta kertoi kuinka teen väärin, kumma kun ihan tein niinkuin haavanhoitajan ohjeet olivat ja tasan tarkkaan samoin kuin muutkin työkaverini. No, olihan tällä opiskelijalla hoitotyön kokemusta kahdesta harjoittelusta, mutta muisti aina kertoa kuinka hän elämänkokemuksellaan tietää kaiken. Varmisteli vaikka useaan kertaan ennen lenkille lähtöä (kotihoidossa olen) että "onhan sulla avaimet", "muistitko verenpainemittarin". Juu, kyllä kiitos ihan muistan nämä asiat niinkuin tähänkin asti! Tuntui koko ajan että yritti leikkiä mulle äitiä, toisteli jatkuvasti sitä miten "nuorten elämä se on vaikeaa", "kyllä näin vanhana sitten jo tietää" jne.

Joo arvatkaa päästinkö hyvin arvosanoin tuota opiskelijaa? Ja en todellakaan halua tuota ihmistä ikinä työkaverikseni.
 
[QUOTE="hömppis";22733215]No, jos kerran aiemminkin ollut niin että saat ykkösen, niin kannattaisiko tosiaan pohtia missä vika?

Mainitsit että puhut kyllä muiden kanssa asiakkaista? Minkätyyppisiä asioita? Oletko sitten loppuajan hiljaa? Osallistutko raporttiin? Kyllä työkavereiden kanssa pitää olla vuorovaikutuksessa, annat kyllä tosi töykeän kuvan itsestäsi, jos et edes yritä tutustua ihmisiin. Enkä tällä tarkoita sitä että pitäisi koko elämäntarinansa kertoa, vaan ihan että kuuluu kyllä hyviin tapoihin keskustella ihmisten kanssa.

Meillä oli kerran opiskelija, jonka suusta ei kuulunut pihaustakaan ellei oltu asiakaskontaktissa, vanhusten kanssa kyllä jutteli. Saattoi tokaista hyvään huomeneen vaan epämääräisen ärähdyksen. Kahvitauolla istui hiljaa. Ei kysellyt mitään "ylimääräisiä", teki vaan mitä sanottiin. Eli oma-aloitteisuutta ei ollut yhtään. Osasi kyllä askareet kun neuvottiin, mutta ikinä ei kysynyt mitä voisi tehdä. Jos koko aikaa ei joku "käskenyt" johonkin hommaan, istui hiljaa toimiston nurkassa. Näyttösuunnitelma oli erinomainen, mutta ikävä kyllä se ei riitä jos sosiaaliset taidot on nolla.

Tuo mainitsemasi tilanne lasin tippumisesta oli kyllä ohjaajalta erinomainen. Ei kukaan oleta että sä alkaisit siivoamaan muiden sotkuja, mutta sekin kun kuuluu hyviin tapoihin auttaa tai edes kysyä että tarvitko apua. Työkavereita kun autetaan kun tarvis on. Mäkin olisin kyllä huomauttanut tuosta![/QUOTE]

No, minä en ole tuollainen etten puhuisi MITÄÄN. Olen jutellut hoitajien kanssa ystävällisesti kun olemme samassa tilassa olleet, yrittänyt kyllä tutustua. Myös muista asioista, kuin asiakkaista. Esimerkiksi ilmasta, ruoasta jne. Omasta elämästäni en hirveästi, toki vähän jotain. Mutta monen muun kommentit on sitten olleet myös äksyjä tai jäänyt juttu kesken mun kanssa, kun joku muu on tullut puhumaan hänelle. Kyllä se on musta töykeää se! Olen sitten antanut kyseisenä hetkenä jutustelun jäädä siihen. Ja oma-aloitteisuuttakaan multa ei puutu. Mitä sitten ehdottaisit, että mun pitää tehdä? Alkaa vain jauhamaan paskaa?! Koska siitä se on kiinni!
 
Alkuperäinen kirjoittaja lh:
Tiedän niiiin miltä sinusta tuntuu! Itselleni sattui ensimmäiseen toppiin(katu) niin kamala työpaikka sekä ohjaaja ettei mitään järkeä!
Sain itsekin palautetta juuri tuosta "työkavereiden kanssa kommunikoinnista",en nyt muista tarkalleen millä nimellä asiasta puhuttiin mutta siis kyse oli pitkälti siitä etten jauhanut paskaa muiden työkavereiden kanssa.
Juttelin kyllä välillä niitä näitä, ja toki vastasin kohteliaasti jos kysyttiin,moikkasin tavatessa jne. mutta ei,sehän ei riitä.
Työpaikan ilmapiiri oli todella kireä jo ennen minun tuloani, sain jatkuvasti olla erään irtisanotun työntekijän raivon kohteena, jatkuvasti oli olo ettei kukaan halua minua sinne ja koittaa nyt vaan kestää.
Elämäni hirveimmät 6 viikkoa,itkin pari päivää putkeen pelkästä helpotuksesta kun työssäoppiminen loppui.
Hohujaksolla ei ollut mitään ongelmia, ihana paikka ja ihmiset.
Seuraavaksi kutu-jakso edessä.
Click to expand...

Voi sinua! Minäkin itkin jo arviointikeskustelussa pelkästä järkytyksestä miten törkeästi yksi ihminen mua kohtaan hyökkäsi! Suutuin todella ja sanoin myös takaisin. Mun mielestä ihminen, joka on nähnyt mua vain muutamana hetkenä, ei voisi tulla arvioimaan näyttöä! Hän ei pitänyt minusta, ei se mitään, mutta pilasi sitten koko homman. Minusta nämä vanhemmat hoitajat ja muut työntekijät voisi tarkastaa omaa empatiakykyään ja käytöstapojaan.
 
[QUOTE="äiti";22733255]No, minä en ole tuollainen etten puhuisi MITÄÄN. Olen jutellut hoitajien kanssa ystävällisesti kun olemme samassa tilassa olleet, yrittänyt kyllä tutustua. Myös muista asioista, kuin asiakkaista. Esimerkiksi ilmasta, ruoasta jne. Omasta elämästäni en hirveästi, toki vähän jotain. Mutta monen muun kommentit on sitten olleet myös äksyjä tai jäänyt juttu kesken mun kanssa, kun joku muu on tullut puhumaan hänelle. Kyllä se on musta töykeää se! Olen sitten antanut kyseisenä hetkenä jutustelun jäädä siihen. Ja oma-aloitteisuuttakaan multa ei puutu. Mitä sitten ehdottaisit, että mun pitää tehdä? Alkaa vain jauhamaan paskaa?! Koska siitä se on kiinni![/QUOTE]

En voi tietää mitä sun kuuluisi tehdä paremmin. Kerroin vaan oman kokemukseni. Tuokin mainitsemani opiskelija kyseenalaisti saamansa numeron, ei ymmärtänyt missä mentiin metsään. Valitettavasti myös huonoja ohjaajia työpaikoilla todellakin on, tiedän itsekin opiskeluajoilta että välillä sitä kohdeltiin kuin sontakasaa. Se on väärin, todellakin. Osaksi johtuu siitä että ohjaajan työ kaksinkertaistuu, mutta palkkaa ei tipu lisää.

Mä keskustelisin ohjaavan opettajan kanssa, ja vaatisin oikaisua, siihenhän sulla on oikeus.

Jos siitä huolimatta numeroasi ei oikaista, niin jatka elämääsi. Töitä saa kuka vaan kuka hyvin hommansa hoitaa, älä murehdi sitä numeroa tulevaisuutesi kannalta! Tsemppiä!!
 
Mieli tekisi valittaa numerosta, mutta en taida jaksaa sitä. Mieli on niin herkillä muutenkin, otan kaikki itseeni kohdistuvat negatiiviset arvostelut aika raskaasti ja mietin todella pitkään mitä teen väärin. Mielestäni tiedostan asiat, joissa mulla on opettelemista ja niitä toki on! Olenhan vasta opiskelija. Kaikki ei voi tykätä kaikista. Ohjaaja oli sitä mieltä, että tykkäsi mun rauhallisuudesta ja sellaisiakin pitää olla siinä työssä. Jotkut asiakkaat pystyivät puhumaan mulle, mutta ei vanhoille konkareille.

Olen miettinyt kyllä saanko hyvää työpaikaa koskaan noiden numeroiden takia. Ja hävettää ne numerot, ja ärsyttää koska minusta tuntuu että olen parempi kuin tyydyttävä.
 
Tosi harmillista että arvosana todellakin voi olla ohjaaja omasta motivaatiosta ja kiinnostuksesta kiinni. Itselläni yksi kokemus todella kamalasta ohjaajasta ja arvioinnista, mutta onnekseni opettaja puuttui asiaan ja ykkösen sijasta sain kolmosen kuten pitkikin.
Mietit tulevaa työelämääsi. Tällä arvioinnilla ei ole minkäänlaista merkitystä työllistymisellesi, älä sitä huoli! Tällä viikolla juuri keskustelin alan opettajien kanssa ja he painostivat että numeroilla ja todistuksilla ei ole kuin kärpäsen peen kokoinen merkitys työpaikan saamiseksi. Ihminen kokonaisuutena myy itsensä töihin, ei paperit.
 
Minusta kuulostaa että olet juuri sellainen kuin alalle tarvitaan. Vanhustenhoidossa on omaisen näkökulmasta ikävän paljon päällepäsmäreitä ja määräilijöitä jotka eivät juttele asiakkaan kanssa vaan haluavat sanella mikä on oikein ja mitä pitää tehdä, asiakasta kuuntelematta.
Varmaan työkavereita ärsyttää se jos ei halua puhua paskaa potilaista, ja jostain käsittämättömästä syystä muutenkin useimmat juttelee mielellään toisten hoitajien kanssa vaikka voisivat olla kontaktissa ehkä hyvinkin yksinäisiin potilaisiin... Ei kannata silti ruveta paskan puhumiseen.
Ei potilaista eikä omaisista. Asiallinen kritiikki onb eri asia tietysti kuin esim. omaisten henkilökohtaisista asioista juoruaminen.
 
[QUOTE="äiti";22733331]Mieli tekisi valittaa numerosta, mutta en taida jaksaa sitä. Mieli on niin herkillä muutenkin, otan kaikki itseeni kohdistuvat negatiiviset arvostelut aika raskaasti ja mietin todella pitkään mitä teen väärin. Mielestäni tiedostan asiat, joissa mulla on opettelemista ja niitä toki on! Olenhan vasta opiskelija. Kaikki ei voi tykätä kaikista. Ohjaaja oli sitä mieltä, että tykkäsi mun rauhallisuudesta ja sellaisiakin pitää olla siinä työssä. Jotkut asiakkaat pystyivät puhumaan mulle, mutta ei vanhoille konkareille.

Olen miettinyt kyllä saanko hyvää työpaikaa koskaan noiden numeroiden takia. Ja hävettää ne numerot, ja ärsyttää koska minusta tuntuu että olen parempi kuin tyydyttävä.[/QUOTE]

Kannattaa valittaa, ei se numero tuosta ainakaan huonone!
 
[QUOTE="Vieras";22733407]Minusta kuulostaa että olet juuri sellainen kuin alalle tarvitaan. Vanhustenhoidossa on omaisen näkökulmasta ikävän paljon päällepäsmäreitä ja määräilijöitä jotka eivät juttele asiakkaan kanssa vaan haluavat sanella mikä on oikein ja mitä pitää tehdä, asiakasta kuuntelematta.
Varmaan työkavereita ärsyttää se jos ei halua puhua paskaa potilaista, ja jostain käsittämättömästä syystä muutenkin useimmat juttelee mielellään toisten hoitajien kanssa vaikka voisivat olla kontaktissa ehkä hyvinkin yksinäisiin potilaisiin... Ei kannata silti ruveta paskan puhumiseen.
Ei potilaista eikä omaisista. Asiallinen kritiikki onb eri asia tietysti kuin esim. omaisten henkilökohtaisista asioista juoruaminen.[/QUOTE]

Kiitos :) Omasta mielestäni vietin näyttöviikollakin enemmän aikaa juuri asiakkaiden kanssa, tauoiltakin lähdin ensimmäisenä tekemään jotakin hyödyllistä, eli viihdyttämään asiakkaita. Itsekkään en pidä noista päällepäsmäreistä ollenkaan, mutta heihinkin olen suhtautunut kuitenkin ystävällisesti. Tosiaan näkee kaikenlaisia hoitajia, hyviäkin on joukossa ja heillä on oikeasti empatiakyky tallella. Joillain sitä ei ole! Esimerkkinä mummo, joka loukkaantui tällaisen päällepäsmärin, empatiakyvyttömän hoitajan töykeistä kommenteista. Tuli sitten mulle itkemään, että tappaa itsensä, koska tuokin "liisa" varmaan toivoo minun kuolevan tähän paikkaan. Lohdutin ja kerroin, että ei todellakaan toivo jne. Sitten tämä liisa tuli paikalle tekemään "sovintoa", sanoi että älähän nyt itseäsi tapa, koska siinä olisi niin kova homma laittaa sinut...
 
Noita hoitajia on joka paikassa, jotka haluavat puhua paskaa potilaista ja heillä on kiire ainoastaan kahville ja ovat päällepäsmäreitä. Minä sain myös Kuntoutumisen tukemisen näytöstä ykkösen. En sopinut ollenkaan työporukkaan jossa kaikki olivat kavereita keskenään ja istuivat parikin tuntia kahvilla.
Olen kuullut joka harjoittelussa siitä, että olen aluksi arka ja hiljainen. Sellainen minä olen luonteeltani. Vanhusten kanssa tulen kumminkin hyvin toimeen ja nautin työstäni ja osaan sen. Muista näytöistä olen saanut arvosanaksi 2, meillä siis asteikko 1-3.
 
[QUOTE="hömppis";22733215]
Mainitsit että puhut kyllä muiden kanssa asiakkaista? Minkätyyppisiä asioita? Oletko sitten loppuajan hiljaa? Osallistutko raporttiin? Kyllä työkavereiden kanssa pitää olla vuorovaikutuksessa, annat kyllä tosi töykeän kuvan itsestäsi, jos et edes yritä tutustua ihmisiin. Enkä tällä tarkoita sitä että pitäisi koko elämäntarinansa kertoa, vaan ihan että kuuluu kyllä hyviin tapoihin keskustella ihmisten kanssa.

Meillä oli kerran opiskelija, jonka suusta ei kuulunut pihaustakaan ellei oltu asiakaskontaktissa, vanhusten kanssa kyllä jutteli. Saattoi tokaista hyvään huomeneen vaan epämääräisen ärähdyksen. Kahvitauolla istui hiljaa. Ei kysellyt mitään "ylimääräisiä", teki vaan mitä sanottiin. Eli oma-aloitteisuutta ei ollut yhtään. Osasi kyllä askareet kun neuvottiin, mutta ikinä ei kysynyt mitä voisi tehdä. Jos koko aikaa ei joku "käskenyt" johonkin hommaan, istui hiljaa toimiston nurkassa. Näyttösuunnitelma oli erinomainen, mutta ikävä kyllä se ei riitä jos sosiaaliset taidot on nolla.
[/QUOTE]

Ei sitten sulle ole tullut mieleen, että ihmiset on erilaasia. Se mikä saattaa toisten mielestä vaikuttaa töykeältä voikin olla sitä, että se ihminen on ujo. Kaikki eivät ole niin sosiaalisia. Senkö takia heidän pitää hylätä unelma-ammattinsa vaikka olisivat hyviä hoitajia, mutta eivät vain puhu tarpeeksi?

Muistan kun kuulin lukioaikana eräästä kaveristani sanottavan, että hän on ylimielinen. Olin aivan hämmästynyt koska se kaveri ole pätkääkään ylimielinen! Hän vain oli niin ujo ja hiljaanen.
 
No minulla väliarvioinnissa sanottiin lähes tulkoon ainoaksi asiaksi hyvät vuorovaikutustaidot ja tulee toimeen asiakkaiden kanssa. Kaiken muun sitten näytön arviointikeskustelussa nielin mukisematta olin palautteen ansainnut, mutta minua moititiin huonoista vuorovaikutustaidoista ja etten osaa semmosta ollenkaan ja kannattas vetää kieli kurkkuun ja olla hiljaa. Jäin tietenkin miettimään että miten se asia nyt sitten on huonot vai hyvät. Ohjausta en saanut ohjaajaltani, mutta huokasin helpotuksesta kun pääsin sieltä pois.
 
Muistakaa opiskelijat, että siinä koulutuksessa, jota tekin juuri nyt käytte, ei anneta mitään koulutusta eikä opastusta opiskelijan arviointiin. Niinpä siihen ei ole valmiuksia myöskään sitten työelämässä, vaan opiskelijoita arvioidaan melko lailla fiilispohjalta. Sekä opiskelijan ohjaaminen, että arviointi, on joissakin yksiköissä törkeän huonoa.

Jos opiskelijalle selviää vasta loppuarvioinnissa, mitä hänen olisi pitänyt tehdä toisin, on ohjaaja kämmännyt ja raskaasti omassa ohjaajan työssään. Hänen pitää tehdä selväksi viimeistään harjoittelun puolivälissä, että mitä osa-alueita opiskelijan pitää petrata. Aivan törkeää, että opiskelija saa vasta harjoittelun päätyttyä kuulla, että hänen olisi pitänyt keskustella enemmän toisten hoitajien kanssa. Oliko ne toiset hoitajat jotain kuuromykkiä, kun eivät tällaista asiaa missään vaiheessa itse ottaneet esille. Työyhteisön hoitajien häpeä tuollainen opiskelijan mollaaminen, ei taida siellä olla vuorovaikutustaidot kummoisella tasolla.

Älkää opiskelijat ottako niin itseenne, jos joudutte jonkun elämäänsä leipiintyneen hoitajan hampaisiin. Muistakaa että ette itse tule sellaisiksi selkääpuukottajiksi, vaan olette reiluja ja kannustavia omia opiskelijoitanne kohtaan. Fiksut ihmiset tunnistaa siitä, ettei sitä omaa pientäkään valtaa käytetä väärin, ei opiskelijoiden pompottamiseen eikä potilaiden mollaamiseen tai huonoon hoitoon. Sitä se etiikka loppupeleissä on, reilua kohtelua myös niitä kohtaan joita voisi kohdella myös huonosti. Se on kaikkein tärkeintä hoitotyössä ja työyhteisössä.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa