Lähteä vai ei

[vasynyt]

Meillä tilanne sellainen että minä kotona lapsen kanssa ja mies (aina) töissä. Minä en tiedä miehen työvuoroja. Ei kerro niitä minulle. Kun kysyn niin olen kyttääjä. Mitäpä ne mulle kuuluis... Yleensä kuulen kun puhelimessa jollekin setvii tulevien päivien aikatauluja. Tekee oikein pahaa ajatellakaan että olen tällaiseen tilanteeseen joutunut.
Mies tekee kyllä välillä pitkiä päiviä. Toissapäivänä lähti, eilen tuli illalla seittemän aikaan. Tänään nukkui liki kymmeneen ja yhdeltä piti taas lähteä ja puolen yön maissa tulee. Huomenna ja lauantaina (kai) normi päivä 8-16. Ensi viikosta ei hajuakaan - paitsi että viikonloppuna on jokin laivareissu.
Minä en voi suunnitella tekeväni mitään ilman lasta jos en hommaa hoitajaa. Olisi niin hemmetin kiva tietää vaikka edes seuraavan viikon työvuorot että voisi edes kampaajalla käynnin suunnitella ilman lastenhoito-ongelmaa.
Kotona ei tee juuri mitään - kun on niin väsynyt.
Olen niin kyllästynyt ja väsynyt tähän tilanteeseen ja mietinkin vakavissani eroa. Kertaalleen jo jätin mutta hullu olin ja takaisin otin!

On tässä paljon muutakin paskaa. Riidoissa mies haukkuu minut ja pyrkii aina osumaan siihen "arimpaan paikkaan". Anteeksi pyyntöjä en enää hyväksy kun tuota toistuvasti tekee. Olen sitä mieltä että kun monesti sanoo niin varmasti tarkoittaa.

Kertokaa hyvät ihmiset ja miehet etenkin onko tällainen teistä normaalia vai onko se, kuten itse epäilen, rajoittamista, alistamista, henkistä väkivaltaa.

 

[Vendredi]

Kertokaa hyvät ihmiset ja miehet etenkin onko tällainen teistä normaalia vai onko se, kuten itse epäilen, rajoittamista, alistamista, henkistä väkivaltaa.

Sitoutumiskammoa ja alistamista. Kysyt hyvän kysymyksen. Kysy, onko sinulla parisuhdetta, josta lähteä? Parisuhteeseen kuuluu kaksi ihmistä. Kuvaamassasi tilanteessa teillä ei taida olla muuta yhteistä kuin jääkaappi.

 

[jos taloudellisesti mahdollista]

Jos minä olisin kotona, ja aviomieheni menisi noin, menisi herne nenään. Nyt ryhdyt jemmaamaan rahaa joka kk ja odotat 6 kk. Annat itsellesi aikaa miettiä asioiden, lähtemisen ja jäämisen hyvät ja huonot puolet. Unohdat nalkuttamisen ja tuot aamukahvin sänkyyn ja peset selän saunassa, ja ajattelet että 6 kk päästä teet sen toiselle, ja saat uuden ihananamman miehen. Minun mieheni lopetti yöjuoksut, kun huomasi miten mukava osaan olla, ei tiedä että olen vieressä vielä 1,5 kk.
Tämä on minun neuvoni, ei varmasti paras.

 

[Avast]

ensiksikin, nosta kissa pöydälle ja keskustele miehen kanssa vaihtoehdot. Joko systeemit muuttuu tai lähdet. Pysy lujana, kerro mitä haluat ja mihin asioihin haluat muutosta, miehen vastaväitteistä huolimatta. Jos mies edelleen venkoilee vastaan eikä ole halukas yhteisytöhön eikä yhteiseen aikaan, suunnittele ja järjestele rauhassa asioitasi niin että pääset muuttamaan pois (tai mies muuttaa).
Pienen lapsen äidille pukkaa väsymystä vaikka onkin kotona. Olisiko sinulla ketään läheistä joka voisi hoitaa lasta välillä että saisit hiukan omaa aikaa? Ensimmäinen ehto yhteiselon jatkumiselle olisi vaatimus lista miehen työvuoroista. Mielestäni se on vähintä mitä voi vaatia jos toinen on koska sattuu töissä. Mitä ilmeisimmin mies haluaa pitää sinut kotona lapsen kanssa ns"nyrkin ja hellan välissä", kun itse menee ja tulee.

 

[aloittaja]

Uutta mahdollisuutta en voi enää antaa. Mahdollisuuksia on jo annettu tarpeeksi eikä mikään muutu. Vaihtoehdot on alistua tähän nykyiseen kuvioon tai lähteä. En vain jaksaisi taas olla se joka lähtee.

Kesällä puhuttiin ja sovittiin, että hän järjestää edes yhden päivän viikossa että iltaan minä voisin jonkin harrastuksen alkaa. Mitään ei ole tapahtunut.

Minä olen alkanut ajatella juuri tuota "hella-nyrkki-juttua". Hän haluaa tulla kotiin kuin yllättäen.

 

[Nenne...]

Mies pitää sinua itsestään selvänä lapsen ja kodinhoitajana. Töistä tullessa odottaa puhdas koti, ruoka pöydässä, paidat silitettyinä ja lapsi hoidettuna. Mahtava palvelu. Ei tarvitse maksella elatusmaksuja, puhumattakaan että joutuisi lasta hoitamaan joka toinen viikko tai vloppu...

Tuossa jonkun aiemman neuvo, että pistä rahaa talteen useamman kuukauden ajan, hyvä neuvo. Ei nyt sille linjalle välttämättä tarvitse lähteä, kunhan muuten huolehdit, että taloutesi on turvattu eron tullessa. Varaa aika kunnan oikeusaputoimistoon ja selvittele mitkä ovat taloudelliset resurssisi yksin ollessasi. Vuokra-asunto katsontaan ja pakkaa tavarat ja nosta kytkintä.

Ansaitset varmasti paljon parempaa kuin mitä nykyisesi sinulle tarjoaa. Jos olet jo kerran eronnut ja ottanut takaisin eikä muutosta käytökseen tullut niin lienee sanomattakin selvää ettei tilanne tule muuksi muuttumaan.

Hihat heilumaan, "hetken" sattuu ja on hankalaa ja vaikeaa, mutta mikä onni saattaakaan odottaa ihan kulman takana!! *Iso halaus ja paljon voimia tulevaan*

 

[vasynyt]

Eikä kyse ole siitä, että olisin liian väsynyt lapsenhoidosta. Saan kyllä lapsen hoitoon sukulaisille tarvittaessa. Minusta vain on normaalia että perheenjäsenten menot tietää ja jokainen voi suunnitella elämää niiden puitteissa. Ja että isäkin on välillä kotona ja osallistuu perheen elämään! Meillä se on sitä että käy nukkumassa ja tv:tä tuijottamassa. Joskus vähän lapsen kanssa leikkii, vaipan vaihtaa ja pukee. Ulos ei vie kuin puolipakolla vaan se on aina minun tehtäväni. Emme enää aikaan ole jutelleet mistään. Ihmettelen miksi se ylipäänsä täällä käy!!!

 

[vasynyt]

Kiitos teille ihanista "ohjeista" ja kommenteista. Nauran täällä ja kyyneleet valuu. Tajuan itsekin kuinka surkuhupaisa tilanne on. Jostain on kai voimat siihen lähtemiseen kerättävä.
Nyt ensiksi viikonlopuksi kotipuleen.
Laitoin miehelle jo viestin: "tuli meno, lähdemme tänään tai huomenna. Palaamme joku päivä...luultavasti..."

 

[saman kokenut]

Kiitos teille ihanista "ohjeista" ja kommenteista. Nauran täällä ja kyyneleet valuu. Tajuan itsekin kuinka surkuhupaisa tilanne on. Jostain on kai voimat siihen lähtemiseen kerättävä.
Nyt ensiksi viikonlopuksi kotipuleen.
Laitoin miehelle jo viestin: "tuli meno, lähdemme tänään tai huomenna. Palaamme joku päivä...luultavasti..."

Hyvä! Siitä se alkaa, voimia sulle. Ja mitä ilmeisemmin mies 'herää' nyt kun tajuaa että olet lähdössä, mutta pidä pääsi!

 

[Onnea matkaan!]

Hyvä päätös!

 

[vasynyt]

Varasin eilen keskusteluajan terapeutille. Puhumisen tarve on suuri ja läheisiä ei viitsi enää rasittaa näillä murheilla. Ja heidän mielipiteensä kun tahtovat olla aika yksioikoisia ja puolueellisia...tyyliin "miksi sä sitä enää kattelisit??" Tää on niin vaikeeta ja raskasta. Ei se eroaminenkaan niin yksioikoista taida olla. Asioilla kun on aina niin monta puolta. Mutta kun itsellä on koko ajan paha olla niin onko muuta järkevää ratkaisua olemassa???

 

[Leena]

Kyllä se lähteminen voi olla yksinkertaista, kun vain päätät ja lähdet.

 

[Yksinkertaista]

Lähteminen toki on hyvin yksinkertaista sehän on selviö itse kullekin. Kamat kassiin ja menoksi. Mutta elämän uudelleen järjestäminen onkin sitten toinen juttu. Se vaatii hirvittävän paljon. Siksi moni jää koska se on tavallaan helpompi ratkaisu!

 

[vasynyt]

Låhdin sitten reilu viikko takaperin. Vielä ainakin varsin tyytyväinen päätökseeni vaikka muhkea riita kaikesta on tulossa. Olo on tosi helpottunut kun sain repäistyä itseni pois. Apua tilanteeseen olen saanut enemmän kuin kiitettävästi.
Jospa se päivä jossain vaiheessa paistelee sitten tähänkin rísukasaan =)

 

[Nenne...]

Hienoa! Olet ottanut tosi ison askeleen. Kun tilanne selkiytyy ja olet päässyt pahimman yli, olet varmasti itsekin onnellinen ratkaisustasi. Voin vain kuvitella mitä kaikkea tällä hetkellä joudutkaan käymään läpi. Pää on varmasti ihan sekaisin jo kaikista käytännön järjestelyistä, tunnepuolesta nyt puhumattakaan. Mutta ajattele: Sinun elämäsi onnen avaimet on nyt SINUN käsissäsi.

Toivottavasti ympärilläsi on tärkeitä ihmisiä, joiden kanssa voit tilanteestasi puhua ja joista on käytännönkin hyötyä.

Koita jaksaa, kyllä se ajan myötä helpottaa ja alkaa se aurinko paistamaan sinullekin!

*lisähalaus ja sylillinen voimia!*

 

[Olen tätä mieltä minä]

Oikeesti, luuletteko että lähteminen on se ratkaisu. Entäs lapsi. Entäs oikeasti realismi! Tajuaako ihmiset että suhde kuin suhde niin ei onnea ja auvoisuutta löydy. Aina on jotain ongelmaa. Aina. Mikä sitten kannattaa..yrittäminen mielestäni.
Joo ei tietenkään niin että oma arvo katoaa toisen käytöksen mukana, sitä ei pidä sallia. Jos kumppani on täysi nolla silloin anna palaa ja lähde, mutta jos on oikeasti mahdollisuuksia niin kannattaa todella miettiä vielä.

 

[Ulkopuolinen]

Låhdin sitten reilu viikko takaperin. Vielä ainakin varsin tyytyväinen päätökseeni vaikka muhkea riita kaikesta on tulossa. Olo on tosi helpottunut kun sain repäistyä itseni pois. Apua tilanteeseen olen saanut enemmän kuin kiitettävästi.
Jospa se päivä jossain vaiheessa paistelee sitten tähänkin rísukasaan =)

Onnittelut päätöksesi johdosta ja kaikkea hyvää!

 

[''''¨'''']

Kyllä olet ap tyhmä ihminen. Onhan siinä se hyvä puoli kun lähdit, niin joudut elättämään itsesi etkä voi elää miehesi siivellä. Toivottavasti teille tulee yhteishuoltajuus, ettet pääse töskäämään exäsi elatusmaksuja hanuriisi.

 

[;) ...]

tuo saman kokenut ollakkin kaiken kokenut ;D

 

[epäilevä...]

Kertokaa hyvät ihmiset ja miehet etenkin onko tällainen teistä normaalia vai onko se, kuten itse epäilen, rajoittamista, alistamista, henkistä väkivaltaa.

Sitoutumiskammoa ja alistamista. Kysyt hyvän kysymyksen. Kysy, onko sinulla parisuhdetta, josta lähteä? Parisuhteeseen kuuluu kaksi ihmistä. Kuvaamassasi tilanteessa teillä ei taida olla muuta yhteistä kuin jääkaappi.

..myös pankkitili. Ainakin vaikuttaa siltä.. Jos kerran olet kokoajan kotona itse..

 

[Tässä mietin..]

olen näitä lueskellut..
Ovatko tosiaan kaikki noin pahoja? Tuntuu ettei täällä ole kenelläkään kenestäkään hyvää sanottavaa. Ainakin minun mieheni, rauha hänen sielulleen, (ilman sienikastiketta oli kyllä hyvä mies. Tuntuu näin jälkeenpäin etten silloin osannut arvostaa kaikkea sitä mitä hän perheemme eteen teki. Samoja piirteitä hänestä kyllä löytyi, mutta luultavasti häneltä myös vähän liikaa vaadin kotona. Työ jota teki oli melko rankkaa sekä fyysisesti että henkisesti. Nyt kun häntä ajattelen, niin pyydänkin sinulta rakas mieheni, anteeksi etten silloin osannut oikein toimia. Toivottavasti sinulla on nyt parempi ja helpompi olla. Ei tämän tekstin tällainen pitänyt olla, mutta tuli niin suunnaton ikävä, lähdenkin miestäni tapaamaan ja vien hänelle kynttilän valaisemaan pimeää yötä.

Ajatelkaa ennenkuin teette mitään peruuttamatonta jota sitten kadutte.

 

[ei voi ymmärtää....]

Eikö ole aika normaalia että jos toinen puoliso on kotona niin toinen käy töissä. Tai jos teillä on keino miten saa rahaa elämiseen kotona olemalla, niin kertokaa ihmeessä - oman paikkakuntani sossu ei varmaankaan jaa rahaa noin vain.

Oma mieheni on koko yhteiselämämme (18 v.) tehnyt epäsäännöllistä työtä, aamulla kun töihin lähdetään niin ei tiedetä milloin tullaan, en silti häntä syyllistä siitä että hän yrittää elättää perheensä. Tiedän että todellakin on olemassa työpaikkoja joissa työajat saattavat vaihdella tosi nopealla syklillä, ja aina ei tiedä mitä työpäivä tuo tullessaan - jos ihmisellä on kunnollinen työmoraali, hän todellakin tekee parhaansa hoitaakseen työnsä ja pitääkseen työnantajansa tyytyväisenä. Huomaa todellakin että ketjun aloittaja ei ole työelämässä, liekö ollutkaan pitkään aikaan. Nykyajan työelämä on todella vaativaa - suosittelen hakeutumista työelämään jotta tiedät mitä kumppanisi (jota olet jättämässä) joutuu kestämään. Vaihtakaa osia, mene sinä töihin ja pyydä kumppaniasi jäämään kotiin - hanki työpaikka jossa saat saman palkan kuin miehesi - oletan että hänellä on aika hyvä palkka koska sinä voit olla kotona....

Valitat ettet voi edes kampaajalla käydä, kuitenkin toisessa viestissä sanot että saat lapset hoitoon sukulaisiin tarvittaessa - käytä sitten niitä sukulaisia hyväksesi. Mitä luulet miehesi työnantajan sanovan kun mies ilmoittaa että nyt täytyy lähteä kotiin kesken työpäivän kun vaimon pitää päästä kampaajalle.... eipä varmaan kohta enää tarvii mennä työpaikan ovea kolkuttelemaan.... eikö iän kaiken naiset ole pystyneet järjestelemään asioita... kyllä meillä selvittiin ilman erouhkailuja äitiyslomista kun olin kotona lasten kanssa ja pääsin jopa käymään kampaajalla ilman että miehen piti tulla kotiin siksi aikaa....

Ihan oikeasti naiset, katsokaa peiliin ja miettikää omaa käytöstänne ennenkuin heti valittelette tällaisilla palstoilla. Eikö tämä teidän toimintanne ole nimenomaan tuota mitä ketjun aloittaja sanoo rajoittamiseksi, alistamiseksi ja henkiseksi väkivallaksi....

Ja vielä - jos ketjun aloittaja on päivät kotona, niin miksi miehen pitää työpäivän jälkeen vielä kotona jotakin tehdä - vai luuletko eläväsi jossakin pilvilinnassa jossa mies raataa töissä ja hankkii rahaa perheen elämiseen ja työpäivän jälkeen vielä hoitaa kodin sinun istuessa ilmeisestikin tietokoneella lukemassa tällaisia palstoja ja vuodattelemassa omaa "pahaa oloasi".

Toivottavasti todellakin pärjäät nyt omillasi kun todellakin joudut kaiken tekemään itse - etpä voi enää valitella ettei mies tee kotona mitään - paitsi jollei ole jo uusi kiikarissa... sääli sitä miestä, toivottavasti huomaa ajoissa mikä olet....

 

[sympatiaa täältä]

Minusta todella ilkeitä vastauksia olet saanut. Kyllä normaaliin parisuhteeseen kuuluu se, että vaikka mies toisikin rahaa talouteen, nin ei silti mies saa kohdella naista epäkunnioittavasti ja pilkkaavasti. Jos hänellä on mahdollisuus järjestää töistä vapaata kavereitten kanssa risteilyä varten, niin miksei sitten hän voi järjestää joskus vapaata viikonloppua, jonka hän viettäisi perheensä kanssa? Minusta surkea isäkuva tuollainen mies on lapsellekin, kun mies ei koskaan tee kotitöitä ja haluaa olla mahdollisimman paljon pois töistä.

Olen itse kahden lapsen äiti ja olen taloudellisen tilanteen vuoksi pystynyt pitämään vain alle vuoden äitiyslomaa kummallakin kerralla. Minusta on väärin puhua äitiysLOMASTA, koska äitiyslomalla se vauvan hoito on ihan totista työtä. Vaikka vauva on rakkainta maailmassa, niin sitä jaksaa paljon paremmin, kun joskus joku muu hoitaa. Jos miehen kanssa parisuhde ei toimi, niin elämä on henkisestikin todella rankkaa.

Koska olen itse työelämässä ollut pitkään, niin olen nähnyt myös sen, että yllättävän yleistä työpaikoilla on se, että varsinkin perhelliset miehet maleksivat työpaikalla aamupäivän ja valittelevat, kun on niin perhanan kiirettä. Sitten iltapäivällä aletaan tehdä töitä ja jäädään ylitöihin. Juuri niiden 1-2 ylityötunnin aikana vaimo ehtii hakea lapset tarhasta, käydä kaupassa ja tehdä ruoan, jolloin mies pääsee suoraan ruokapöytään ja sen jälkeen voi kotonakin valitella, että miten rankka päivä oli ja että on ihan pakko käydä vähäksi aikaa pitkälleen katsomaan vaikka vähän telkkaria.

Jos perheessä on pieniä lapsia ja jos on yhdessä sovittu, että vaimo jää kotiin hoitamaan lapsia, niin silloin ei voi puhua, että vaimo loisii kotona miehen kustannuksella. Hyvänen aika sentään! Isoäitimme ovat olleet juuri tuossa tilanteessa, että ovat hoitaneet lapset ja kodin. Onko se ollut loisimista ja miehen rahoilla elämistä??? Ei todellakaan. Nykyaikana kotityöt ovat vähän erilaisia, mutta toisaalta eipä entisaikana tarvinnut maksaa itseään kipeäksi asuntolainoilla, maksuilla, ruoalla jne eikä tarvinnut matkustaa pitkiä työmatkoja (täällä pääkaupunkiseudulla monella tuntuu helposti vierähtävän ruuhkassa istuessa tuntikin yhteen suuntaan).

Minusta ainakin on helpompaa hoitaa lapsi yksinhuoltajana ollessa kuin että pitäisi ruokkia ja siivota miehen sotkuja, joka ei tee mitään. Henkinen taakka helpottaa, kun eroaa, vaikka tietysti järjestelyissä on kova työ ja se on henkisesti raskasta.

 

[MITÄ IHMETTÄ!!!]

näkevätkään!! Ilkeitä vastauksia kaikki jotka eivät ole samaa mieltä?? Eikö nämä saakkaan olla omia mielipiteitä??

 

[Kyllä, vastaukset olivat asiattomia]

No kyllä ne oli ilkeitä vastauksia. Ei sen takia että kaikki vastaajat puolustivat miestä, vaan sen yleisen kettuilevan sävyn takia. Oman mielipiteensä voi sanoa asiallisestikin.

Luuletteko te tosiaankin että mies on rakastava perheenisä ja tekee töitä (jos nyt siis on oikeasti siellä töissä eikä välillä poikien kanssa juhlimassa) ja ei vaan osaa mitenkään muuten osoittaa rakkauttaan kuin pysyttelemällä mahdollisimman paljon pois kotoa, ja olemalla suostumatta kuuntelemaan mitään mitä vaimo sanoo. Miehen koko käytös suorastaan huutaa että vaimo ja oma lapsi ovat tärkeysjärjestyksessä ihan nollilla.

Itse ihmettelen miehen outoja työvuoroja ja vielä enemmän niitten salailemista. Ei ole puhtaat jauhot pussissa jos ei suostu kertomaan seuraavan viikon työvuoroja omalle perheelleen. Mikä hemmetin valtiosalaisuus se on - onko miekkonen muka jonkun tiedustelupalvelun hommissa. En ole varma millainen työ vaatii sen että ollaan yötkin poissa kotoa, 30 tuntia putkeen. paitsi jos homma on liikkuvaa keikkatyötä ja on pakko olla toisella paikkakunnalla yön yli. Mutta minulla nyt on omat epäilykset muutenkin siitä mitä mies oikeasti puuhailee.