Toggle sidebar

Lainattu aihe vapaalta:miten köyhä lapsuus vaikutti sinuun?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nimetön nyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
N

nimetön nyt

Vieras
Meillä vanhemmat olivat töissä siihen asti kun täytin 8 tai 9v. Sen jälkeen jäivät työttömiksi. Koti oli kamala läävä, tapetit rikki, kaikki vanhaa. Ruoka oli yksinkertaista perusruokaa, vaatteita ei pahemmin saanut. Usein kuljin rikkinäisissä kengissä yläasteella. Ala-asteella jouduin itse säästämään rahat silmälaseihin. Yläasteella en päässyt mukaan ulkomaille luokkaretkelle kun vanhemmilla ei ollyut varaa. Ei ollut varaa harrastaa eikä vanhemmat antaneet mitään mukaan kun kotoa lähdin. Ei maksettu autokoulua. Lukion kirjatkin kustansi sossu. Nykyään kahden lapsen äitinä ostan paljon kaikenlaista lapsille, varmistan että ruokaa on aina tarpeeksi, lapsilla on uudet ja hienot vaatteet aina, paljon leluja ja kesälomareissuja tehdään.
 
ei ollut köyhä lapsuus..ihan ok..no mutta sitten teiniaika oli melkeimpä kun ap:lla..ei nyt rikkinäisiä vaatteita ollut mutta ehkä hyvä jos kerran vuoteen sain uudet housut..ja tosiaankin melkein koko yläasteen aikana mulla oli 2eri housut jne.. ja ruokaakin oli vielä niukemminkin kuin ap:lla..sitä ei todellakaan aina ollut(ei edes sitä makaroni pussia ja joskus piti silläkin pärjätä viikko).

Se on tehnyt sen että toisinaan tulee hieman paniikinomainen reaktio jos jääkaappi on tyhjempi tai kuiva-aine kaappi on tyhjempi..heijastuu pelko lapsuudesta että ruoka ei riitä.. ja vaatteita ostan pojalle enemmän kuin itselleni että ei olisi samaa tilannetta kuin itselläni että joutuisi pilkatuksi sen takia.
 
Meillä oli asiat ihan hyvin, kunnes murrosikäisenä eräs ällöttävä äijä huijasi äidin ihan velkaiseksi. Sen jälkeistä kitkuttelua ja hammastenkiristystä elettyäni päätin että tulen aina pärjäämään omilla varoillani. Tietenkin piti itsekin kokea yksi epäonnistunut parisuhde valehtelevan ja varastelevan miehen kanssa, mutta ehkä sitten viimeistään tajusin mitä pitää tehdä.

*vannomatta paras*
 
Minun vanhempani tienasivat hyvin mutta toisen palkka meni kokonaisuudesasan lainoihin (jotka oli pakko maksaa hirmuvauhtia pois) joten elämiseen ei jäänyt niin paljoa.

Äitini ompeli meidän kolmen lapsen vaatteet itse, käytimme valtavasti käytettyjä sukulaisilta kierrätettyjä vaatteita ja leluja, ja ensimmäiset ihan oikeat kaupasta ostetut housut - farkut - sain seiskaluokalle mennessäni.
Viikkorahoja en saanut eläissäni, ja luokkaretkeä varten erilliselle tilille kerätyt 50mk kuussa piti tienata omalla työllä, normaalien kotitöiden ohessa tietysti.

Jotkut tytöt meidän luokalta kiusasivat varattomuudesta ja se oli kyllä aika ikävää. Vanhemmat eivät suostuneet tietenkään ostamaan mitään uutta vain sen takia että kaverit ilkkuvat, vaan kaikelle piti olla suuri tarve ja perustelu jos halusi jotain saada.
 
Köyhyys vaikutti siten,että teen kaikkeni että lapset saavat harrastaa ja haluan auttaa heitä taloudellisesti esim. sitten kun opiskelevat.

Itse jouduin maksamaan osan vuokrasta opintotuesta.Koskaan ei ollut rahaa harrastaa mitään maksullista.En saanut rahallista tukea kun opiskelin ja mulla oli tosi tiukkaa.Kotoa muuttaessani en saanut mitään mukaan.Puhumattakaan ajokortista ym ym.Koskaan ei matkusteltu,käytiin vissiin kerran korkeasaaressa.Äiti oli yh ja oli usein työttömänä.Käytiin yhdessä aina sossussa ja se oli jotenkin tosi alentavaa.
 
jännä miten eri perheillä eletään ihan erilailla.

Meillä lapsuuden "kustansi" sossu (vanhemmat pitkäaikaistyöttömiä), mutta kyllä meillä aina ruokaa oli ja ehjiä vaatteita päällä.
Ja meitä oli sentään 5 lasta ja kaikki on ihan normaalin lapsuuden saanut.
Lukuunottamatta tuota, että ei mekään kyllä kukaan mihinkään koulujen luokkaretkille päästy, kun ei ollut varaa, mutta sen kanssa oppi elämään, enkä siitä mitenkään katkeroitunut.

Meillä ei koti ollut mikään läävä, vaan siisti.

Ei meillä ylenpalttisesti ollut rahaa törsätä, mutta asiat osasi laittaa tärkeysjärjestykseen ja rahat käytettiin siten, että meillä oli hyvä olla.
 
Mulla ei ole ollut köyhä lapsuus, aikalailla saanut kaikkea. Mutta kavereilla (sisarukset ) oli aika kurjaa. Vanhemmat joivat ja rahaa oli vähän. Näin sitä touhua kuitenkin läheltä ja kyllä mä välillä ostinkin näille sisaruksille karkkia ja vanhempana kaljaa. Joskus lainasin rahaa enkä vaatinut rahoja pian takaisin.

Nykyään nämä sisarukset ovat omillaan ja töissä kumpikin. Toisella on lapsi ja kyllä tällä lapsella on paljon mukavampi ja helpompi lapsuus kuin äitillään ja tädillään. Kumpikin sisaruksista on kunnollisia eikä mitään alkkiksia, heillä on kauniit kodit ja kumpikin haluaa parempaa kuin vanhempansa. Hyvä niin =)
 
Vaatteita ei ainakaan ollut liikoja, murrosiässä oli varmaan parit farkut. Kengät aina liian pieniä tai rikki, kyllähän se kiusaamiselle altisti.
Nyt kolmen pojan äitinä yritän pitää huolen, että kaapeissa on ruokaa aina ja että kunnon vaatteissa kuljetaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja The Titityy:
Opin että kaikkea ei tarvita ja vähällä pärjää.
Lapseni opetan samaan.
Click to expand...

peesi. Ja onnellinen voi olla serkkujen vanhoissa vaatteissa ja itse tekemällä säästää paljon ja onnellinen on, kun on kavereita, joiden kanssa juosta ulkona.

Ja äidin tekemä kotiruoka on parasta. Maistuvaa ja terveellistä. Juurekset ja ruisleipä ja muu perusruoka on halpaa ja parasta mahdollista niin ympäristölle kuin lapsille.
 
no mä oon sika köyhästä oloista. Kaikkea en halua edes kirjoita julki.
Mutta siis rahaa on ollut niukasti ja todella perusruokaa ollaan syöty. edes mäkkärissä en oo lapsena ja nuorena käyny ja se olikin vanhempana lähes elämys :D
kiitän äitiä että olen saanut perusruokaa koska olen pysynyt terveenä ja sopusuhtasena.
Kotona joskus tehtiin pitsaa joka oli herkkupäivä.
Yläasteella en päässyt lontooseen mutta se ei ollut köyhyydestä kiinni vaan siitä että myynyt paskapaperia ovelta ovelle.

Vaatteet on ollut todella surkeita, toki käytettyjä jne. Mutta opin pitämään vaatteista mihin oli varaa ja sain roimasti kekseliäsyyttä että miten teen vaatteista mieleiseni. Olen ollut nuorena se mitä olen ja tyytyväinen itseeni. Suurimaksi osaksi.
En päässyt kaikkiin ryyppyjuhliin kun ei ollut varaa mikä on vain hyvä näin vanhempana aatellen.

Se miten se on vaikuttanut niin oikeastaan vaan positiivisesti, lukuunottamatta sitä että kun sain töitä (opiskelujen päätyttyä) tuhlasin ihan järjettömästi.
Yli 2000? palkka ei riittänyees kuukaudex :ashamed:
no nyt jotenkin halussa tuo rahan käyttö, mutta olis vielä opittavaa säästäväisyyteen.
olen oppinut arvostamaan kotiruokaa ja se on herkkua, mutta joskus toki käymme ulkona syömässä.
Arvostan rahaa siis niin etten kuvittele sen kasvavan puussa.

Tiedän millaista on elää köyhänä ja haluan lapseni opettaa siihen että ketään ei arvostella pukeutumisen ti kodin perusteella. Ylipäänsä ei arvostella.
autan köyhiä perheitä minkä voin mutta peräänkuullutan omaa yrittämistä ( ei siis yritystä) ja asioiden selvittämistä ja työntekoa.

sosiaalivirasto auttaa köyhiä lapsiperheitä esim harrastuksissa sun muissa.

Mutta köyhyys opetti mua arvostamaan ihmisiä ja luontoa. Osaan kierrättää ja arvostan sitä ja osaan olla ylpeä siitä kuka olen ja mistä olen tullut vaikka on välillä päähän potkittu.
 
hmm... onhan se vaikuttanut.

Osaan olla vähään tosi tyytyväinen. Osaan nauttia esim. kirjaston antimista, siitä että meillä on auto ja varaa ostaa lapsille vaatteita. Osaan korjata vaatteita, hyödyntää kirpputoreja, tehdä itse edullista ruokaa.

Mutta. En osaa vaatia lomaa, elokuvia, ravintolailtoja tai edes mäkkärireissuja. Pidän yhä normaalina sitä, että minulla on talvitakki seitsemän vuoden takaa, kahdet ehjät farkut ja pari siistimpää trikoopaitaa., että omat vaatteeni matuvat yhteen pieneen vaatekaappiin, ettei ole meikkejä ja että kampaajalla käydään kaksi kertaa vuodessa. Ei siinä mitään muuten, mutta tällä menolla myös nuorimmat lapset syrjäytyvät :/

Ja mulla on kyllä ihan kivasti tuloja. Omasta mielestäni. Tonni käteen kuussa palkkaa, noin. Mut ne rahat menee esikoiseen :o
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa