Minä löydän pikkuruisen, valkoisen höyhenen säännöllisesti. Se tulee tielleni silloin, kun edistyn asioissa ja kuljen "oikealla" polulla. Höyhen on pieni ja kaarella, siististi irronnut ja hieman pörröinen. Viimeksi kun keräsin kaiken rohkeuteni ja puhuin itselleni vapautuksen työkkäri-pelleilyyn + sain oikeuden lähteä hakemaan itselleni psykiatrista hoitoa, virkailija kirjoitti minulle vuoden loppuun uuden ajan ja uutta työkkärikorttia etsiessään laatikosta tuli löytäneeksi höyhenen.

"Tämmöinen oli korttien päällä...onpas outoa, ei mulla ole mitään missä ois höyheniä?? Eihän sullakaan ole untuvatakkia..?" Ei ollut, ei. Kerroin hänelle tarinani pikkuruisista höyhenistä ja hän antoi mukaani sen kortin + löytämänsä höyhenen: "tää on selkeesti sun".