Lapselle äidin sukunimi, loukkaus isää kohtaan?

["kiuru"]

Jos olisin ap:n tilanteessa, niin antaisin ehdottomasti toisella lapselleni saman sukunimen kuin ensimmäisellä on. En edes harkitsisi laittavani lapsia eri sukunimille.

Mun mielestä ei ole mikään loukkaus miestä kohtaan laittaa lapsi äidin sukunimelle. Onko se sitten loukkaus äitiä kohtaan laittaa lapsi isän sukunimelle? Kummaa ajattelua.

Meillä on lapset minun sukunimellä ja ollaan oltu naimisissa jo ennen lasten syntymää. Meille oli itsestään selvää, että asia hoidetaan näin eikä mies ole ikinä ollut sitä vastaan.

 

[PölyEsteri]

Meillä koko perheellä, myös miehellä, on minun nimeni.

 

["Jenis"]

Meidän lapsilla on sama sukunimi kuin mulla, siis äidin sukunimi, eikä sitä oo kyllä kukaan missään ihmetellyt tai kommentoinut mitenkään. On sittemmin menty lasten isän kans naimisiin, ja edelleen kaikki muut on mun nimisiä paitsi hän. Mä en oikein ymmärrä tota lasten nimien vaihtelua äidin miesten mukaan, anteeksi vaan (siis ei ap:lle suunnattu tämä, vaan yleensä) - jos ne lapset ois alunperin äidin nimellä niin nää uusperhekuviotkin ois yksinkertaisempia.

 

["minä"]

Miksei yhtä hyvin se ole äitiä kohtaan loukkaus, jos lapsilla on isän nimi?

Tottakai se voi olla loukkaus myös naiselle, mikäli ehdottomasti haluaa oman nimensä lapselleen antaa.

Yleisempää vain on, että miehet suhtautuvat tuohon nimiasiaan "fanaattisemmin" mitä naiset. Minulle itselle oli erittäin tärkeä asia, että pidän oman nimeni naimisiinmennessä. Tällöin mies ei edes ehdottanut, että ottaisin hänen nimensä, vaikka tiesin hänen niin toivovan. Miehelle taas oli lasten syntyessä erittäin tärkeä asia, että lapset saavat hänen nimensä. Tällöin taas minä en lähtenyt asiasta kinaamaan, vaikka mielestäni minun nimeni olisi kyllä ollut paljon "kauniimpi" mitä miehen. Eli toinen toistamme kunnioittaen, jne.

 

["vieras"]

Minusta olisi suurempi loukkaus sisarusta kohtaan antaa isän sukunimi, kuin isää kohtaan antaa äidin sukunimi. Siis jos tuota nyt ylipäätään kukaan voi loukkauksena ottaa. Minä antaisin äidin sukunimen, jotta lapsilla olisi sama sukunimi, mutta se on vain minun mielipiteeni. Nuo on sellaisia asioita jotka pariskunnan on päätettävä ihan itse, eikä todellakaan pidä ajatella, mitä sukulaiset saati vieläkin ulkopuolisemmat asiasta miettii.

 

[kyllä on...]

[QUOTE="minä";23483928]Ei ole miehen pillin mukaan tanssimista, mikäli kunniottaa miehen tahtoa hänelle tärkeässä asiassa. Ja miehille tuntuu tuo nimi asia olevan hyvinin tärkeä...[/QUOTE]

Ja naisellekko se ei voi sitten olla yhtä tärkeä! Kyllä minulle on tärkeää että omat lapset ovat minun nimelläni!

 

[papam]

Vastoin kaikkia perinteitä meidän molemmille lapsille tuli minun, eli äidin sukunimi. Kaiken lisäksi mun sukunimi on erittäin yleinen, miehellä taas harvinainen mutta erittäin ruma sukunimi. Kyllä tällä vuosituhannella saa nainenkin päättää asioista. Joku perusteli, että äiti tietää aina, että lapsi on hänen mutta mies kaipaa vahvaa sidosta nimen kautta tuntiakseen lapsen omakseen. Hei, isyyden tunnustamisen yhteydessä on dna tutkimus ihan ilmainen, että siitä vaan kaikki epäilevät tuomaat.

 

["vieras"]

Ja naisellekko se ei voi sitten olla yhtä tärkeä! Kyllä minulle on tärkeää että omat lapset ovat minun nimelläni!

Jostain syystä tästä ratkaisusta tulee mieleen että lapsilla ei ole isää tai sitten äiti on tehnyt lapsensa usean eri miehen kanssa.

 

[PölyEsteri]

[QUOTE="vieras";23484043]Jostain syystä tästä ratkaisusta tulee mieleen että lapsilla ei ole isää tai sitten äiti on tehnyt lapsensa usean eri miehen kanssa.[/QUOTE]

Ei ainakaan meillä, koska miehelläkin on minun nimeni.

 

["Jenis"]

Ja naisellekko se ei voi sitten olla yhtä tärkeä! Kyllä minulle on tärkeää että omat lapset ovat minun nimelläni!

Jep, mulle myös. Mä olen heidät kantanut, synnyttänyt ja imettänytkin

 

["bibi"]

[QUOTE="vieras";23484043]Jostain syystä tästä ratkaisusta tulee mieleen että lapsilla ei ole isää tai sitten äiti on tehnyt lapsensa usean eri miehen kanssa.[/QUOTE]

Höpö höpö. Minulle myös lapsen sukunimen valinta oli todella vaikea paikka. Itselläni on kaunis ja harvinainen sukunimi, miehellä hyvinkin yleinen, tosin kaunis kyllä sekin. Omilla vanhemmillani on eri sukunimet ja minulla on ollut ensin äitini sukunimi ja myöhemmin isäni sukunimi, joten minulla on kyllä kokemusta mitä lapset saattavat joutua kokemaan sukunimen takia. Mieheni onneksi ymmärsi asian tärkeyden ja antoi minun rauhassa harkita ja tehdä oman päätökseni kumman sukunimen haluan annettavan, ennen kuin ilmaisi edes omaa mielipidettään. Hänelle asialla ei olisi ollut ihan niin suurta merkitystä ja hän ymmärsi miksi asia on minulle todella tärkeä.

 

[romano]

Onko teillä koskaan ollut puhetta adoptiosta? Pitääkö hän lastasi "omanaan"? Milloin aiotte kertoa esikolle, että hänellä on biologinen isä jossain muualla?

Ensimmäiseksi mieleen tuli adoptio, jolloin voisitte antaa miehesi nimen myös vanhemmalle lapselle. Toisaalta, tämä ei ole mikään ratkaisumalli siihen, että miksi lapsilla pitäisi olla isänsä nimi. Toisaalta, näin saisitte samat nimet molemmille.

Mutta aikuisten oikeesti, jos ette pääse yhteisymmärrykseen nimestä, niin sinun nimesihän lapselle jää.

Meidän perheessä minulla on tyttönimeni, vaikka olemme naimisissa ja lapsella isän nimi. Vähän harmittaa, koska oma nimeni olisi kaunis ja harvinainen. Mutta kun tiedän kuinka paljon lapsen saaminen omalle nimellään merkitsi miehelleni, suostuin tällaiseen järjestelyyn.

kyllä me laitettiin molemmille lapssille miehen nimi kun menin uusiin naimisiin koska halusin kaikille saman nimen ja lapsille se oli ok eikä siihen adoptiota tarvittu nimenvaihtoon vaikka lapsilla oli ex miehen sukunimi niinkun minullakin vaihdettiin kaikille samalla ku avioiduttiin. minä kun olin yksinhuoltaja niin yksinhuoltaja päättää nimestä itse. me vaan haluttiin sama sukunimi kaikille , lasten biologinen isä ei kommentoinut muttei muutenkaan pidä yhteyttä lapsiinsa.

 

[Gwenhwyfar]

Meillä lapsilla on minun sukunimeni. Emme ole vielä naimisissa, menemme kyllä ensi kesänä. Minusta on ollut alusta asti itsestäänselvää, että lapsilla on sama sukunimi kuin minulla. Jos miehelle olisi ollut elämän ja kuoleman tärkeää saada lapset omalle sukunimelleen, hän olisi varmaankin mennyt naimisiin kanssani jo aiemmin. Koska näin ei ollut, ovat lapset minun tyttönimelläni. Nyt kun menemme naimisiin, muutetaan samalla koko lauma miehen nimelle.

Sinun tilanteessasi on mielestäni ihan yhtä itsestäänselvää, että uusi tulokas tulee sinun nimellesi. Etenkin kun esikoinen on sinun nimelläsi myös. Jos miehelle on niin tärkeää saada vauva omalle nimelleen, niin kosikoot sinua ja jos suostut, menkää naimisiin ennen vauvan syntymää. Jos mies ei ole valmis avioliittoon, niin sitä suuremmalla syyllä lapsi tulee laittaa sinun nimellesi.

Onneksi laki on tässä sinun puolellasi. Lapsi merkitään aina äidin nimelle, ellei äiti nimenomaisesti toivo isän nimelle. Ja nyt sit vaan pidät pääsi etkä anna periksi.

 

[hmph]

Mahtais ex mieheni yllättyä, kun kuulisi, että olen laittanut uudelle lapselle hänen sukunimensä!
Olin naimisissa ja pidin eron jälkeen mieheni sukunimen!
Mitähän se exä tuumais, jos tosiaan teen niin, että uuden miehenkin lapset saa exän hienolta kuulostavan ruotsinkielisen sukunimen... Ei tulis lapsista mitään Huttusia!

 

[puku]

vai onko vielä toppapuvulla hoidossa ym...

 

[gfszgs]

oho tuli väärään...