"Lapselle on tarjolla lämmin ateria joka päivä."

["vieras"]

[QUOTE="aapee";26852439]:Lappu siis jaettiin koulutulokkaiden terveystarkastuksessa. Veikkaan että niin pienten lasten kohdalla aika harva on ilman hoitajaa 20-22 asti.[/QUOTE]

Sama asia kuitenkin onko lapsi koukutulokas vai koululainen.

Samaa asiaa kysytään myöhemminkin terveystarkastuksessa.

 

[Lex]

Meillä koulumenokas ei todellakaan muista välttämättä syöneensä mitään.

Saman vastauksen saa oikeastaan mihin tahansa kysymykseen, joka koskee päivän tekemisiä; En muista (=ei jaksa jutella).

Eipä tuo aina syökään, vaikka ruokaa on taatusti tarjolla.

Ja meillä on sentään jo vuoden ajalta kirjanpito kellonaikoineen päivineen kaikista lasten syömistä aterioista, joten onneksi voin tarvittaessa todistaa...

 

["vieraana"]

[QUOTE="aapee";26852568]Jaa, meillä ei. On yrittänyt mutta ei ole suurta lahjakkuutta asiaan. Meillä kyllä paljastuisi kaikki, jos joku tuollainen aikuinen kuin terkkari kysyisi silleen neutraalisti perheen asioita.[/QUOTE]

Nyt on kyllä pakko sanoa, että juuri tän tyyppisten heittojen vuoksi en yleensä puhukaan lapsuudestani.

Yleensä kun ihmisillä on se reaktio, että olen jotenkin huonompi, epärehellisempi ja kuten täälläkin joskus heitetty, kyvytön esim rakastamaan, johtuen siitä minkälainen lapsuus minulla oli.

Toivoisin, että ihmiset miettisivät sanojaan, kun puhuvat lapsista joita ei ole asianmukaisella tavalla hoidettu. Useimmiten kun ne kommentit ovat sellaisia, että siinä samalla tullaan syyllistäneeksi sitä lasta. Sen opin huomaamaan jo hyvin pienenä.

Te vain jatkatte sitä samaa ajatusta joka lapselle itselleen jo tulee, virheellinen ajatus siitä että hän on itse jotenkin ansainnut sen kohtelun tai että hänessä on itsessään jotain vikaa.

 

[Mörköäiti]

No mihin "toimenpiteisiin" sitten muka ryhdyttäisiin, jos kävisi ilmi, että jossain perheessä ei syödä joka päivä kahta lämmintä ateriaa, tai jos syödään eineksiä tai kuitataan ateriat voileivillä? Mitä terveydenhoitaja voi tehdä? Vähän veikkaan, että kauppakuitissa oleva todiste pinattilettujen ostosta ei ole pätevä syy ryhtyä yhtään mihinkään toimenpiteisiin. Ne eineksetkin ovat ihan laillisia tuotteita, myös ala-ikäisille, ei niiden syöttäminen lapselle mikään raskauttava seikka voi olla.

Sitä paitsi oma melkein 4-vuotiaani vastaa lempiruokakyselyyn, että lempiruokaa ovat herkut ja hän haluaa syödä niitä joka päivä Niinpä, kukapa ei haluaisi. Haluaisin minäkin syödä joka päivä suklaata, mutta en syö.

Ja tuli tuosta "9 tuntia unta joka yö" mieleen, että itse aloin kärsiä unettomuudesta jo ala-asteella. Pahimmillaan nukuin vain viisi tuntia yössä. Vaihtoehdot olivat ne, että heräsin kuitenkin klo 7-7.30 ehtiäkseni kahdeksaksi kouluun, tai sitten se, että vanhempani olisivat antaneet minun jäädä kotiin nukkumaan. Vanhempani, joilla ei kummallakaan ollut koskaan ollut unettomuutta, eivät tajunneet asiaa kovin syvällisesti, joten tietenkin minä sitten vaan menin kouluun. Sekä vanhemmat että terveydenhoitaja tarjosivat ratkaisuksi lisää ulkoilua, joten luistelin sitten varpaat jäässä sen suositellun kaksi tuntia ja uskoin vahvasti, että sen rääkin jälkeen saisin nukuttua kunnolla. Kuitenkin heräsin yöllä ja valvoin taas monta tuntia. Unettomuus riivasi minua vielä reilu 10 vuotta, ennen kuin pääsin siitä eroon.
Joten terveydenhoitajan kyselyssä voi tulla esiin ihan kotioloista ja vanhemmista riippumattomiakin asioita. Tuossahan tietenkin oletetaan nukkumattomuuden johtuvan siitä, että "vanhemmat antavat valvoa ja katsoa telkkaria pitkin yötä".

 

["aapee"]

Miten tämä syyllisti sinua tai piti sinua huonompana? Ikävää jos sinun on ollut pakko oppia salaamaan. Oma lapseni ei ole mikään hyvä valehtelija, joten jos meillä olisi salattavaa vaikka terkalta tai opettajalta, se paljastuisi. Tai sitten hän olisi oppinut salaamaan ja häpeämään itseään/kotiaan/meitä.

[QUOTE="vieraana";26852674]Nyt on kyllä pakko sanoa, että juuri tän tyyppisten heittojen vuoksi en yleensä puhukaan lapsuudestani.

Yleensä kun ihmisillä on se reaktio, että olen jotenkin huonompi, epärehellisempi ja kuten täälläkin joskus heitetty, kyvytön esim rakastamaan, johtuen siitä minkälainen lapsuus minulla oli.

Toivoisin, että ihmiset miettisivät sanojaan, kun puhuvat lapsista joita ei ole asianmukaisella tavalla hoidettu. Useimmiten kun ne kommentit ovat sellaisia, että siinä samalla tullaan syyllistäneeksi sitä lasta. Sen opin huomaamaan jo hyvin pienenä.

Te vain jatkatte sitä samaa ajatusta joka lapselle itselleen jo tulee, virheellinen ajatus siitä että hän on itse jotenkin ansainnut sen kohtelun tai että hänessä on itsessään jotain vikaa.[/QUOTE]

 

["Mintus"]

Teinien kanssa tuntui yhteinen ilta-ateria täysin mahdottomalta järjestää heidän treeniaikataulujensa takia. Niinpä korvasimme sen yhteisellä iltapalalla. Siinä sitten vaihdettiin kuulumiset samalla kun ruokittiin kaksi nälkäistä urheilijaa terveellisellä iltapalalla.
Luova järjenkäyttö on sallittu, mutta se kannattaa etsiä. Perhe on yhteinen yksikkö jossa tehdään ja jaetaan asioita yhdessä, mitä enemmän siihen satsaa sitä enemmän siitä saa. Pienten kanssa luodaan pohja sille vuorovaikutukselle jota sitten teininä testaillaan ja ihan itse voi kuvitella mitä siitä tulee jos mitään yhteistä ei ole ollut edes pienten lasten kanssa.

 

[evita]

Meillä yhteinen ateria kerran päivässä on iso asia, ja siitä pidetään kiinni. Usein käy niin, että syömme päivän pääruoan vasta myöhemmin illalla klo 19 tai jopa 20, jotta kaikki ovat paikalla ja voimme istua kaikessa rauhassa alas kauniisti katetun pöydän ääreen.

Ei liene merkitystä hirveästi sillä, syökö ensin välipalan ja vasta myöhemmin pääruoan. Kun asuin Etelä-Amerikassa, perheeni saattoi syödä pihviaterian puolilta öin. Ja aamulla sitten töihin ja opiskeluihin, se oli kyllä aika pöhköä. =)

 

[Mörköäiti]

Lisäys: Niin, ja mihin toimenpiteisiin muka olisi syytä ryhtyä, jos käy ilmi, että perhe ei syö aterioita yhdessä? Niitä tietoja on kai sitten kiva vaan kirjata sinne ylös, koska eihän mikään taho tuollaiseenkaan voi puuttua. Oli syynä sitten vuorotyö, erilaiset aikataulut tai kiinnostamattomuus yhteisiä aterioita kohtaan - tai vaikka jonkun perheenjäsenen sairaus, sillä jotkut sairaudet vaativat suunnilleen minuutintarkkaa syömistä, eikä se ateriarytmi välttämättä osu yksiin perheen aterioiden kanssa.

Jotkut ihanteet ja normit muuttuvatkin ajan myötä. Minulta kyseltiin ala-asteen terveydenhoitajan tarkastuksessa aina kauhean tarkkaan, enkä tosiaankaan syö puuroa aamiaiseksi. Ilmeisesti puuro oli siihen aikaan (80-luvulla) jokin normi ja todiste terveellisestä elämäntyylistä sekä myös toisaalta kaurapuurontuoksuisesta äidistä, joka herää ennen lapsia keittämään aamiaisruokaa esiliina edessään. Ihmettelin jo silloin, mitä vikaa oli siinä, että söin leipää tai jugurttia ja mysliä. Nykyisin tuota tuskin jaksaisi kukaan kummastella.

 

["aapee"]

Jos saa pinaattilettuja, ei minkäänlaisiin.

Jos ei saa lainkaan ruokaa, niin kyllä se minusta on keskustelun paikka vanhempien ja terkan kesken. Terkka tekee sitten omat johtopäätöksensä.

Eikö sinullekin olisi ollut parempi, jos unettomuuteesi olisi jotenkin tartuttu paremmin ja koetetu auttaa? Onhan se kuitenkin epätervbeellinen tila, jos lapsi nukkuu vain 5 h yössä, vaikkei syy olisikaan lepsujen vanhempien tai telkan.

No mihin "toimenpiteisiin" sitten muka ryhdyttäisiin, jos kävisi ilmi, että jossain perheessä ei syödä joka päivä kahta lämmintä ateriaa, tai jos syödään eineksiä tai kuitataan ateriat voileivillä? Mitä terveydenhoitaja voi tehdä? Vähän veikkaan, että kauppakuitissa oleva todiste pinattilettujen ostosta ei ole pätevä syy ryhtyä yhtään mihinkään toimenpiteisiin. Ne eineksetkin ovat ihan laillisia tuotteita, myös ala-ikäisille, ei niiden syöttäminen lapselle mikään raskauttava seikka voi olla.

Sitä paitsi oma melkein 4-vuotiaani vastaa lempiruokakyselyyn, että lempiruokaa ovat herkut ja hän haluaa syödä niitä joka päivä Niinpä, kukapa ei haluaisi. Haluaisin minäkin syödä joka päivä suklaata, mutta en syö.

Ja tuli tuosta "9 tuntia unta joka yö" mieleen, että itse aloin kärsiä unettomuudesta jo ala-asteella. Pahimmillaan nukuin vain viisi tuntia yössä. Vaihtoehdot olivat ne, että heräsin kuitenkin klo 7-7.30 ehtiäkseni kahdeksaksi kouluun, tai sitten se, että vanhempani olisivat antaneet minun jäädä kotiin nukkumaan. Vanhempani, joilla ei kummallakaan ollut koskaan ollut unettomuutta, eivät tajunneet asiaa kovin syvällisesti, joten tietenkin minä sitten vaan menin kouluun. Sekä vanhemmat että terveydenhoitaja tarjosivat ratkaisuksi lisää ulkoilua, joten luistelin sitten varpaat jäässä sen suositellun kaksi tuntia ja uskoin vahvasti, että sen rääkin jälkeen saisin nukuttua kunnolla. Kuitenkin heräsin yöllä ja valvoin taas monta tuntia. Unettomuus riivasi minua vielä reilu 10 vuotta, ennen kuin pääsin siitä eroon.
Joten terveydenhoitajan kyselyssä voi tulla esiin ihan kotioloista ja vanhemmista riippumattomiakin asioita. Tuossahan tietenkin oletetaan nukkumattomuuden johtuvan siitä, että "vanhemmat antavat valvoa ja katsoa telkkaria pitkin yötä".

 

[evita]

No mihin "toimenpiteisiin" sitten muka ryhdyttäisiin, jos kävisi ilmi, että jossain perheessä ei syödä joka päivä kahta lämmintä ateriaa, tai jos syödään eineksiä tai kuitataan ateriat voileivillä? Mitä terveydenhoitaja voi tehdä? Vähän veikkaan, että kauppakuitissa oleva todiste pinattilettujen ostosta ei ole pätevä syy ryhtyä yhtään mihinkään toimenpiteisiin. Ne eineksetkin ovat ihan laillisia tuotteita, myös ala-ikäisille, ei niiden syöttäminen lapselle mikään raskauttava seikka voi olla.

Sitä paitsi oma melkein 4-vuotiaani vastaa lempiruokakyselyyn, että lempiruokaa ovat herkut ja hän haluaa syödä niitä joka päivä Niinpä, kukapa ei haluaisi. Haluaisin minäkin syödä joka päivä suklaata, mutta en syö.

Ja tuli tuosta "9 tuntia unta joka yö" mieleen, että itse aloin kärsiä unettomuudesta jo ala-asteella. Pahimmillaan nukuin vain viisi tuntia yössä. Vaihtoehdot olivat ne, että heräsin kuitenkin klo 7-7.30 ehtiäkseni kahdeksaksi kouluun, tai sitten se, että vanhempani olisivat antaneet minun jäädä kotiin nukkumaan. Vanhempani, joilla ei kummallakaan ollut koskaan ollut unettomuutta, eivät tajunneet asiaa kovin syvällisesti, joten tietenkin minä sitten vaan menin kouluun. Sekä vanhemmat että terveydenhoitaja tarjosivat ratkaisuksi lisää ulkoilua, joten luistelin sitten varpaat jäässä sen suositellun kaksi tuntia ja uskoin vahvasti, että sen rääkin jälkeen saisin nukuttua kunnolla. Kuitenkin heräsin yöllä ja valvoin taas monta tuntia. Unettomuus riivasi minua vielä reilu 10 vuotta, ennen kuin pääsin siitä eroon.
Joten terveydenhoitajan kyselyssä voi tulla esiin ihan kotioloista ja vanhemmista riippumattomiakin asioita. Tuossahan tietenkin oletetaan nukkumattomuuden johtuvan siitä, että "vanhemmat antavat valvoa ja katsoa telkkaria pitkin yötä".

Kuulostaa tosi inhottavalta, että pieni lapsi kärsii unettomuudesta. Selvisikö koskaan, mistä tämä unettomuus johtui? Miten jaksoit olla koulussa?

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";26852750]

Jos ei saa lainkaan ruokaa, niin kyllä se minusta on keskustelun paikka vanhempien ja terkan kesken. Terkka tekee sitten omat johtopäätöksensä.
.[/QUOTE]

Jos ei saa lämmintä ruokaa, mutta kylmää kyllä, niin se on ongelma?

 

[Jellonainen]

Meillä yhteinen ateria kerran päivässä on iso asia, ja siitä pidetään kiinni. Usein käy niin, että syömme päivän pääruoan vasta myöhemmin illalla klo 19 tai jopa 20, jotta kaikki ovat paikalla ja voimme istua kaikessa rauhassa alas kauniisti katetun pöydän ääreen.

Ei liene merkitystä hirveästi sillä, syökö ensin välipalan ja vasta myöhemmin pääruoan. Kun asuin Etelä-Amerikassa, perheeni saattoi syödä pihviaterian puolilta öin. Ja aamulla sitten töihin ja opiskeluihin, se oli kyllä aika pöhköä. =)

Minustakin on paljon kätevämpää syödä päivällinen päivän viimeisenä ateriana. Ehtii laittaa ruokaa rauhassa, eikä lastenkaan tarvitse mennä liikuntaharrastuksiin vatsa täynnä. Välipalan syömme kun pääsemme kotiin ja sitten seitsemän maissa päivällisen.

 

[Lentokala]

[QUOTE="gemma";26852427]onko teillä viikonloppuisinkin kaksi lämmintä ateriaa??[/QUOTE]

Yleensä ei ole kahta.
Viikonloppuna panostetaan ruokailuun, syödään hyvin ja yhdessä.

Aamiainen syödään myöhemmin (klo 10 maissa ehkä),
välipala on tuhdimpi tai nälkäisemmille jotain edellispäivän tähteitä.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="aapee";26852750]
Eikö sinullekin olisi ollut parempi, jos unettomuuteesi olisi jotenkin tartuttu paremmin ja koetetu auttaa? Onhan se kuitenkin epätervbeellinen tila, jos lapsi nukkuu vain 5 h yössä, vaikkei syy olisikaan lepsujen vanhempien tai telkan.[/QUOTE]

Kyllä. Olisihan asiaa pitänyt hoitaa. Mutta unilääkkeet eivät olisi olleet ratkaisu. En ole varma, mistä unettomuus johtui - veikkaan sen olleen yhdistelmä monia asioita, joista osa johtui murrosiästä (siis ihan fysiologisista jutuista), osa koulusta ja koulun ilmapiiristä, osa yleisesti sisäisestä maailmasta, joka sen ikäisellä on vielä vähän keskeneräinen. Muistelen kyllä, että loma-aikaan tuota ei ollut, joten kouluun se kai jotenkin liittyi.

Itse antaisin valvoneen lapsen jäädä kotiin nukkumaan. Itselläni ei ollut tuota valvomista suinkaan joka yö, vaan satunnaisesti (kuitenkin riittävän usein, jotta se häiritsi ja jopa ahdisti, kun kuvittelin syynä olevan vain se, että "en ulkoillut tarpeeksi", kuten kaikki väittivät).

 

["aapee"]

Sanotaan näin, että jos se lämmin ruoka on ranskalaiset ja kylmä ruoka vaikka kanasalaatti, niin kumpikohan sinusta on se, mitä se kouluterkka suosittelisi?

Järkeä saa käyttää.

Jos taas lämmin ruoka on joku kotiruoka tai vastaava, vaikka saarioisten tekemä makaronilaatikko tai pinaattilätyt, ja kylmä ruoka vehnäleipä, jossa päällä rasva, niin kumpi on parempi lapselle?

[QUOTE="vieras";26852762]Jos ei saa lämmintä ruokaa, mutta kylmää kyllä, niin se on ongelma?[/QUOTE]

 

[Lentokala]

Minustakin on paljon kätevämpää syödä päivällinen päivän viimeisenä ateriana. Ehtii laittaa ruokaa rauhassa, eikä lastenkaan tarvitse mennä liikuntaharrastuksiin vatsa täynnä. Välipalan syömme kun pääsemme kotiin ja sitten seitsemän maissa päivällisen.

Meilläkin vaihtelee päivällisaika arkipäivinä klo 17.30- 19.30 välillä.

Enimmin tuota aikaa säätelee lasten nälkä (+harrastusajat),
me vanhemmat ei syödä juurikaan arki-iltoina lämmintä ruokaa kotona.
Laitan kyllä lapsille ruuan joka ilta.

Meillä molemmilla on hyvä ruokaetu työpaikalla emmekä tee fyysistä työtä.
Jos söisin kaksi lämmintä ateriaa päivässä painaisin varmasti 100kg, ikävä kyllä...

 

["aapee"]

Itse veisin lapsen lääkäriin, jos siis ei johtuisi mistään "helposta" syystä, kuten se ulkoilu.

Joku syyhän siihen oli, vaikka stressi.

Kyllä. Olisihan asiaa pitänyt hoitaa. Mutta unilääkkeet eivät olisi olleet ratkaisu. En ole varma, mistä unettomuus johtui - veikkaan sen olleen yhdistelmä monia asioita, joista osa johtui murrosiästä (siis ihan fysiologisista jutuista), osa koulusta ja koulun ilmapiiristä, osa yleisesti sisäisestä maailmasta, joka sen ikäisellä on vielä vähän keskeneräinen. Muistelen kyllä, että loma-aikaan tuota ei ollut, joten kouluun se kai jotenkin liittyi.

Itse antaisin valvoneen lapsen jäädä kotiin nukkumaan. Itselläni ei ollut tuota valvomista suinkaan joka yö, vaan satunnaisesti (kuitenkin riittävän usein, jotta se häiritsi ja jopa ahdisti, kun kuvittelin syynä olevan vain se, että "en ulkoillut tarpeeksi", kuten kaikki väittivät).

 

[Mörköäiti]

Kuulostaa tosi inhottavalta, että pieni lapsi kärsii unettomuudesta. Selvisikö koskaan, mistä tämä unettomuus johtui? Miten jaksoit olla koulussa?

Ei se selvinnyt - terveydenhoitajan neuvot loppuivat siihen kahden tunnin ulkoiluun. Sen ikäisenä en toisaalta osannutkaan käyttää juuri sitä sanastoa, joka olisi SAATTANUT avata oven jatkotutkimuksiin. Aikuisena osaisi puhua unettomuudesta eikä vain siitä, että "ei nukuta öisin" tsm. Ja aikuisena osaisi myös tyrmätä väitteet siitä, että syynä olisi vain liian vähäinen ulkoilu tai liikunta. Tuota selitystä oli varmaan senkin takia helppo tarjota, koska olin aina sellainen lukutoukka, joka jaksoi istua vaikka monta tuntia sohvalla vaan lukemassa kirjoja.

Kyllä muistan olleeni väsynyt sellaisina päivinä, jolloin olin edellisenä yönä valvonut. Mutta koska unettomuus ei ollut jokaöistä, niin kyllä se jotenkin tasottui, viimeistään viikonloppuisin. Ja nuori, perusterve ihminen saattaa jaksaa ihan yllättävällä tavalla vähäisemmilläkin unilla, tosin en tiedä päteekö tämä lapsiin sentään. Muistan kyllä yhden koulupäivän kun puolitosissani mietin, voisinko välitunnilla yrittää nukkua jossain. Pääasiassa kuitenkaan en ollut mitenkään erityisen väsynyt, koska välillä nukuin taas ihan normaalisti, ja viikonloppuisin saatoin ottaa univelkaa takaisin. Eikä unettomuus aina tarkoittanut viiden tunnin unia, joskus saatoin valvoa "vain" tunnin tai kaksi.

Äskeiseen viestiin kirjoitin jotain syitä, joiden itse arvelen johtaneen tähän ongelmaan. Yksi tuli vielä mieleen, ja se on henkilökohtainen vuorokausirytmi. Voihan olla, että minulle ei vain oikein olisi sopinut sellainen "aikaisin nukkumaan ja aikaisin ylös", mitä koulunkäynti periaatteessa edellyttää. Luultavasti siis syitä oli useita, jotka yhdessä myötävaikuttivat ongelman syntymiseen.

 

[vicy]

Itseasiassa taitaa olla harvemmassa nämä perheet jossa elämänhallinnan takia lapsille ei laiteta ruokaa..
Suurin syy taitaa olla näkemys jonka mukaan lapsi ei tarvi lämmintäruokaa enää illalla kun on koulussa jo sellaisen syönyt. lisäksi monessa perheessä tilanne on se ettei mitään ruokaa edes ehdittäisi laittaa kun koko perhe kulkee harrastuksissa koko illan.

Mun mielestä maailma on mennyt tosi kummalliseksi kun ei edes sitä hetkeä "ehditä" istua alas että syötäisiin yhdessä.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="aapee";26852891]Itse veisin lapsen lääkäriin, jos siis ei johtuisi mistään "helposta" syystä, kuten se ulkoilu.

Joku syyhän siihen oli, vaikka stressi.[/QUOTE]

Stressi voi ollakin yksi syy, koska unettomuutta esiintyi kouluaikoina. Ehkä nykyisin ihmiset ovatkin valistuneempia. Ja vanhempani saattoivat helposti tuudittautua uskomaan, että ongelma poistui, kun välillä en valvonutkaan. Minäkin veisin lääkäriin, mutta unilääkkeitä en suostuisi ottamaan ala-ikäiselle. Ja lääkäreiltä ei kai oikein muuta apua olisi tarjolla :/

 

["Vieras"]

Ei se selvinnyt - terveydenhoitajan neuvot loppuivat siihen kahden tunnin ulkoiluun. Sen ikäisenä en toisaalta osannutkaan käyttää juuri sitä sanastoa, joka olisi SAATTANUT avata oven jatkotutkimuksiin. Aikuisena osaisi puhua unettomuudesta eikä vain siitä, että "ei nukuta öisin" tsm. Ja aikuisena osaisi myös tyrmätä väitteet siitä, että syynä olisi vain liian vähäinen ulkoilu tai liikunta. Tuota selitystä oli varmaan senkin takia helppo tarjota, koska olin aina sellainen lukutoukka, joka jaksoi istua vaikka monta tuntia sohvalla vaan lukemassa kirjoja.

Kyllä muistan olleeni väsynyt sellaisina päivinä, jolloin olin edellisenä yönä valvonut. Mutta koska unettomuus ei ollut jokaöistä, niin kyllä se jotenkin tasottui, viimeistään viikonloppuisin. Ja nuori, perusterve ihminen saattaa jaksaa ihan yllättävällä tavalla vähäisemmilläkin unilla, tosin en tiedä päteekö tämä lapsiin sentään. Muistan kyllä yhden koulupäivän kun puolitosissani mietin, voisinko välitunnilla yrittää nukkua jossain. Pääasiassa kuitenkaan en ollut mitenkään erityisen väsynyt, koska välillä nukuin taas ihan normaalisti, ja viikonloppuisin saatoin ottaa univelkaa takaisin. Eikä unettomuus aina tarkoittanut viiden tunnin unia, joskus saatoin valvoa "vain" tunnin tai kaksi.

Äskeiseen viestiin kirjoitin jotain syitä, joiden itse arvelen johtaneen tähän ongelmaan. Yksi tuli vielä mieleen, ja se on henkilökohtainen vuorokausirytmi. Voihan olla, että minulle ei vain oikein olisi sopinut sellainen "aikaisin nukkumaan ja aikaisin ylös", mitä koulunkäynti periaatteessa edellyttää. Luultavasti siis syitä oli useita, jotka yhdessä myötävaikuttivat ongelman syntymiseen.

Minunkin nukahtamisvaikeuteni loppuivat vasta 35v. Silloin pääsin eroon nukahtamispakosta ja sain elää omaan rytmiini. Joskus käy niin että en pääse nukkumaan kun väsyttää ja silloin uni karkaa ja pystyn nukahtamaan vasta parin tunnin päästä. Jos minun pitäisi nyt nukahtaa niin että en saisi pyöriä sängyssä ja pitäisi varoa herättämästä toisia, uniongelmat varmasti tulisisvat takaisin.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26851875]Ihan turhia kyllä tuollaiset kyselyt, ei niiden avulla löydetä näitä ongelmaperheitä.[/QUOTE]

Mä hämmästelin viimeisellä kierroksella neuvolan kotona täytettäviä rasti ruutuun -lomakkeita. Siinä kyseltiin mm. perheväkivallasta. Kuka perkele oikeasti uskaltaisi noihin rehellisesti vastata, jos perheessä olisi vakavaa väkivaltaa ja pelkoa vaikka oman ja lapsen hengen puolesta? Väkivaltainen tyyppi sitten a) näkee noi vastaukset kotona b) kuulee ne neuvolan kautta. Ja terve, taas pata paukkuu .

Väkivaltaisessa lapsuudenkodissa kun ei ulkopuolelle ollut koskaan mitään ongelmia. Ei, äidin kuristusjäljet kaulassa ovat vaan ehkä liian tiukalla ollut kaulahuivi. Musta silmä, no, piru vie, kolmannen kerran tässä kuussa äiti käveli sitä samaa ovea päin. Murtuneita luita, kömpelö äiti se vaan putosi portaista. Lapsikin oppii selkäänsä saatuaan, ettei suuta avata kodin asioista kenellekään...

Tärkeä juttu mutta epäilen, saako ongelmatapauksia oikeesti millään kyselyillä kiinni...

 

["terve"]

Itseasiassa taitaa olla harvemmassa nämä perheet jossa elämänhallinnan takia lapsille ei laiteta ruokaa..
Suurin syy taitaa olla näkemys jonka mukaan lapsi ei tarvi lämmintäruokaa enää illalla kun on koulussa jo sellaisen syönyt. lisäksi monessa perheessä tilanne on se ettei mitään ruokaa edes ehdittäisi laittaa kun koko perhe kulkee harrastuksissa koko illan.

Mun mielestä maailma on mennyt tosi kummalliseksi kun ei edes sitä hetkeä "ehditä" istua alas että syötäisiin yhdessä.

Peesi tälle. Perheellä pitää olla yhteinen hieno harrastus (ja kalliskin mahdollisesti) jotta perhe voi viettää LAATUAIKAA yhdessä. Vaan mitäs se samassa ruokapöydässä istuminen on? Mä suosittelisin niin monelle pientä visiittiä etelä-euroopan maihin joissa koko perhe istuu joka päivä saman ruokapöydän ääreen. Ainakin sivuta kun olen saannut seurata (olla siis mukana, siskon mies on italialainen) niin olen vaan kade tuosta tavasta. Tai no kyllä kotona sitä toki tehdään, mutta kateellinen että suomessa moiselle kultuurille on sanottu piutpaut. Tärkeintä on vaan lappaa se annos äkkiä suuhun ja juosta jonnekin.

 

[Khimaira]

[QUOTE="vieras";26851878]Voi niitä löytyäkin, ihmiset vastaavat hämmästyttävän rehellisesti tämmöisiin ja sitten ihmettelevät, että miksi lastensuojelu kiinnostuu.[/QUOTE]

onko lastensuojelu kiinnostunut jos lapsi ei saa koulupäivän jälkeen lämmintä ruokaa tai ei nuku vähintään 9h/yö?