Lapsellinen anoppi :/

[miniä]

Olisiko kenelläkään ideoita tähän tilanteeseen? Vai voiko tälle tehdä mitään?

Ongelmana on anoppini. Hänestä voisi ehkä käyttää sanaa lapsellinen. Monella tapaa hän on kyllä siis oikein fiksu ihminen, mutta toisissa asioissa tuntuu jääneen kovin keskenkasvuiseksi.

Eli anopilla ei ole mitään tilannetajua. Eikä ole oikein ymmärrystä siitä, mitä on soveliasta sanoa toisille ihmisille, mikä loukkaa ihmisiä eikä oikein ole empatiatajuakaan.

Rakentava keskustelu ei onnistu, sillä anoppi ottaa erittäin herkästi itseensä ihan kaikesta ja käy vastahyökkäykseen aika alhaisilla tavoilla. Ei kestä oikein mitään edes neutraalia palautetta, eli vain kehut kelpaavat ja muusta loukkaantuu verisesti. Eikä siis vain minulle, vaan omille lapsilleenkin ja muille tutuilleen.

Tämä on vaan aika raskasta. Anoppi möläyttelee milloin mitäkin, ei tajua loukkaavansa, ei ymmärrä että joskus on tilanteita joissa pitäisi olla hiljaa, eikä osaa asettua kenenkään toisen asemaan.

Pitääkö tässä vaan sietää sitä, että 55-vuotias aikuinen ihminen käyttäytyy joissain asioissa kuin 5-vuotias? Vai mitä tälle voi tehdä?

 

[PahaSilmä]

Kuin äitini siis.

 

[mä vaan]

Ihan ku olisit kirjottanu mun anopista!

 

[miniä]

No olisiko kenelläkään mitään ideoita?

Viimeisin tilanne oli esimerkiksi se, että anoppi töksäytty tyttärensä poikaystävälle aika mauttoman ja loukkaavan jutun, eikä edes tajunnut sitä itse. Kun tytär sitten itse sanoi äidilleen, että huomasitko mitä sinä sanoit Xxxx:lle ja että se tuntui tästä todella pahalta, niin anoppi vaan suuttui ja alkoi haukkua tytärtään siitä, että itse sinä pidät muita ihmisiä minua parempina (vaikka ei liittynyt aiheeseen mitenkään). Anopilla on myös joitain itsetunto-ongelmia, kokee jotenkin olevansa muita sivistymättömämpi ja tyhmempi, ja olettaa että kaikki muut pitävät häntä jotenkin alempiarvoisena. On kuitenkin kova itse arvottamaan muita, eikä oikein ymmärrä sitä että ihmisten reaktiot häneen johtuvat paljon siitä tavasta jolla hän itse kohtelee heitä.

 

[PahaSilmä]

No olisiko kenelläkään mitään ideoita?

Viimeisin tilanne oli esimerkiksi se, että anoppi töksäytty tyttärensä poikaystävälle aika mauttoman ja loukkaavan jutun, eikä edes tajunnut sitä itse. Kun tytär sitten itse sanoi äidilleen, että huomasitko mitä sinä sanoit Xxxx:lle ja että se tuntui tästä todella pahalta, niin anoppi vaan suuttui ja alkoi haukkua tytärtään siitä, että itse sinä pidät muita ihmisiä minua parempina (vaikka ei liittynyt aiheeseen mitenkään). Anopilla on myös joitain itsetunto-ongelmia, kokee jotenkin olevansa muita sivistymättömämpi ja tyhmempi, ja olettaa että kaikki muut pitävät häntä jotenkin alempiarvoisena. On kuitenkin kova itse arvottamaan muita, eikä oikein ymmärrä sitä että ihmisten reaktiot häneen johtuvat paljon siitä tavasta jolla hän itse kohtelee heitä.

No mutta eikös hän sitten OLE vähän muita sivistymättömämpi?
Eipä ole ideoita, tuollaisiin ihmisiin ei auta hienovarainen puhe, vaan pitää puhua suoraan, saada mamma itkemään ja pyytämään anteeksi edes kerran elämässä ilman muttia.

 

[miniä]

On joo siis sillä tavalla sivistymättömämpi, että ei ole sitä tilannetajua. Anoppi vaan ei ymmärrä sitä, että kyse ei ole siitä mitä hän on opiskellut tai ollut opiskelematta, vaan siitä miten hän käyttäytyy muita kohtaan.

Eli hän ajattelee niin, että muut halveksuu häntä siksi että hän ei ole aikoinaan kouluttautunut, ja on jotenkin katkera edelleen vaikka onkin sitten aikuisiällä kouluttautunutkin. Hän ei vaan ymmärrä että ei ole kyse siitä mitä on opiskellut, vaan siitä miten kohtelee muita ihmisiä :/

Ja kun tämä tietynlainen moukkamaisuus on hänelle niin arka paikka, niin ei puhettakaan että hän pystyisi tästä asiasta keskustelemaan tai ottamaan jotenkin opikseen.

 

[miniä]

Niin ja siis esimerkiksi minä olen sanonut hänelle joistain asioista, mutta enää en jaksa.

Niissä nimittäin kävi niin, että anoppi esitti ymmärtävänsä ja pahoitteli käytöstään (kun oli ensin kiukustaan leppynyt) mutta sitten sen jälkeen ottikin asian aina esille eri tilanteissa ja käytti sitä minua vastaan. Siis jos olin esimerkiksi sanonut, että joku asia on minusta kovin loukkavaa niin anoppi käänsi sen sitten yleiseksi vitsiksi jonkin ajan kuluttua. Eli ei oppinut kuitenkaan mitään :/

 

[PikkuKananen]

oma anoppini on mielestäni aika erikoinen tapaus, mielipiteemme eriävät jokaisessa asiassa. Hän ei kunnioita yhtään meidän tapaamme kasvattaa lasta ja tekee kaikkea mitä kiellämme, esim antaa herkkuja ennen ruokaa jne.. Ainoa keino millä tulen toimeen anopin kanssa on, että olen kaikesta samaa mieltä enkä kiellä häntä syöttämästä lapsellemme vähintään kolmea jäätelöä päivässä. Lisäksi anoppini on sitä mieltä että koska mieheni käy töissä, on hänellä rankkaa ja siksi minä hyvin sairas ihminen olen se jonka kuuluu hoitaa koti ja lapsi yksin! Miehelle kun pitää antaa joka ilta rauha huilata ja valmistautua seuraavaan työpäivään.

 

[PahaSilmä]

Tosi ikävää. Älä anna periksi. Sinä olet oikeassa joten voittosi on taattu. Mitäs jos sitä kouluttaisi ihan porukalla? Uskaltaako miehesi sanoa sille mitään?

 

[pihlis]

Oma anoppi vähän samanlainen. Luulen että anopin kouluttamiseen ei auta mikään sillä heidät on kasvatettu pienestä siihen että ovat "alempiarvoisia". Oma anoppi oli pienenä piikana ja luulen että vääristymä on lähtöisin jo siltä ajalta.

 

[PahaSilmä]

Minun anoppi on kanssa lähes kouluja käymätön ihminen. kun aloin seurustella mieheni kanssa, anoppi kävi vittuilemassa isälleni ja arveli, että perheemme omistaa kesämökin ja huvipurren. Oli kade, kun olivat itse pienituloisia ja olivat valinneet kalliin vuokra-asumisen ja vanhempani olivat keskituloisia ja olivat ostaneet oman talon. Tosin isäni on työtön ja äitini sairaanhoitaja.

Anoppi ei pysty olla missään työpaikassa, koska lähtee aina ovet paukkuen ja milloin häntä itseään huvittaa.

Saattaa sanoa suureen ääneen esimerksiksi ihmisten kasvoissa olevista finneistä ruokapöydässä.

Lähetti minulle pian naimisiinmenon jälkeen kirjeen, jossa kertoi, ettei voi tavata minua, koska olin istunut heillä kyläillessä mieheni sylissä muka jotenkin seksuaalisesti (itse appiukon kanssa suutelevat kyläpaikoissa kahvipöydässä todella epäkohteliaasti ja hinkkaavat) Olin hänen mielestään myös vietellyt appiukkoa (hampaatonta vanhaa puolirampaa miestä)

Tuli sitten ilmi, että heillä olikin ero vireillä, tietysti minä olin syyllinen, koska minulla oli ollut niin iso kaula-aukko paidassa.

Nyt anoppi on aina yliystävällinen. :kieh: Loukkaukset tulevat usein kehun muodossa. saattaa sanoa että voi kun sinä osaat kaikkea, minä en varmaan osaisi. Hän osaa sanoa sen erittäin syyllistävästi.

Ei ole koskaan pyytänyt anteeksi. Ei osaa.

 

[ei se koulutus]

Minun anoppini on kouluja käynyt ihminen (lääkäri) ja niin itseään täynnä, tietää kaikesta ja kaikista enemmän kuin muut ja on itsekkyyden huippu. En jaksa häntä yhtään. häntä ei saa arvostella, mutta hän saa arvostella ja haukkua muita. Ei arvosta poikaansa ollenkaan, koska on enemmän lukenut kuin hän. Kaikesta on katellinen jne.