V
vieraaaas
Vieras
Lasteni kaveri on alkanut viimeisen puolen vuoden aikana käyttäytyä todella huonosti, enkä tajua mitä nyt pitäisi tehdä. Itse äitinä tuntuisi kauhealta olla tietämättä.
Kaveri valehtelee, haukkuu muita selän takana, kiusaa mm. tönimällä, tuuppimalla, haukkumalla. Inhottavinta, että ottaa poika oppilaita haarovälistä kiinni, lisää itselleen pisteitä pistareissa, on tosi kateellinen, haukkuu ensin toisen saaman tavaran, mutta alle viikossa vanhemmat ovat ostaneet hänelle samanlaisen, kutsuu kaverin kylään, mutta peruu kylmästi, jos saakin paremman, eli jonkun, joka ei jankuta ulosmenoa, ei nimittäin tee kotona kavereiden kanssa muuta, kuin pelaa tietokonepelejä. Aivan törkeästi nolasi kylässä olleen kaverinsa, äidin kysyessä mitä oli tehty, oli sanonut, ettei kylässä oleva kaveri suostu lähtemään ulos vaan tahtoo pelata. Tämä kaveri kertoi omille lapsilleni pyytäneensä monta kertaa ulos leikkimään.
Tuntuu siis niin pahalta, koska ensinnäkin on oikeastaan lasteni pitkäaikaisin ystävä, äitinsä on minun hyvä ystäväni, tämä on pieni paikka, ketään ei haluaisi alkaa syrjimään. Äiti puhuu aina miten paljon muut pelaavat, vaikka oma lapsensa on ehdottomasti pahin, ei kuulemma kiusaa edes pikkusisartaan, omat lapset eivät ole kuulemma ikinä nähneet niin rajua ja ilkeää päällekäymistä. En ole ikinä nähnyt, että äiti voi olla niin tietämätön lapsensa puuhista. Yritin hiukan kertoa, kun viimeksi nähtiin, ei tullut mitään, koska niin voimakkaasti korostaa oman lapsen kunnollisuutta. Mitä tehdä?
Kaveri valehtelee, haukkuu muita selän takana, kiusaa mm. tönimällä, tuuppimalla, haukkumalla. Inhottavinta, että ottaa poika oppilaita haarovälistä kiinni, lisää itselleen pisteitä pistareissa, on tosi kateellinen, haukkuu ensin toisen saaman tavaran, mutta alle viikossa vanhemmat ovat ostaneet hänelle samanlaisen, kutsuu kaverin kylään, mutta peruu kylmästi, jos saakin paremman, eli jonkun, joka ei jankuta ulosmenoa, ei nimittäin tee kotona kavereiden kanssa muuta, kuin pelaa tietokonepelejä. Aivan törkeästi nolasi kylässä olleen kaverinsa, äidin kysyessä mitä oli tehty, oli sanonut, ettei kylässä oleva kaveri suostu lähtemään ulos vaan tahtoo pelata. Tämä kaveri kertoi omille lapsilleni pyytäneensä monta kertaa ulos leikkimään.
Tuntuu siis niin pahalta, koska ensinnäkin on oikeastaan lasteni pitkäaikaisin ystävä, äitinsä on minun hyvä ystäväni, tämä on pieni paikka, ketään ei haluaisi alkaa syrjimään. Äiti puhuu aina miten paljon muut pelaavat, vaikka oma lapsensa on ehdottomasti pahin, ei kuulemma kiusaa edes pikkusisartaan, omat lapset eivät ole kuulemma ikinä nähneet niin rajua ja ilkeää päällekäymistä. En ole ikinä nähnyt, että äiti voi olla niin tietämätön lapsensa puuhista. Yritin hiukan kertoa, kun viimeksi nähtiin, ei tullut mitään, koska niin voimakkaasti korostaa oman lapsen kunnollisuutta. Mitä tehdä?