Lapsen käytös ja oma väsymys..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja epätoivonen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

epätoivonen

Vieras
Meillä on poika 2v. Olen hänen kanssaan kotona vielä ainakin vuoden (toinen lapsi syntyy nyt viikon sisään!).. Viimeisten kuukausien aikana poika on alkanut käyttäytymään mua kohtaan tosi agressiivisesti ja oikeen satuttanutkin välillä.. Isälleen on kuin pikku enkeli, eikä isä aina usko, että poika on saanut aikaseksi tuon haavan tai tuon mustelman..

Poika hakkaa, puree, lyö ja potkii minua päivittäin.. Kun kiellän, hän vain innostuu enemmän.. Kun rankaisen hän saa kauhean huuto/riehumiskohtauksen. En tiedä mitä pitäs tehdä.. Olen koittanut olla välitäämättä, mutta toinen tarttuu silloin kiinni kuin takiainen ja vahinkoa tulee enemmän.. Olen koittanut viedä nurkkaan "häpeämään", muttei siellä pysy yhtään. Tukistamista kokeilin pari kertaa, mutta tulee niin huono omatunto siitä, etten pysty niin tekemään.. Enkä keksi mitään muuta...

Ei tässä vielä kaikki, pottaharjottelua ollaan kokeiltu jo vuosi, pojalle potta on pahempi kuin kirosana.. On heti toisessa huoneessa, jos potan ottaa esille, ei suostu edes kokeilemaan, eikä sitä olla väkisin yritettykään, mutta aika ajoin, aina sama ongelma, ei mitään edistystä!

Huhtikuussa vaihdettiin pinnis pois ja tilalle isompien poikien sänky, sen jälkeen poika ei ole nukkunut omassa sängyssään kuin muutaman kerran, koko yön.. Nytkin nukkuu meiän vieressä, eikä illalla suostu edes menemään omaan huoneeseensa, ilman itkua, kun pelkää joutuvansa omaan sänkyyn.. Kaikkea ollaan yritetty! Lakanatkin on autoja, joista poika pitää kovasti tms, mutta nukkumaan häntä ei siihen saa..

Raskaus on ihan lopuillaan, enkä jaksaisi enää taistella hänen kanssaa, kun itsekin olen ihan väsynyt ja voimaton.. mutta jotain pitäsisi vissiin tehdä.. Oon yksin koittanu taistella jo kuukausia, enkä tiiä mistä voisin neuvoa enää kysyä.. En tiiä miten kauan enää jaksan.. Varsinkaan, kun vauva tulee.. Neuvola ei voi auttaa, sieltä sanotaan vain, että teiän lapsella on seuraava neuvola 2½v, tulkaa sitten juttelemaan.. Puoli vuotta!! Olen kuollut siihen mennessä (siis kuvannoillisesti..) äitiysneuvola toistaa, että he eivät ole lastenneuvola, että ottakaa sinne yhteyttä.. Joten olen vain kahden neuvolan välissä.. Osaisko vauvan neuvola sitten auttaa kun vauva tulee..?? Tässä olen sitä odottanut jo kolmisen kuukautta, mutta en tiiä.. Huonosti tuntuu apua saavan.. Vaikka joka taho on tietoinen "ongelmistani".. Mieskin paahtanut koko kesän täysillä töissä, ensi viikolla alkais loma, mutta itse olen niin puhki, etten tiiä osaanko nauttia sitten enää "helpommasta elämästä", kun mieskin osallistuu enemmän kotitöihin ja pojan (ja vauvan) hoitoon.. Oon vaan niin väsynyt... Ja epätoivoinen, mitä voisin enää tehdä.. mikään ei tunnu auttavan.. Ja sehän tässä lisää oikeen pojalle vettä myllyyn, kun näkee, ettei äiti jaksa puuttua enää joka pikku rikkeeseen... *huokaa*

Anteeksi.. Oli vain pakko päästä purkamaan, helpottaa kun saa jonnekin ajatukset pois päästä pyörimästä... Nyt alatte heittää sitten kritiikkiä, kuinka huono äiti olen...?? Antaa tulla vaan *avaa sateenvarjon ja kyykistyy ihan pieneksi..*
 
mun niksi kaikkeen lasten huonooon käytökseen, on aika.. anna lapselle aikaa! ei se tarvi kuin viis minuuttia sillon tällön, jotain yhteistä leikkimistä, lukemista tms.. muutamia kertoja päivän mittaan, ni lapsi on aika tyytyväinen pitkän aikaa, eikä sillain hae sitä huomiota sitten olemalla tuhmeliini. tosin kaikkihan on yksilöitä..meillä on toiminu tällanen..ja ootappa vain, kyllä se sitten ainakin hetkeksi äänikellossa muuttuu, kun äiti lähteekin pois muutamaksi päiväksi (synnärille siis ) !! ja sitten muistat ottaa uuden vauvan hoitoon mukaan! Käsket hakasta vaipan tai mitä näitä nyt on pieniä tärkeitä tehtäviä.. mutta se aika; siinä on mun vinkki!! :hug: ja ole huoleti, kyllä se siittä alkaa suttaantuun! :hug:
 
TUKEA VANHEMMILLE
Tervetuloa!

Tälle sivustolle on koottu kaikki Mannerheimin Lastensuojeluliiton netissä tarjoama tuki vanhemmille. Sivustolla on runsaasti uutta aineistoa. Myös vanha hyväksi koettu materiaali löytyy täältä. Uusi nettisivusto on vanhempien ja ammattilaisten yhdessä ideoima ja testaama kokonaisuus.

Näiltä sivuilta saat monipuolista tukea vanhemmuuteesi. Voit aloittaa itsearvioinnista ja edetä sen viitoittamaa polkua. Voit myös mennä suoraan vaikkapa huoneentauluihin tai työkirjoihin hakemaan tietoa ja tukea mieltäsi askarruttaviin asioihin.

Tai voit lukea lapsen kasvusta ja kehityksestä, hoivasta ja kasvatuksesta, hakea vinkkejä arjesta selviytymiseen ja nauttimiseen. Keskustelusivuilla voit vaihtaa ajatuksia toisten vanhempien kanssa.

Soittamalla Vanhempainpuhelimeen tai kirjoittamalla Vanhempainnettiin saat apua kysymyksiisi. Tietovisassa testaat ja kartutat kasvattajan tietojasi leikkimielisesti.

Vanhemmuus on mahtavaa, mutta myös haastavaa. Kaikki vanhemmat kaipaavat joskus tukea.

Oppimisen, tekemisen ja löytämisen iloa!










VANHEMPAINPUHELIN JA -NETTI
Soita tai kirjoita vanhemmuuden asioissa, nimettömänä ja luottamuksellisesti. Viestiisi vastaa tehtävään koulutettu vapaaehtoinen vanhempi.

0600 12277 (0,08 e/min+pvm)

Päivystysajat:
tiistaisin 10-13 ja 17-20
torstaisin 14-20
sunnuntaisin 17-20

Vanhempainpuhelin on kiinni 22.6.-6.8.2007. Puhelin on auki normaalisti jälleen ti 7.8.2007 alkaen. Voit kirjoittaa kesätauon aikana vanhempainnettiin! Hyvää kesää!

Vanhempainpuhelin ja -netti
 
Voi apua, kuulostaa ihan kamalalta tuo sun tilanne. En osaa sua muuten neuvoa kuin että pidä huolta omasta jaksamisestasi ja pyydä apua! Kerro sun miehelle ja neuvolaan (+ ystäville, vanhemmille, muille läheisille?) miltä susta oikeesti tuntuu ja miten väsynyt olet, niin että ne ymmärtää. Et tarvitse apua vain poikasi temppuiluun (mikä varmasti menee ajan kanssa ohi, kuten joku jo kirjoittikin), vaan ennen kaikkea omaan väsymykseesi, että jaksat lasten kanssa. Kerro se neuvolaan! Loppuraskaus, saati vauvan hoito vie hirveesti voimia, ja sit kun vielä esikoinen kenkkuilee, ei kenenkään tuommosta tarvi jaksaa yksin!

Tuo sun väsymys tuntui jotenkin niin koskettavalta. Mun esikoisella oli koliikki ja se sit omalta osaltaan johti siihen että sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Olin vaan niin kuolemanväsynyt, mut oli pakko jaksaa kantaa lasta päivät yöt ja kuunnella koko ajan pienen sydäntäraastavaa itkua ja tuntea pohjatonta syyllisyyttä ja häpeää siitä ettei (muka) osaa hoitaa lastaan, vaikka nyt jälkeenpäin ymmärrän ettei lapsen itku ollut mun vika. Jotenkin todellisuuskin sumeni ja kuvittelin että mun pitää selvitä yksin. Sit mies, vanhemmat ja neuvola tajus tilanteen kun olin niin väsy että itkin vaan koko ajan ja sain apua.

Sit kun et oo enää niin väsyny, alkaa tilanne esikoisesikin kanssa helpottamaan, usko pois! Pyydä siis apua. Oikein paljon voimia sulle!
 

Similar threads

V
Viestiä
14
Luettu
752
M
V
Viestiä
10
Luettu
1K
9
V
Viestiä
7
Luettu
734
A
S
Viestiä
10
Luettu
4K
S
N
Viestiä
28
Luettu
770
A

Yhteistyössä