E
epätoivonen
Vieras
Meillä on poika 2v. Olen hänen kanssaan kotona vielä ainakin vuoden (toinen lapsi syntyy nyt viikon sisään!).. Viimeisten kuukausien aikana poika on alkanut käyttäytymään mua kohtaan tosi agressiivisesti ja oikeen satuttanutkin välillä.. Isälleen on kuin pikku enkeli, eikä isä aina usko, että poika on saanut aikaseksi tuon haavan tai tuon mustelman..
Poika hakkaa, puree, lyö ja potkii minua päivittäin.. Kun kiellän, hän vain innostuu enemmän.. Kun rankaisen hän saa kauhean huuto/riehumiskohtauksen. En tiedä mitä pitäs tehdä.. Olen koittanut olla välitäämättä, mutta toinen tarttuu silloin kiinni kuin takiainen ja vahinkoa tulee enemmän.. Olen koittanut viedä nurkkaan "häpeämään", muttei siellä pysy yhtään. Tukistamista kokeilin pari kertaa, mutta tulee niin huono omatunto siitä, etten pysty niin tekemään.. Enkä keksi mitään muuta...
Ei tässä vielä kaikki, pottaharjottelua ollaan kokeiltu jo vuosi, pojalle potta on pahempi kuin kirosana.. On heti toisessa huoneessa, jos potan ottaa esille, ei suostu edes kokeilemaan, eikä sitä olla väkisin yritettykään, mutta aika ajoin, aina sama ongelma, ei mitään edistystä!
Huhtikuussa vaihdettiin pinnis pois ja tilalle isompien poikien sänky, sen jälkeen poika ei ole nukkunut omassa sängyssään kuin muutaman kerran, koko yön.. Nytkin nukkuu meiän vieressä, eikä illalla suostu edes menemään omaan huoneeseensa, ilman itkua, kun pelkää joutuvansa omaan sänkyyn.. Kaikkea ollaan yritetty! Lakanatkin on autoja, joista poika pitää kovasti tms, mutta nukkumaan häntä ei siihen saa..
Raskaus on ihan lopuillaan, enkä jaksaisi enää taistella hänen kanssaa, kun itsekin olen ihan väsynyt ja voimaton.. mutta jotain pitäsisi vissiin tehdä.. Oon yksin koittanu taistella jo kuukausia, enkä tiiä mistä voisin neuvoa enää kysyä.. En tiiä miten kauan enää jaksan.. Varsinkaan, kun vauva tulee.. Neuvola ei voi auttaa, sieltä sanotaan vain, että teiän lapsella on seuraava neuvola 2½v, tulkaa sitten juttelemaan.. Puoli vuotta!! Olen kuollut siihen mennessä (siis kuvannoillisesti..) äitiysneuvola toistaa, että he eivät ole lastenneuvola, että ottakaa sinne yhteyttä.. Joten olen vain kahden neuvolan välissä.. Osaisko vauvan neuvola sitten auttaa kun vauva tulee..?? Tässä olen sitä odottanut jo kolmisen kuukautta, mutta en tiiä.. Huonosti tuntuu apua saavan.. Vaikka joka taho on tietoinen "ongelmistani".. Mieskin paahtanut koko kesän täysillä töissä, ensi viikolla alkais loma, mutta itse olen niin puhki, etten tiiä osaanko nauttia sitten enää "helpommasta elämästä", kun mieskin osallistuu enemmän kotitöihin ja pojan (ja vauvan) hoitoon.. Oon vaan niin väsynyt... Ja epätoivoinen, mitä voisin enää tehdä.. mikään ei tunnu auttavan.. Ja sehän tässä lisää oikeen pojalle vettä myllyyn, kun näkee, ettei äiti jaksa puuttua enää joka pikku rikkeeseen... *huokaa*
Anteeksi.. Oli vain pakko päästä purkamaan, helpottaa kun saa jonnekin ajatukset pois päästä pyörimästä... Nyt alatte heittää sitten kritiikkiä, kuinka huono äiti olen...?? Antaa tulla vaan *avaa sateenvarjon ja kyykistyy ihan pieneksi..*
Poika hakkaa, puree, lyö ja potkii minua päivittäin.. Kun kiellän, hän vain innostuu enemmän.. Kun rankaisen hän saa kauhean huuto/riehumiskohtauksen. En tiedä mitä pitäs tehdä.. Olen koittanut olla välitäämättä, mutta toinen tarttuu silloin kiinni kuin takiainen ja vahinkoa tulee enemmän.. Olen koittanut viedä nurkkaan "häpeämään", muttei siellä pysy yhtään. Tukistamista kokeilin pari kertaa, mutta tulee niin huono omatunto siitä, etten pysty niin tekemään.. Enkä keksi mitään muuta...
Ei tässä vielä kaikki, pottaharjottelua ollaan kokeiltu jo vuosi, pojalle potta on pahempi kuin kirosana.. On heti toisessa huoneessa, jos potan ottaa esille, ei suostu edes kokeilemaan, eikä sitä olla väkisin yritettykään, mutta aika ajoin, aina sama ongelma, ei mitään edistystä!
Huhtikuussa vaihdettiin pinnis pois ja tilalle isompien poikien sänky, sen jälkeen poika ei ole nukkunut omassa sängyssään kuin muutaman kerran, koko yön.. Nytkin nukkuu meiän vieressä, eikä illalla suostu edes menemään omaan huoneeseensa, ilman itkua, kun pelkää joutuvansa omaan sänkyyn.. Kaikkea ollaan yritetty! Lakanatkin on autoja, joista poika pitää kovasti tms, mutta nukkumaan häntä ei siihen saa..
Raskaus on ihan lopuillaan, enkä jaksaisi enää taistella hänen kanssaa, kun itsekin olen ihan väsynyt ja voimaton.. mutta jotain pitäsisi vissiin tehdä.. Oon yksin koittanu taistella jo kuukausia, enkä tiiä mistä voisin neuvoa enää kysyä.. En tiiä miten kauan enää jaksan.. Varsinkaan, kun vauva tulee.. Neuvola ei voi auttaa, sieltä sanotaan vain, että teiän lapsella on seuraava neuvola 2½v, tulkaa sitten juttelemaan.. Puoli vuotta!! Olen kuollut siihen mennessä (siis kuvannoillisesti..) äitiysneuvola toistaa, että he eivät ole lastenneuvola, että ottakaa sinne yhteyttä.. Joten olen vain kahden neuvolan välissä.. Osaisko vauvan neuvola sitten auttaa kun vauva tulee..?? Tässä olen sitä odottanut jo kolmisen kuukautta, mutta en tiiä.. Huonosti tuntuu apua saavan.. Vaikka joka taho on tietoinen "ongelmistani".. Mieskin paahtanut koko kesän täysillä töissä, ensi viikolla alkais loma, mutta itse olen niin puhki, etten tiiä osaanko nauttia sitten enää "helpommasta elämästä", kun mieskin osallistuu enemmän kotitöihin ja pojan (ja vauvan) hoitoon.. Oon vaan niin väsynyt... Ja epätoivoinen, mitä voisin enää tehdä.. mikään ei tunnu auttavan.. Ja sehän tässä lisää oikeen pojalle vettä myllyyn, kun näkee, ettei äiti jaksa puuttua enää joka pikku rikkeeseen... *huokaa*
Anteeksi.. Oli vain pakko päästä purkamaan, helpottaa kun saa jonnekin ajatukset pois päästä pyörimästä... Nyt alatte heittää sitten kritiikkiä, kuinka huono äiti olen...?? Antaa tulla vaan *avaa sateenvarjon ja kyykistyy ihan pieneksi..*
