Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen;29007364:
Kiitos vastauksista. Tiedän, että mieheni on väsyneenä ja sairaana kiukkuinen mutta omasta mielestänikään sillä ei voi selittää tuollaista aivan älytöntä raivokohtausta. Tuota psykologille menoa voisin yrittää patistaa mieheni menemään mutta pahoin pelkään, että ei suostu. Itsekään en tiedä kenelle tilanteesta puhuisin. Suoraan sanottuna hävettää kertoa esim. kavereille. Sen takia tänne palstalle kirjoitinkin jotta voin tehdä sen anonyyminä.
Sulla ei ole MITÄÄN hävettävää. Sen iskostat päähäs nyt ihan ensimmäisenä!
Häpeän taakse on helppo piiloutua, mutta sieltä on lopulta tosi vaikea päästä pois. Puhun kokemuksesta. Muakin hävetti, en kehdannut tai uskaltanut kertoa. Lopulta kun sain sen ääneen sanottua, tuli suuri helpotus, kun sain tukea ja ymmärrystä. Ja ennen kaikkea APUA.
Valitettavasti eka kerta ei yleensä ole viimeinen. Joskus se voi ollakin, mutta vaatii mieheltä kovan halun ja sitoutumisen asian käsittelyyn ja hoitamiseen.
Se ei todellakaan mene niin, että mies sanoo, ettei tee sitä enää koskaan ja case closed. Tarvitaan muutakin, ammattiapua.
Joku siellä raivoamisen taustalla on, joka koko homman aiheuttaa. Syy pitää saada selville. Ennen sitä sulla ei ole siellä turvallista. Eikä varsinkaan sillä viattomalla 5-vuotiaalla joka on varmasti pelästynyt ihan hirveästi (mieti, kuinka paljon itsekin pelästyit, lapsesi on pelästynyt vielä paljon pahemmin).
Nyt otat aikalisän ja suunnittelette jatkon ihan rauhassa.
Samalla tyylillä EI voi jatkua.