Lapsen sukunimi

[Riidanaihe]

Olemme mieheni kanssa suunnittelemassa lapsen hankintaa. Lapsen sukunimestä on tulossa ongelma. Miehelläni on edellisestä avioliitostaan tytär, jolla on miehen sukunimi. Lapsen äiti otti eron jälkeen oman sukunimensä takaisin.

Minä pidin oman sukunimeni naimisiin mennessämme. Sukunimeni on harvinainen ja tuttu mm. Suomen sotahistoriasta. Perheeni ja sukuni jäsenillä on läheiset välit. Miehelläni on tavallinen sukunimi, joka on hänen isänsä perua. Miehen vanhemmat ovat eronneet ja äiti on ottanut tyttönimensä takaisin. Miehellä ei ole kovin läheiset välit isäänsä.

Haluan, että lapsemme saa minun sukunimeni. Asia on minulle hyvin tärkeä. Miehelläni on jo yksi lapsi, jolla on hänen sukunimensä ja eri nimi kuin äidillään. Mielestäni minun kuuluu saada päättää asia tällä kertaa. Mies taas on sitä mieltä, että lapsi saa hänen sukunimensä, sillä niin "kuuluu olla". Hän tuli mielestään jo vastaan siinä, että "sain" avioliitossa pitää oman sukunimeni.

Tästä nimiasiasta on tullut oikea ongelma. Haluaisin kokemuksia henkilöiltä, joilla oli vastaava ristiriita, miten se ratkaistiin.

Pyydän, että ketjua ei sotkettaisi "tärkeintä on terve lapsi" ja "lapsensaanti ei ole itsestäänselvyys" kirjoituksilla. Aihe on ylläoleva, joten vastauksia aiheeseen kiitos!

 

[No jaa]

Miten olisi yhdistelmänimi? Lapsi voi sitten aikuisena halutessaan tiputtaa toisen nimen pois jos haluaa.


Yhdellä tuttavalla oli vastaava tilanne, he päättivät että jos on poika, saa isänsä nimen ja jos tyttö, saa äitinsä nimen.

Mutta jos lapsenne on tyttö, hänen sukunimensä saattaa vaihtua joka tapauksessa kun hän menee joskus naimisiin.

 

[joku vain]

Miten olisi yhdistelmänimi? Lapsi voi sitten aikuisena halutessaan tiputtaa toisen nimen pois jos haluaa.

Lapselle ei voi antaa kaksiosaista sukunimeä, tyyliin Virtanen-Mäkinen.


Minulla ei ole mitään varsinaista ratkaisua tarjota ap:lle muuta kuin että pidä puolesi! Minusta jo sen sukuyhteydenkin takia kannattaa ottaa oma sukunimesi, etenkin jos miehen suvussa paljon avioeroja ja sellaista.. Parempi pysyä ehjän ja yhteisöllisen suvun nimissä!

 

[Tree]

Mutta jos lapsenne on tyttö, hänen sukunimensä saattaa vaihtua joka tapauksessa kun hän menee joskus naimisiin.

Öö - kumman vaan sukunimi voi vaihtua milloin vaan. Sen saa vaihtaa ihan ilman naimisiinmenoakin.

Yksi tuttu nainen taipui siihen, että lapsi sai isänsä sukunimen, mutta tämä nainen sai sitten päättää etunimet.

 

[näin on näreet]

tottakai se "hienompi" ja historiallisesti tunnettu sukunimi. Suomi on täynnä tavallisia niemisiä ja römppäsiä joten kannattaa valita se erikoisempi nimi. Itse työelämässä asiantuntijatehtävissä olen huomannut että erikoisennimiset jäävät heti mieleen, ja usein muistetaan jostain konsulttifirmasta vain se erikoisen niminen konsultti - joka saa keikan kun "jäi mieleen". Eihän lapsestasi välttämättä konsulttia tule, mutta kuitenkin.

Lapsi saa synnärillä automaattisesti äidin sukunimen. Et vain sitten lähetä mitään nimenmuutoslappua maistraattiin, niin siinähän se. Ei miehesi väkisin sinun tietämättäsi pääse sukunimeä selkäsi takana vaihtamaan.

Itselläni on tylsä sukunimi, ja miehelläni samaten. Koska välit omaan sukuuni ja vanhempiini ovat huonot, halusin lapselle miehen nimen jottei minun sukuni/vanhempani mitenkään alkaisi pitää lastani "omanaan". Meilläkin siis eri sukunimet vaikka olemme naimisissa.

Pidä pintasi tässä asiassa ja älä alistu miehesi tahtoon, miehellesi tämän ei saisi olla mikään ego- / miehisyyskysymys vaan hänen pitäisi myös ajatella lapsen parasta.

 

[Ap.]

Minulla ei ole mitään varsinaista ratkaisua tarjota ap:lle muuta kuin että pidä puolesi! Minusta jo sen sukuyhteydenkin takia kannattaa ottaa oma sukunimesi, etenkin jos miehen suvussa paljon avioeroja ja sellaista.. Parempi pysyä ehjän ja yhteisöllisen suvun nimissä!

Tämä on myös asia, joka painaa mieltäni, vaikka en sitä miehelle haluakaan sanoa. Mieheni isä näkee miestäni ja lastenlastaan pari kertaa vuodessa (Joulu ja syntymäpäivä), vaikka asuu uusperheineen samassa kaupungissa. Mieheni on äitinsä kasvattama, eikä hänen isänsä tunnu olevan kiinostunut mieheni elämästä.

Omat vanhempani ovat ottaneet mieheni ja hänen tyttärensä avosylin vastaan. Tytär otetaan huomioon kuin hän olisi sukua. Vanhempani kohtelevat mieheni tytärtä kuin lastenlastaan ja kaukaisemmatkin sukulaiseni muistavat tyttöä.

Vanhempani myös hoitavat sisareni lasta mielellään, ja ensimmäisen puolen vuoden aikana lapsenlapsensa syntymän jälkeen äitini kävi viikoittain auttamassa siskoani lapsenhoidossa. Tapaamme perheeni vähintään kerran kuussa. Mieheni isän perheen tapaamme sen kaksi kertaa vuodessa.

Haluan todella pitää perheeni sukunimen lapsillani.

 

[sama täällä]

Meillä oli vastaava ongelma! Ratkesi sitten minun hyväkseni eli lapset saivat minun sukunimeni, pidin aikoinaan sukunimeni naimisiin mennessämme. Miehellä sellainen tylsä -nen-loppuinen nimi ja omani taas äärimmäisen harvinainen (alle 10kpl koko maailmassa) ja kauniskin. Pidä puolesi!

 

[anni.]

Totta kai sinun nimesi. Jos sinulla on "hieno" nimi, jo se puoltaa nimen valintaa. Lisäksi se, että miehellä on jo lapsi omalla nimellään. Lakikin sanoo, että lapsi saa äitinsä sukunimen, jos ei muuta ilmoiteta. Joten pidä ihmeessä pääsi ja anna lapselle oma sukunimesi.

Ei se ole mitään vastaan tulemista, että mies "antaa" sinun pitää oman nimesi naimisiin mennessänne. Ihan yhtä laillahan sinäkin annoit miehen pitää oman nimensä kun menitte naimisiin.

Ja yhtä hyvin lapsen sukunimi voi vaihtua jos hän menee naimisiin oli hän sitten tyttö tai poika. Koko ajan yleisemmäksi muuttuu, että mies ottaa naisen nimen. Lapsi menee aikaisintaan 20 vuoden päästä naimisiin ja siihen mennessä käytännöt voivat ihan hyvin olla 50-50, eli yhtä moni mies ottaa naisen nimen kuin nainen miehen.

Itse olin aina ajatellut pitää oman nimeni jos menen naimisiin. Ihmettelin sitä, että moni nainen vaihtaa kauniin ja harvinaisen nimen johonkin Virtaseen. Ajattelin, että totta kai se harvinaisempi nimi otetaan yhteiseen käyttöön oli se miehen tai naisen nimi, tai sitten molemmat pitää nimensä. Kävi sitten niin, että miehellä oli vielä harvinaisempi nimi kuin minulla, ja minun nimeni oli -nen -loppuinen, tosin harvinainen sellainen, joten päädyin kuitenkin ottamaan mieheni nimen.

Mutta siis, olen sitä mieltä, että totta kai sinun nimesi lapsellenne!

 

[MiehenNimi]

Minä taas olen sitä mieltä, että se miehen nimi lapselle "kuten perinteeseen kuuluu". En nyt suoraan näe asiaa noin, mutta niin, että isälle ja lapselle ei oikeasti muodostu useinkaan ihan samanlaista sidettä kuin äidille ja lapselle. Jo syntyessä, äiti on saanut kantaa lasta 9 kuukautta, joten siinä ajassa on jo kerennyt muodostua aika voimakas side. Se lapsi on periaatteessa syntymästä kuolemaan aina sen äidin vauva... Sosiaaliviranomaisetkin puoltavat yleensä aina äitiä kun vaikka mitä tulee vastaan. Se isä sen sijaan ei ole saanut paljon jalkaa sen oven väliin, mitä siihen suhteeseen sen lapsen kanssa tulee... Äidillä on jo alun alkaen omassa ja muiden silmissä niin vahva side siihen vauvaan, että vähiten mitä isälle voidaan antaa, on antaa sen lapsen kantaa sen isän nimeä, josta edes nähdään, kenen tytär/poika on kyseessä. Ainoa oljenkorsi joka isälle oikeastaan siis olisi siihen lapseen on se nimi. Minusta se on aika pieni lahja ja edes tämän voisi sille isälle antaa. Äidillä oli jo se napanuora ja on aika lailla kaikki takanaan ja aika pahasti saa mokailla, että side katkeaa, joten minä soisin isälle edes sen nimen.

On minustakin tietenkin olemassa poikkeustapauksia, kuin että se sukunimi on jokin totaalisen älytön... Näitähän tällaisia on Suomessa muutama, joista saatetaan koulussakin kiusata... Sellaisissa tapauksissa siis laittaisin tilalle jonkun toisen nimen.

Jos ei kaikesta huolimatta tulla yhteisymmärrykseen nimestä, niin sitten pitäisi minusta vaikka molempien vaihtaa nimeä. Eikös se olisi reilua? Kirpaisee sitten molempia yhtä lujaa ja ainakin on koko perheellä sitten sama sukunimi.

Ei se nimi ole loppuen lopuksi kuitenkaan kenellekään lopullinen. Jos vaikka nyt antaisi sille isälle "periksi" ja antaisikin hänen nimensä, niin se lapsi saa sitten tietenkin vaikka vanhempana halutessaan vaihtaa siihen toisen vanhemman nimeen.

Kyllä minä vain soisin sille isälle alussa sen onnen, että se lapsi saa kantaa hänen nimeään ja myöhemmin päättäköön itse mikäli haluaa muuksi muuttua.

 

[Bete]

Mies taas on sitä mieltä, että lapsi saa hänen sukunimensä, sillä niin "kuuluu olla". Hän tuli mielestään jo vastaan siinä, että "sain" avioliitossa pitää oman sukunimeni.

Höpsis. Ei lapsella "kuulu olla" äidin tai isän sukunimeä, vaan jommankumman heistä sukunimi, ellei se ole yhteinen, sen mukaan mitä vanhemmat päättävät. Vanhempien sukunimet ovat tässä tasa-arvoisia (ellei ole ennestään sisaruksia), paitsi jos yhteisymmärrykseen ei päästä, niin lapsi saa äidin sukunimen. Olet siis vahvoilla.

Miehesi ei ole "tullut vastaan" siinä, että sinä sait pitää oman sukunimesi. Jokainen saa avioliitossa pitää oman sukunimensä ihan sukupuolestaan riippumatta, sehän on oma päätös. Kuten joku jo sanoikin, koetko sinäkin, että olet tullut miestäsi vastaan siinä, että hän on saanut pitää oman sukunimensä mennessänne naimisiin? Miksi ihmeessä muuttaa omaa sukunimeänsä yhtään miksikään, ellei ole erityistä syytä siihen?

 

[Bete]

Mutta jos lapsenne on tyttö, hänen sukunimensä saattaa vaihtua joka tapauksessa kun hän menee joskus naimisiin.

Öö - kumman vaan sukunimi voi vaihtua milloin vaan. Sen saa vaihtaa ihan ilman naimisiinmenoakin.

Niin - mitä ihmettä sukunimen vaihtumisella avioliiton yhteydessä on tekemistä sen kanssa, että on tyttö? Voihan se miehelläkin vaihtua samassa yhteydessä, tai olla vaihtumatta. Ja jos vaihtuu, niin entä sitten? Jokainenhan sen itse aikuisena päättää, pitääkö sukunimensä vai ei.

Veikkaan, että 30 vuoden kuluttua on yleisempää oman nimen pitäminen avioliitossakin.

 

[omaa sukua nyt ja aina]

Yhdellä tuttavalla oli vastaava tilanne, he päättivät että jos on poika, saa isänsä nimen ja jos tyttö, saa äitinsä nimen.

[/quote]

Mutta huom huom! Ihan hyvä idea, mutta mahdollisilla tulevilla lapsilla on oltava sama sukunimi (jos vanhemmat ovat siis samat).

Pidä puolesi!

 

[oma mielipide]

Kannattaako olla yhdessä miehen kanssa, joka väittää, että naimisiin mennessänne sait armollisuuden pitää oman nimesi?

Pyydän myös miettimään, että kummalla nimellä on enemmän merkitystä, sukunimellä vain ETUNIMELLÄ. Huomattavasti tärkeämpää on se, että etunimi miellyttää ja sopii lapselle ja teille molemmille

Kuten kerroit, merkitystä on silläkin, että sinun sukusi haluaa pitää yhteyttä, mutta miehen ei.
Kuitenkaan, sukulaisten ei pitäisi merkitä niin paljon, vaan päätös tulisi tehdä oman perheenne ja lapsenne lähtökohdista.

On mielekästä, että lapsella on se sukunimi, mihin sukuun hän tuntee kuuluvansa.
Toisaalta lapsellasi tulisi olemaan sisko ja voisi olla mukavaa, että heillä on sama sukunimi.
Harmi, että lapselta ei voi vielä kysyä

Meillä myös uusioperhe ja vähän vastaava tilanne. Minulla ja lapsellani on sukuni kaunis ja harvinainen nimi. Miehellä tavanomainen ja ei-niin-kiva merkitykseltään. Silti... Yhteiselle lapselle en olisi automaattisesti antamassa omaa nimeäni. Jos miehelle on todella tärkeää antaa oma sukunimensä ensimmäiselle omalle lapselleen, sen hänelle soisin.
Toisaalta mies on itsekin vanhemmalla iällään vaihtanut sukunimeään, joten se ei ole niin pysyvää, kuten hän tietää.
Oli selviö, että meille ei yhteistä sukunimeä tule, sillä miehellä tietenkin omansa ja hän ymmärsi, että haluan pitää saman sukunimen kuin lapsellani.

Olisihan se minullekin uusi tilanne, jos lapsellani olisi eri sukunimi kuin itselläni.

Mietipä asiaa myös käytännön kannalta. Äiti usein on se, joka asioi tarhassa, koulussa, jne... Miten paljon mukavampaa on se, kun ei tarvitse aina olla selittelemässä ja puolustelemassa sitä, miksi on eri sukunimet, ja että kyllä tuo Virtanen on poikani, vaikka olen Lahtinen.

Perheen yhteinen sukunimi olisi elämää helpottavampaa

Eihän tämä tietenkään auttanut mitään, mutta vaikeaa pohdittavaa sinulla on varmasti... Kuten joku sanoikin, että jos lapsi on jo tulossa, niin voit automaattisesti antaa hänelle oman sukunimesi.

Ja vielä... sukunimeä joudutte miettimään kahdesta tai korkeintaan kolmesta vaihtoehdosta. Mietipä, miten vaikeaa on keksiä etunimet kaikista mahdollisista vaihtoehdoista

 

[elsis]

veljeni vaimo piti oman fiinin nimensä avioliittoon mennessä ja sama nimi on lapsilla. sitä en tiedä, miksi veljenikin ei ottanut sitä sukunimeä, kun tämä meidän sukunimi nyt on se "Suomen suosituin", ei muuten mitään vikaa siis.

 

[Leeninen]

Nykyajan uusperheissä tuntuu olevan vaikka kuinka monta nimeä, minusta se on vähän outoa. Jos tulee ero eikö lapselle voi vaihtaa sen vanhemman sukunimeä jonka luo hän jää? Tunnen yhden perheen jossa äiti on "Virtanen", poika Lahtinen, tytär Järvinen (äidillä lapset 2 eri miehen kanssa) ja "uusi isä" Jokinen. Ja vauva tulossa. Äidin vanhemmilla myös eri nimet kun ovat eronneet... Kun kerran avioero tuntuu olevan sukuvika monilla, miksei voi elämää helpottaakseen olla äidin nimi lapsilla kun äidille ne lapset kuitenkin useimmiten jää.

 

[samaa mieltä]

Kun kerran avioero tuntuu olevan sukuvika monilla, miksei voi elämää helpottaakseen olla äidin nimi lapsilla kun äidille ne lapset kuitenkin useimmiten jää.

Tuota olen itsekin aina ihmetellyt. Varsinkin, kun avoeroja tapahtuu vielä enemmän kuin avioeroja, ja suurin osa esikoisista käsittääkseni nykyään syntyy avioliiton ulkopuolella. En keksi sellaisessa tapauksessa yhtäkään hyvää syytä antaa lapselle isän sukunimi. Siinä vaiheessa voisi edes harkita vaihtavansa lapsen(kin) sukunimen, kun mennään naimisiin. Itse kyllä olen pitänyt oman nimeni avioliiton myötäkin. Täytyy kyllä myöntää, että hivenen huvittaa nämä "perinteiset" naiset, jotka vaihtavat sukunimensä joka kerta naimisiin mennessään, tekevät jokaiselle miehelle lapsen ja sitten vielä antavat lapsellekin aina isän sukunimen. On siinä nimiä kerrakseen!

 

[anni.]

Minäkin olen miettinyt asiaa myös tuolta kannalta, kuin pari viimeisintä kirjoittajaa. Kun kuitenkin puolet liitoista päättyy eroon ja lapset yleensä jää äidille, eikö lapselle kannattaisi jo lähtökohtaisesti antaa äidin sukunimi? Siis ei tietenkään mitenkään eroa odotellen, vaan samalla tavalla varmuuden välttämiseksi kuin avioehtokin tehdään.

 

[Bete]

^ Hyvä pointti toisaalta, mutta toisaalta minusta pitäisi pyrkiä siihen, että lapset voisivat useammin jäädä myös isälleen. Ehkä ikinä ei päästä 50/50-tilanteeseen, vaikka olisihan se hienoa. Jos lapselle tästä syystä annetaan aina äidin sukunimi, niin se voi entisestään haitata isien lähihuoltajuuden saamista, kun on jo valmiiksi "luonnollista" että lapsi asuu äidillään, jolla on sama sukunimikin... Ehkä perustelisin äidin sukunimen antamista siksi, että äitiydestä voi aina olla varma, isyydestä ei. No, äiti voi tietystikin olla varma, että isäehdokkaita on vain yksi, mutta niitä voi tosiaan olla useampikin, eikä lapsi aina ole sen miehen siittämä, mitä nainenkaan luulee. Äitiys on kuitenkin aina 100 % varmaa, eli sillä perusteella sukulaisuus äitiin on varma.

Sinänsä en näe mitään syytä, miksi samassa taloudessa asuvalla lapsella ja vanhemmalla pitäisi välttämättä olla sama sukunimi. Ei se kuitenkaan juuri mihinkään vaikuta. Itse antaisin sen nimen, joka on kauniimman kuuloinen ja sopii etunimeen paremmin. Onhan sukunimipäätös myös pareille hyvä koetinkivi: jos siitä ei pystytä kunnolla sopimaan, niin aika huonolta vaikuttaa parisuhteen tulevaisuus.