Lapsen sukunimi joskus tulevaisuudessa....

[M.I.]

Nainen haluaa pitää sukunimensä ja antaa sen myös lapsilleen, silloin nainen on vaikea ja jääräpäinen feministi. Mutta jos mies haluaa pitää sukunimensä ja antaa sen lapsilleen, hän ei suinkaan ole sovinisti vaan se on ihan normaalia. Niinhän se menee monet muutkin asiat; miehelle on sallittua eikä niitä ihmetellä, mutta annas olla jos nainen haluaa samoja asioita, niin silloin on feministi.

Tuohan on aivan luonnollista.
Eivät kaikki ne asiat, mitkä ovat miehelle normaaleja, ole sitä naiselle.

 

[ruskeatukka(a)netti.fi]

Onneksi meillä ei tarvinnut kinata nimestä. Mies otti minun nimeni, ja nyt maailmassa on peräti kaksi ihmistä tällä sukunimellä: minä ja mieheni.

 

[Idioomakondylooma]

Onneksi meillä ei tarvinnut kinata nimestä. Mies otti minun nimeni, ja nyt maailmassa on peräti kaksi ihmistä tällä sukunimellä: minä ja mieheni.

Mikä vatun sukunimi on ruskeatukka(a)netti.fi??????

BUAAHAAAAAAAA, kyllä näkee sun ja miehes tason!

 

[Peksu79]

Peksu79: Miten tuo sinun asenteesi eroaa alkuperäisen asenteesta?
- Ei juuri mitenkään, paitsi että sinä olet mies ja ap. nainen, ja ilmeisesti nainen ei saa pitää omaa nimeään, saatika haaveilla antaa sitä lapsilleen.

Se siitä sovinistihöpötyksestä.

Nimenomaan! En puhunut mitään sovinistihöpötystä. Kyllä vaimoni olisi saanut pitää nimensä ja olisi saanut haaveilla antavansa lapsellemme tyttönimensä, mutta lapsesta olisi silti tullut minun nimiseni, aivan kuten veljenikin perheessä. Kummallista, että jos nainen haluaa pitää nimensä, niin se on hyväksyttävää ja täysin oikein, mutta jos mies haluaa, niin se on sitten jo sovinismia... HALOO!

 

[Mielenkiinnosta kysyn]

Peksu79: Miten tuo sinun asenteesi eroaa alkuperäisen asenteesta?
- Ei juuri mitenkään, paitsi että sinä olet mies ja ap. nainen, ja ilmeisesti nainen ei saa pitää omaa nimeään, saatika haaveilla antaa sitä lapsilleen.

Se siitä sovinistihöpötyksestä.

Nimenomaan! En puhunut mitään sovinistihöpötystä. Kyllä vaimoni olisi saanut pitää nimensä ja olisi saanut haaveilla antavansa lapsellemme tyttönimensä, mutta lapsesta olisi silti tullut minun nimiseni, aivan kuten veljenikin perheessä. Kummallista, että jos nainen haluaa pitää nimensä, niin se on hyväksyttävää ja täysin oikein, mutta jos mies haluaa, niin se on sitten jo sovinismia... HALOO!

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitä jos nainen olisi haaveillut ja halunnutkin lapsille oman sukunimensä? Mistä voit olla niin varma, että teillä olisi menetelty kuten veljesi perheessä? Olisitko vetänyt asian käräjille, tietääkseni miehellä ei kyllä ole lapsen sukunimeen sanottavaa ainakaan enempää kuin naisellakaan, ellei jopa vähemmänkin.

Minä en ole mikään asiantuntija näissä jutuissa, mutta olisi hauska tietää, mitä kuvitteellisessa riitatilanteessa tehtäisiin, kumpaa kuunneltaisiin viranomaistaholta enemmän päätettäessä lapselle sukunimeä?

 

[Jeesee]

Taisi olla viime vuoden puolella, kun julkaistiin suomalaistutkimus, että iso osa lapsista ei ole biologisesti isänä pidetyn miehen lapsia, vaan jonkun muun lapsia. Minusta on ihan ymmärrettävää, että jos mies ja nainen haluavat lapsia, niin lapsilla olisi isänsä sukunimi, sillä äitihän on vuorenvarmasti kaikkien tiedossa. Kun lapsilla ja isällä on sama sukunimi, niin se vahvistaa sitä miehen asemaa perheessä.

 

[niinhän se]

Se että lapselle annetaan isän sukunimi, ei tee miehestä lapsen biologista isää. Mutta kyllä varmaan se miehen egoa vahvistaa. Muistan kyllä itsekin kuulleeni vähän samantapaista. Se vaan taisi koskea enemmän naimisissa olevia pariskuntia. Jos on naimisissa, niin silloinhan aviomies laitetaan automaattisesti isäksi. Eli todellisuudessa näiden lapset, jotka saivat isänsä sukunimen, niin heidän biologinen isänsä onkin ihan toinen. Toimiihan tämä tietysti myös silloin jos naisen sukunimi otettu. Eikös siitä herännyt keskustelua, että kaikkien aviomiehien kannattaisi ihan varmuuden vuoksi tehdä isyystesti. =) Meillä lapsi on niin isänsä näköinen, ettei tarvitse miettiä kuka isä on. Pikemmin mietitään, että kukas se äiti on. =)

 

[hyvä vaan]

Nainen haluaa pitää sukunimensä ja antaa sen myös lapsilleen, silloin nainen on vaikea ja jääräpäinen feministi. Mutta jos mies haluaa pitää sukunimensä ja antaa sen lapsilleen, hän ei suinkaan ole sovinisti vaan se on ihan normaalia. Niinhän se menee monet muutkin asiat; miehelle on sallittua eikä niitä ihmetellä, mutta annas olla jos nainen haluaa samoja asioita, niin silloin on feministi.

Minäkin pidin oman sukunimeni kun menin naimisiin annoin sen lapsilleni myös,hyvä eikö vain? -D
En suostunut ottaa miehen sukunimeä,mielestäni tuo on myös ihan ajalta 0 ja hyvin vanhanaikaista ja alistavaa naisille,eikä mitään luonnollista vaan vanhanaikaista.mitä noi miehet oikeastaan luulee?
Siis ei me kaikki naiset tolloja olla, että pitäisi antaa/vaihtaa/ottaa aina sen herran sukunimen,haluan että minun sukunimi jatkuu.
Naisetkin herää ja alkaa tajua ettei tuollainen peli enää vetele anno 2007, että muuttaisi /vaihtaisi OMAN ainutlaatuisen sukunimensä miehen nimeksi, pöh!

Onneksi osat alkaa vaihtua ja naiset herää ,oikein hyvä näin.

 

[Tuli vaan mieleen!]

Peksu79: Miten tuo sinun asenteesi eroaa alkuperäisen asenteesta?
- Ei juuri mitenkään, paitsi että sinä olet mies ja ap. nainen, ja ilmeisesti nainen ei saa pitää omaa nimeään, saatika haaveilla antaa sitä lapsilleen.

Se siitä sovinistihöpötyksestä.

Nimenomaan! En puhunut mitään sovinistihöpötystä. Kyllä vaimoni olisi saanut pitää nimensä ja olisi saanut haaveilla antavansa lapsellemme tyttönimensä, mutta lapsesta olisi silti tullut minun nimiseni, aivan kuten veljenikin perheessä. Kummallista, että jos nainen haluaa pitää nimensä, niin se on hyväksyttävää ja täysin oikein, mutta jos mies haluaa, niin se on sitten jo sovinismia... HALOO!

Sinähän se aloit puhua feminismistä. Sen takia lykkäsin tuon sovinistihöpötys-kommentin mukaan.

Mielestäni on ihan ok, että haluat säilyttää nimeäsi perheessä, mutta miksi ap. ei saisi? Miksi se on feminismiä? Perustelut oman nimen antamisesta lapselle ovat kuitenkin samat: harvinainen sukunimi jne.

Onneksi meillä tapahtui sukunimen valinta sopuisasti. Halusin pitää oman nimeni, ja olisin voinut antaa (mahd.)lasten olla isän nimisiä, mutta mies halusi koko perheen olevan samannimisiä, joten otti minun sukunimeni. Ei siinä tarvinnut mitään vääntöä.

Eniten minua ärsyttää ap:n tilanteessa se, ettei mies hyväksy edes naisen sukunimen pitämistä itsellään. Sen vielä ymmärrän, että lasten sukunimen päättäminen aiheuttaa harmaita hiuksia. Tsemppiä vaan sinne!

 

[4tiina]

Vuosi seurusteltu. Kyllä on aika keskustella vakavasti yhteiselämästä.

Alkuperäiselle: Onko sinulle tärkeämpi pitää nykyinen sukunimesi kuin saada nykyisestä poikaystävästä aviopuoliso itsellesi?

tama on periaatekysymys! en itsekaan joustaisi asiassa enka aio joustaakaan. nimi maarittaa ihmista. ja se on aika sovinistinen piirre ylipaataan etta oletetaan etta nainen "siirtyy" miehen sukuun ja lapset ovat miehen suvun "omaisuutta".
Miksei mies voi joustaa? Onko miehelle tarkeampaa sukunimi kuin saada aviovaimo itselleen?

kaikissa naissa "vinkeissa" pitaa ymmartaa miesta vaikka lattiamatoksi asti.

 

[tiina5]

Monta Puolta: kyllä, tämä on minulle kynnyskysmys avioliitoa solmittaessa. Olen erittäin ylpeä harvinaisesta ja kauniista sukunimestäni; se on osa identiteettiäni.

Lisäksi en halua ottaa yhdistelmänimeä, eikä se lapsen hankkinan osalta ratkaise tilannetta. Henkilökohtainen sukunimi kun eri periyty lapselle. Esim. jos isän nimi on Tahvanainen ja äidin Kaunispää-Tahavanainen (nämä onneksi keksityt nimet ), tulee lapsen nimeksi Tahavainainen.

En ole koskaan aiemmin törmännyt tähän kysymykseen tai vanhanaikaiseen ajattelutapaan, ja olen itsekin joutunut siksi miettimään tätä aihetta. Jos sukunimeni olisi jokin muu ja tavanomainen, en tekisi tästä numeroa, mutta haluan itse jatkaa tätä sukunimeäni lapsille. Se on myös ollut jo edesmenneen isäni harras toive ja haluan kunnioittaa sitä.

Olette oikeassa, ettei tästä nyt vielä kannata tehdä mitään ongelmaa. Asia vain jäi kaivertamaan, sillä olimme molemmat hyvin kaukana sopuratkaisusta.....

tuli mieleen sellainenkin asia, etta tama koko sukunimi-kysymys nayttaa olevan sinulle tavallista tarkeampi juttu, edesmenneen isan toive jatkosta jne. en ymmarra miksi miehesi ei voi tata kunnioittaa - ei kunnioita sinua?

 

[eija7]

Et ole femministi.lapsilla on MINUN sukunimi eikä miehen.
ihan VANHANAIKAISTA ja ALISTAVAA naisille ottaa jonkun TOISEN IHMISEN sukunimen VAIN koska HERRA NIIN HALUAA! no heidoooooooooooooo! sanoisin!

Mikä sinä sitten olet, nykyaikainen ja joustavako?
Meinaan vaan, kun lapsilla on SINUN sukunimi. ROUVAKO SEN HALUSI?

Mitähän tämäkin kysymys nyt muka tarkoitti????

Jos kerran lapsilla on naisen sukunimi, niin mitä ilmeisimmin ROUVA sen sitten halusi, pahvi!

No se varmaan tarkoitti sitä, että sinun kirjoituksestasi sai sen kuvan, että on ihan kamalaa, jos herra on se, joka määrää talossa. Mutta nythän olet kääntänyt tilanteen niin, että sinä (rouva) määräät. Mitä väliä sillä on kuka määrää? Jos ihmiset eivät pysty tällaisista asioista sopimaan, niin sääliksi käy.

Minä en missään nimessä haluaisi, että mieheni ottaisi koskaan minun nimeäni. Hänen nimensä on "nen-päätteinen", omani ei, mutta en ole koskaan ennen tätä keskustelua törmännyt tällaiseen ajatustapaan, että nen-päätteisissä olisi jotain vikaa. Liekö jotain erilaisuudentavoittelua (sitä en muutenkaan voi sietää, joten se siitä).

Olen odottanut koko elämäni, että sitten joskus minä liityn miehen sukuun. Meistä tulee perhe, jolla on kaikilla sama sukunimi. Minusta on ihana ajatus, että olisin vähän niinkuin mieheni "omaisuutta". Ja että luovun jostain omastani tullakseni yhdeksi. Minusta munattomat, erikoisuudentavoittelijat tai ruman sukunimen omaavat ottavat vaimonsa nimen.

Näin vanhanaikainen minä olen.

eli toisin sanoen sina kasitat joustamisen parisuhteessa niin, etta nainen joustaa osana miehen omaisuutta ja mies kaskee. hieno homma! tai ei.

 

[Nenenen]

Minä en missään nimessä haluaisi, että mieheni ottaisi koskaan minun nimeäni. Hänen nimensä on "nen-päätteinen", omani ei, mutta en ole koskaan ennen tätä keskustelua törmännyt tällaiseen ajatustapaan, että nen-päätteisissä olisi jotain vikaa. Liekö jotain erilaisuudentavoittelua (sitä en muutenkaan voi sietää, joten se siitä).

Olen odottanut koko elämäni, että sitten joskus minä liityn miehen sukuun. Meistä tulee perhe, jolla on kaikilla sama sukunimi. Minusta on ihana ajatus, että olisin vähän niinkuin mieheni "omaisuutta". Ja että luovun jostain omastani tullakseni yhdeksi. Minusta munattomat, erikoisuudentavoittelijat tai ruman sukunimen omaavat ottavat vaimonsa nimen.

Näin vanhanaikainen minä olen.

eli toisin sanoen sina kasitat joustamisen parisuhteessa niin, etta nainen joustaa osana miehen omaisuutta ja mies kaskee. hieno homma! tai ei.

En. Ymmärsit väärin.

 

[Mitä tota häh?]

Et ole femministi.lapsilla on MINUN sukunimi eikä miehen.
ihan VANHANAIKAISTA ja ALISTAVAA naisille ottaa jonkun TOISEN IHMISEN sukunimen VAIN koska HERRA NIIN HALUAA! no heidoooooooooooooo! sanoisin!

Mikä sinä sitten olet, nykyaikainen ja joustavako?
Meinaan vaan, kun lapsilla on SINUN sukunimi. ROUVAKO SEN HALUSI?

Mitähän tämäkin kysymys nyt muka tarkoitti????

Jos kerran lapsilla on naisen sukunimi, niin mitä ilmeisimmin ROUVA sen sitten halusi, pahvi!

No se varmaan tarkoitti sitä, että sinun kirjoituksestasi sai sen kuvan, että on ihan kamalaa, jos herra on se, joka määrää talossa. Mutta nythän olet kääntänyt tilanteen niin, että sinä (rouva) määräät. Mitä väliä sillä on kuka määrää? Jos ihmiset eivät pysty tällaisista asioista sopimaan, niin sääliksi käy.

Minä en missään nimessä haluaisi, että mieheni ottaisi koskaan minun nimeäni. Hänen nimensä on "nen-päätteinen", omani ei, mutta en ole koskaan ennen tätä keskustelua törmännyt tällaiseen ajatustapaan, että nen-päätteisissä olisi jotain vikaa. Liekö jotain erilaisuudentavoittelua (sitä en muutenkaan voi sietää, joten se siitä).

Olen odottanut koko elämäni, että sitten joskus minä liityn miehen sukuun. Meistä tulee perhe, jolla on kaikilla sama sukunimi. Minusta on ihana ajatus, että olisin vähän niinkuin mieheni "omaisuutta". Ja että luovun jostain omastani tullakseni yhdeksi. Minusta munattomat, erikoisuudentavoittelijat tai ruman sukunimen omaavat ottavat vaimonsa nimen.

Näin vanhanaikainen minä olen.

Jaa mikä minun kirjoitukseni??? Minä en krjoittanut tänne muuta kuin tuon kysymyksen, oli se sinun vastineesi sen verran kummallinen. Kai sinun juttujasi saa muutkin kommentoida kuin se jolle vastasit?

Ai niin, ihan muuten vaan ärsyttääkseni, minäkin pidin oman nimeni kun menin naimisiin. Revi siitä.

 

[heh heh...]

Olen odottanut koko elämäni, että sitten joskus minä liityn miehen sukuun"

"olen odottanut koko elämäni" voi kauheeta...noh,löysitkö itsesi? kun eikö sinulla ollut muuta tavotteita/toivomuksia/tarkoitusta elämässäsi ITSESI suhteen kuin VAIN haaveilla ja odottaa, että saa oikein *kantaa* sitä jotakin tyypin sukunimeä? ;D

 

[pikkulintu_]

Ollaan miehen kanssa päälle 3 vuotta seurusteltu ja sama aika väännetty kättä sukunimestä. Itselläni on sekä etunimi että sukunimi ruotsinkieliset, kun taas miehellä molemmat ovat täysin suomenkieliset. Eli jos ottaisin miehen sukunimen niin silloin nimikokonaisuus olisi erittäin töksähtävä (molemmat lyhyitä).
Toisaalta miehellä on harvinaisempi sukunimi eikä oikein muita suvunjatkajiakaan ole.
Mutta kyllä tiukkaa tulee tekemään tosi paikan (häiden) tullen, että mikä sukunimi sitten tulee voimaan.
Minulla ainakin oman sukunimen pitämiseen (tai sen pitämisen haluamiseen) vaikuttaa paljon se, että jo pienestä lähtien olen omaa nimeäni halunnut pitää, se ei ole yleinen, etu- ja sukunimi sointuvat keskenään. Toisaalta yhteys sukunimen sukuun ei ole vahva.

 

[heli54]

Taisi olla viime vuoden puolella, kun julkaistiin suomalaistutkimus, että iso osa lapsista ei ole biologisesti isänä pidetyn miehen lapsia, vaan jonkun muun lapsia. Minusta on ihan ymmärrettävää, että jos mies ja nainen haluavat lapsia, niin lapsilla olisi isänsä sukunimi, sillä äitihän on vuorenvarmasti kaikkien tiedossa. Kun lapsilla ja isällä on sama sukunimi, niin se vahvistaa sitä miehen asemaa perheessä.

niin mista aseman vahvistamisesta tassa puhutaan? Eletaanko tassa viela viime vuosisataa ja vanhaa uskomusta miehen herruusasemasta niin perheessa kuin yhteiskunnassa?
Haloo, nyt on 2000-luku ja tasa-arvo.

 

[heli52]

Minä en missään nimessä haluaisi, että mieheni ottaisi koskaan minun nimeäni. Hänen nimensä on "nen-päätteinen", omani ei, mutta en ole koskaan ennen tätä keskustelua törmännyt tällaiseen ajatustapaan, että nen-päätteisissä olisi jotain vikaa. Liekö jotain erilaisuudentavoittelua (sitä en muutenkaan voi sietää, joten se siitä).

Olen odottanut koko elämäni, että sitten joskus minä liityn miehen sukuun. Meistä tulee perhe, jolla on kaikilla sama sukunimi. Minusta on ihana ajatus, että olisin vähän niinkuin mieheni "omaisuutta". Ja että luovun jostain omastani tullakseni yhdeksi. Minusta munattomat, erikoisuudentavoittelijat tai ruman sukunimen omaavat ottavat vaimonsa nimen.

Näin vanhanaikainen minä olen.

eli toisin sanoen sina kasitat joustamisen parisuhteessa niin, etta nainen joustaa osana miehen omaisuutta ja mies kaskee. hieno homma! tai ei.

En. Ymmärsit väärin.

missa vaiheessa ei ymmarretty? omat sanasi: "Minusta on ihana ajatus, että olisin vähän niinkuin mieheni "omaisuutta". Ja että luovun jostain omastani tullakseni yhdeksi. Minusta munattomat, erikoisuudentavoittelijat tai ruman sukunimen omaavat ottavat vaimonsa nimen."

haloo, rouva "miehen omaisuus"

 

[mielestäni aika]

Olen odottanut koko elämäni, että sitten joskus minä liityn miehen sukuun"

mikä haave.................sanoo = en voi elää ilman jotakin miestä.

ja joku toinen läheisriippuvainen miehensä suhteen kirjoitti " "Minusta on ihana ajatus, että olisin vähän niinkuin mieheni "omaisuutta". Ja että luovun jostain omastani tullakseni yhdeksi." kertoo = uskon satuihin,ja uskon myös että ihminen on sitten vasta täydellinen jos minulla on mies .ja kaiken päälle ...tykkään olla miehen tossun alla, mies saa komentaa minua se on niiin ihanaaaaa OLLA ALISTUNUT...luovun kaikesta omastani kunhan mies vain huolii minut ,hyväksyy minut siis alistun tullakseni yhdeksi. ( 'tulla yhdeksi" taipi ' sulata yhteen'
(ei tuollaista ole olemassa.)

ehkä naiset jotka ajattelee vielä tolleen ovat kotoisin sieltä jostakin hmmmmm....ehkä ajalta1950?

 

[Kysyn vaan]

Sanopas sinä, joka sijoitat naisia 50-luvulle, mikä niissä teksteissä tai ajatuksissa on väärin? Miksi he eivät voisi noin ajatella. Miksi sinun ja kumppaneitten täytyy mollata heidän ajatuksiaan? Mitä se sinulta vie pois, jos he niin toimivatkin?

Minusta edustamasi ahdasmielisyys on juuri sellaista ajattelua, josta toisia niin kernaasti kritisoit.

 

[ehotus]

Voihan sen ratkaista niinkin että lapsi saa äidin sukunimen mutta etunimekseen esim. Antti Anteronpoika Hienonimi. Ja Antero-isä on tyytyväinen.

 

[miesmies]

Taisi olla viime vuoden puolella, kun julkaistiin suomalaistutkimus, että iso osa lapsista ei ole biologisesti isänä pidetyn miehen lapsia, vaan jonkun muun lapsia. Minusta on ihan ymmärrettävää, että jos mies ja nainen haluavat lapsia, niin lapsilla olisi isänsä sukunimi, sillä äitihän on vuorenvarmasti kaikkien tiedossa. Kun lapsilla ja isällä on sama sukunimi, niin se vahvistaa sitä miehen asemaa perheessä.

Aijaa, minusta asian pitäisi olla just toisinpäin eli koska varmaksi ei voi aina tietää (ilman testejä), ovatko lapset aviomiehen, on parempi antaa lapsille naisen sukunimi. Äitiys ei ole epävarmaa, mutta isyys voi olla. On naurettavaa, että oikeasti naapurinmiehen lapsilla on minun sukunimeni.

 

[Telaketjut esiin]

Tämä yhteiskunta ei tule koskaan olemaan tasa-arvoinen, niin kauan kun joukossamme on Nenenen:n tavoin ajattelevia naisia. Tottahan toki miehet tarttuvat tarjottuun tilaisuuteen pitää nainen omaisuutenaan ja määrätä perheen yhteisistä taloudellisista hankinnoista! Pahimpia sovinisteja ovat vanhoilliset naiset, sillä he likaavat omaa pesäänsä.

 

[Turhaan ei Minna taistellut]

Eivät kaikki ne asiat, mitkä ovat miehelle normaaleja, ole sitä naiselle.

Tässä tapauksessa tulisi ehdottomasti erottaa biologinen sukupuoli sosiaalisesta sukupuolesta. Biologinen sukupuoli luo rajat "normaaliudelle": naisten ei esimerkiksi ole normaalia kusta seisaaltaan tai miesten ei ole normaalia imettää.

Sosiaalinen sukupuoli on yhteiskuntamme määrittelemä juttu, eikä sen asettamat "normaaliuden" rajat perustu mihinkään muuhun kuin vallitseviin (yleensä sovinistisiin) asenteisiin, jotka onneksi tuppaavat muuttua ajan myötä järkevämpään suuntaan.

 

[Nenenen]

Pahoittelen, mutta en kommentoi tai tarkenna enää sanomisiani. Olisi kuitenkin ihan turhaa yrittää selittää näitä moniulotteisia ja tilanteittain vaihtelevia asioita ihmisille, joiden elämä on noin mustavalkoista ja jotka näyttävät vetävän kirjoituksistani sivistymättömälle ihmiselle tyypillisiä kaikkein ilmeisimpiä, yksinkertaisia ja paikkaansapitämättömiä johtopäätöksiä (miehen sukuun liittyminen = läheisriippuvainen, alistuvainen, kaikesta omasta luopuva, ainoa joustaja jne). Mikähän trauma teidät saa tulkitsemaan sanomiseni noin negatiivisesti? Voin lohduttaa huolestuneita, että minun elämäni on onnellista ja hyvää ja parisuhteemme voi erittäin hyvin. Mitenkähän on teidän "tasa-arvoisten" laita...

Vinkki teille ymmärtämättömille: Älkää menkö tekstiä tulkitessakaan aina juuri sen helpoimman (ja tylsimmän) kautta, pysähtykää hetkeksi ja miettikää asioiden ulottuvuuksia. Asiat eivät ole aina joko tai ("nyrkin ja hellan välissä" tai "täydellinen tasa-arvo", "sovinismi" tai "tasa-arvo", "vähän niinkuin miehen omaisuutta" tai "tasa-arvoinen").