Lapsen vaikea kouluunlähtö, itkua ja tarrautumista

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja IhQ
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

IhQ

Tunnettu jäsen
20.02.2014
6 677
531
113
Meillä siis tokaluokkalainen tyttö, jolla lievä adhd/add. On toisaalta tosi reipas ja sosiaalinen mutta toisaalta tosi herkkä ja loukkaantuu helposti.

On koulussa pienluokalla ja koulu sujuu hyvin, on saanut kavereitakin ja opettajat kehuu.
Mutta, nyt tämän vuoden aikana on alkanut valitella vatsakipua kouluaamuisin, ollaan yhdistetty se jännittämiseen tms. kun sitä ei tosiaan ole kuin arkiaamuisin. Ja sitten joinain aamuina tulee itku, ei haluaisi lähteä ja enempi vähempi sitten itkuisena lähtee..joskus koulussakin tulee itku, välillä sanoo syyksi että äitiä on ikävä.
Tätä ollut nyt taas enemmän lomaviikon jälkeen.

Oon ite ollut työttömänä, välillä jollain kursseilla yms. ja oikeastaan koko lasten elämän ajan se läheisempi ja "halivampi" vanhempi kun mies käy töissä eikä niin jouda ja ehkä osaa olla samalla tavalla läsnä.

Alkaa vaan silti mietityttää, että onko tää ihan normaalia..että on noin kovasti kiinni. Aikoinaan päiväkotiin menokaan ei ollut näin vaikeaa, itellekin tulee paha mieli siitä kun joutuu lapsen lähettää niin surullisena kouluun.
Koulupäivän aikana tuo vatsakipu ja muu yleensä unohtuu ja kun kysyy niin kiva päivä ollut. Joskus sitten tosiaan noita itkuja kesken päivänkin on.

Eilen viimeks ope soitti että mitä mieltä oltais jos ehdottaa tytölle koulun kuraattorin kanssa keskustelua, voisi kertoa sinne kaikki surut ja murheet...kun ope ei tunnin aikana jouda niin huomioimaan vain yhtä oppilasta. Tyttö itse ei ollu hirmu innokas, kun kysyin.
Halusin vain purkaa vähän mieltäni, ehkä kuulla miten muut toimineet jos ollut samanlaista ongelmaa..: / miten tätä voi alkaa selvittelemään.
 
Kuulostaa sille että jokin asia jännittää. Onko ollut kiusaamista tai ruokailun kanssa ongelmia? Itse lähtisin kuraattorin kautta purkamaan asiaa. Toki voit itsekkin kysellä mikä vaivaa.. kuulostaa nimittäin sille että joku asia jännittää niin paljon että tulee fyysisiä oireita. Itselläni oli kouluaikana vatsa usein kipeä, koska ei ollut ns. parasta kaveria, ja kaikilla muilla tuntui olevan. Kavereita oli kyllä, eikä kiusattu, mutta se parhaan kaverin puute vaivasi todella paljon.. Lapsen voi olla vaikea selittää mikä vaivaa, jos ei itsekkään saa siitä kiinni, mutta kuraattori saattaisi osata esittää ne oikeat kysymykset.
 
Tytöltä on kyselty muttei osaa oikein itekään sanoa mikä mättää. Ei kuulemma ole kiusaamista tai muuta ikävää tapahtunut.
Ite oon kova jännittäjä ja useinkin vatsassa pyörii jos on jotain uutta ja jännittävää tiedossa. Mutta kun tytöllä tuo on melkeinpä joka aamuista.
Pitää yrittää puhua tyttöä vielä sinne kuraattorille, eikai siitä haittaakaan olisi.
 
Kuraattori on hyvä. Munkin poika kävi useasti juttelemassa kuraattorin kanssa ihan oma-aloiteisesti. Kuraattorille menon ei pitäisi olla mikään iso juttu.

Miltä sinusta ja opesta tuntuisi ajatus, että menisit päiväksi tai muutamina kertoina pariksi tunniksi lapsen kanssa kouluun seuraamaan tilannetta. Ehkä useampi lyhyt kerta olisi parempi, jotta vieraskoreus haihtuu ja näkisit todellisen koulutilanteen.
 
d
Meillä siis tokaluokkalainen tyttö, jolla lievä adhd/add. On toisaalta tosi reipas ja sosiaalinen mutta toisaalta tosi herkkä ja loukkaantuu helposti.

On koulussa pienluokalla ja koulu sujuu hyvin, on saanut kavereitakin ja opettajat kehuu.
Mutta, nyt tämän vuoden aikana on alkanut valitella vatsakipua kouluaamuisin, ollaan yhdistetty se jännittämiseen tms. kun sitä ei tosiaan ole kuin arkiaamuisin. Ja sitten joinain aamuina tulee itku, ei haluaisi lähteä ja enempi vähempi sitten itkuisena lähtee..joskus koulussakin tulee itku, välillä sanoo syyksi että äitiä on ikävä.
Tätä ollut nyt taas enemmän lomaviikon jälkeen.

Oon ite ollut työttömänä, välillä jollain kursseilla yms. ja oikeastaan koko lasten elämän ajan se läheisempi ja "halivampi" vanhempi kun mies käy töissä eikä niin jouda ja ehkä osaa olla samalla tavalla läsnä.

Alkaa vaan silti mietityttää, että onko tää ihan normaalia..että on noin kovasti kiinni. Aikoinaan päiväkotiin menokaan ei ollut näin vaikeaa, itellekin tulee paha mieli siitä kun joutuu lapsen lähettää niin surullisena kouluun.
Koulupäivän aikana tuo vatsakipu ja muu yleensä unohtuu ja kun kysyy niin kiva päivä ollut. Joskus sitten tosiaan noita itkuja kesken päivänkin on.

Eilen viimeks ope soitti että mitä mieltä oltais jos ehdottaa tytölle koulun kuraattorin kanssa keskustelua, voisi kertoa sinne kaikki surut ja murheet...kun ope ei tunnin aikana jouda niin huomioimaan vain yhtä oppilasta. Tyttö itse ei ollu hirmu innokas, kun kysyin.
Halusin vain purkaa vähän mieltäni, ehkä kuulla miten muut toimineet jos ollut samanlaista ongelmaa..: / miten tätä voi alkaa selvittelemään.
 
Tyttö pääsee koulutaksilla kouluun, sen verran tiedän että ainakin yksi tai kaksi kaveria kulkee samalla kyydillä ja että taksissa on aika kova meteli (tyttö on soittanut miulle taksista eikä meinannut saada selvää taustamökän takia) mutta sekään ei kuulemma haittaa.

En tiedä miten tuo kouluunmenoni onnistuisi, miulla alkaa just parin kuukauden työkokeilujakso jolloin päivät menee siellä. Mutta opettaja ja myö vanhemmat seuraillaan tilannetta, kiitos vastauksista!
 
[QUOTE="sini";29668283]Tuli mieleen, että jäätkö sinä kotiin kun tyttö lähtee? Ihan sekin voisi auttaa lähtemistä, että lähdet samaa matkaa vaikka "asioille".[/QUOTE]

Tää mullakin tuli mieleen.

Meillä nimittäin tytöllä oli myös aamut vaikeita aina silloin kun minä jäin kotiin. Olisi halunnut viettää päivän kotona mun kanssa.

Äitiyslomalle jäädessäni leikin lähteväni aamuisin töihin sen jälkeen, kun vein lapsen hoitoon. Niin, meillä oli kyllä silloin päivähoitoikäinen. Mutta samasta kai voisi olla kyse koululaisenkin kanssa.
 

Yhteistyössä