Lapsen yökyläily/ hoidossa oleminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "hemuli"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"hemuli"

Vieras
Pakko tuon toisen ketjun siivittämänä ottaa aihe tapetille. Tiedän ett tästä on taatusti keskusteltu ennenkin mutta silti haluaisin jotain perustetta "mustavalkoiselle"- ajattelulle.

Rajaan nyt keskustelun koskemaan sellaisia napero/leikki-ikäisiä lapsia. Eli emme puhu nyt syli vauvoista tai ihan pienistä ihmisen aluista.

Omaa ajatusmaalimaan alustan sillä että vietin lapsuudessa (jo ennen kouluikää) varsinkin kesäisin 1-2 viikkoa pitkiä jaksoja mm. mummulassa ja tätini luona. Vanhempien ollessa vielä töissä. Meillä suvussa oli ja on edelleenkin vahvasti tapana että avitetaan toinen toistaan. Ja näin lapsetkin saavat pidempää lomaa esim. päiväkodista. Vasta vuoroisesti kotonani oli myös serkkujani hoidossa. Samaisen pituisia aikoja kuin minä oli heillä.

Itse en muista noista ajoista muuta kuin hyvää. Sen lisäksi että oli leikkikavereita, ympärilläni oli myös välittäviä aikuisia. Muitakin kuin omat vanhempani. Elämän tuki jalkoja.

Jotenkin kuitenkin nykyään on vallalla tämä paheksuva rooli. Ihan kuin tutun/läheisen ihmisen luona olo olisi lapselle yhtäkuin "natsilaitokseen" laitto. Miksi näin? Siksikö että kaikessa viisaudessa on kirjoitettu että lapsi ei saa olla poissa kotoaan kuin ikäänsä vastaavan määrän öitä? Onko tuossakaan huomioitu ollenkaan sitä että lapsi saattaam myös saada jotain? Puhumattakaan lasten eroista. Toki on lapsia joille päivänkin ero on kriisi. En sitä lähde kiistämään. Ja ymmärrän että joku "sääntö" aiheesta on ollut kirjoitettava koska on aina toki niitäkin aikuisia jotka eivät ilman sääntöjä kykene näkemään mikä on kohtuu ja mikä ei.


Mutta miksi mustavalkoisuus? Ketä se ihan oikeasti palvelee? Lasta?
 
Itselläkin lämpimiä muistoja "mummola kesistä"... Mut aina lähetettiin kesäkuussa mummolaan pariksi viikoksi hoitoon, koska vanhempien kesäloma alkoi myöhemmin. Mun mielesä "koko pitkä kesä" on liian pitkä aika pienille alakoululaisille keskenään tai yksin kotona.
Tänä kesänä minunkin lapset lähtivät kahdeksi viikoksi mummolaan. Ja oli ollut mukavaa. Niin mummolla, vaarilla kuin muksuillakin. Ensi kesänä ehkä uudestaan :D
 
  • Tykkää
Reactions: Irski
Ihmisten elämä on paljon kiireisempää ja aikataulutetumpaa nykyään kuin muinoin meidän lapsuudessamme.Kenellä nykyään on aikaa viikoiksi ottaa jonkun lapsi hoiviinsa? Itsekin olen 70-luvulla syntynyt ja minäkin vietin välillä pitkiä aikoja sukulaisten luona maalla kesäaikaan. Mutta elämä oli silloin verkkaisempaa ja lapsetkin vähempään viihdytykseen tottuneita. Kuinka moni nykymuksu jaksaa kovin montaa päivää edes olla ilman mitään ohjelmaa?

Ja sitten on vielä erot, uusioperheet jne. monimutkaiset sukukuviot. Meilläkin lastemme ukki varmaan ottaisi maalle lapset päiviksi tai pidemmäksikin aikaa, mutta kun siellä on uusi vaimo, joka taas ei ole lastemme mummo, eikä sillä tavalla "velvollinen" ketään sinne ottamaan. "Nuoripari" tykkää matkustella ja muutenkin hemmotella itseään, niin eihän siihen nyt lauma muksuja sovi sotkemaan kuvioita... Ja sitten jos sinne isovanhemmille onkin omien lastenlasten lisäksi tunkemassa myös liuta uusioperheen muita tenavia, niin hoitohalut kyllä voivat aika äkkiä karista.
 
Mustavalkoisuus palvelee minusta näissä asioissa lähinnä oman mielipiteen pönkittämistä. Itse en ole lapsia yökylään laittanut, osin siksi ettei sopivaa kyläpaikkaa ole, osin siksi että ajattelen ettei (pienet)lapset saa yökyläilystä mitään mitä ei päiväkyläily tarjoa.
Mutta ystäväpiirissäni on varsin toisenlaisiakin tapoja, lapset yökyläilee pienestä asti useita öitä lähisukulaisilla, ja sekin on musta ihan ok eikä ne lapset tosiaan mistään kiintymysongelmista kärsi, tavallisia, iloisia lapsia, joilla on läheinen suhde mummoihin ja muihin lähisukulaisiin.
 
On valtavan ihanaa, jos lapset voi mennä mummilaan viikoksi, kun olen itse töissä. Mulla on lomaa ainoastaan 5 viikkoa vuodessa. Mulle se on sitä kiireetöntä aikaa lasten kanssa, jolloin en koe tarpeelliseksi lähteä itse lepuuttelemaan yhdeksi viikoksi. Mun nähdäkseni se on meidän perheeltä aika paljon pois.
Tuntuu, että arki imee muutenkin mehut ja viikonloput on lyhyitä. Lomalla on oikeasti aikaa omien lasten kanssa. Voi viettää kiireetöntä aikaa ja tehdä kivoja juttuja.
 
Paheksunta siinä toisessa ketjussa monelta taisi tulla siitä syystä että aloittajan kertomuksesta kävi ilmi että lasta hoitaneet isovanhemmat olivat kritisoineet ratkaisua. Minusta on ihan sama mitä muut ajattelevat, mutta jos se jonka pitäisi hoitaa lapsia ei tykkää 1,5 viikon hoitorupeamasta niin kuuntelisin häntä tarkasti.

Jos sekä lapsi että hoitaja ovat hyvilä mielin hoitoon jäämisestä niin ei varmasti mitään ongelmaa olla pois esim. viikkoa. Mutta nämä on niin yksilöllisiä juttuja, jokainen äiti tuntee lapsensa parhaiten. Ja toivottavasti myös sen, jolle lapsi jää hoitoon.
 
[QUOTE="Tuuti";30031029]Ihmisten elämä on paljon kiireisempää ja aikataulutetumpaa nykyään kuin muinoin meidän lapsuudessamme.Kenellä nykyään on aikaa viikoiksi ottaa jonkun lapsi hoiviinsa? Itsekin olen 70-luvulla syntynyt ja minäkin vietin välillä pitkiä aikoja sukulaisten luona maalla kesäaikaan. Mutta elämä oli silloin verkkaisempaa ja lapsetkin vähempään viihdytykseen tottuneita. Kuinka moni nykymuksu jaksaa kovin montaa päivää edes olla ilman mitään ohjelmaa?

Ja sitten on vielä erot, uusioperheet jne. monimutkaiset sukukuviot. Meilläkin lastemme ukki varmaan ottaisi maalle lapset päiviksi tai pidemmäksikin aikaa, mutta kun siellä on uusi vaimo, joka taas ei ole lastemme mummo, eikä sillä tavalla "velvollinen" ketään sinne ottamaan. "Nuoripari" tykkää matkustella ja muutenkin hemmotella itseään, niin eihän siihen nyt lauma muksuja sovi sotkemaan kuvioita... Ja sitten jos sinne isovanhemmille onkin omien lastenlasten lisäksi tunkemassa myös liuta uusioperheen muita tenavia, niin hoitohalut kyllä voivat aika äkkiä karista.[/QUOTE]

Tässä toki pointtinsa. Mutta en nyt ihan tätä aloituksella hakenut. Vaan sitä että yleensä ottaen lasta nyt ei saisi viedä hoitoon, muuta kuin korkeintaa yö per ikävuosi vakiolla.

Kaikilla ei ole lapsille paikkaa johon mennä. Se on surullista. Kuitenkin kaikille lapsille soisi useammankin turvaisan aikusen kuin pelkästään ne omat vanhemmat. Mutta vaikka olisikin ne mummu tai pappa ym, niin ei voida viedä "sääntö on sääntö ja sitä pitää noudattaa". Itse kun näen rikkautena ne aikuiset, varisinkin sellaiset joihin lapsi saa tutustua niinkin että voi viettää yötäkin heidän luona kokematta "hylätyksi" tulemista tai mitä ikinä kamalaa tunnetta.
 
On valtavan ihanaa, jos lapset voi mennä mummilaan viikoksi, kun olen itse töissä. Mulla on lomaa ainoastaan 5 viikkoa vuodessa. Mulle se on sitä kiireetöntä aikaa lasten kanssa, jolloin en koe tarpeelliseksi lähteä itse lepuuttelemaan yhdeksi viikoksi. Mun nähdäkseni se on meidän perheeltä aika paljon pois.
Tuntuu, että arki imee muutenkin mehut ja viikonloput on lyhyitä. Lomalla on oikeasti aikaa omien lasten kanssa. Voi viettää kiireetöntä aikaa ja tehdä kivoja juttuja.

Mä tarkoituksella erotin tämän keskustelun tuosta toisesta ketjusta koska en nyt ala enempää ottamaan kantaa siihen miten kukin lomansa viettää.

Mutta koska ketjussa tuli vahva "hajua" siitä paheksunnasta mitä lasten hoitoon vienti herättää, halusin selvyyttä itsellenikin, mikä lienee mustavalkoisuuden takana.

Toki olen huono siinä puhumaan että meillä arki on tarkoituksellisesti rauhoitettua. Toki työ on pakollinen paha. Mutta muuten emme ole almanakkaa täyttäneet menoilla joten viikonloppuisinkin voidaan vaan olla möllötellä. Ehkä siinäkin yksi nyypäivän kirous että kaikki "rentoutuminen" onnistuu vaan lomalla. Toki työ määrittää paljon. Mutta moni vanhempikin voisi katsoa peiliin, ei se kiire yleensä ihan vaan itsestään synny. Mutta tämä kappale ohi aiheen, tästä voisi oman ketjun muodostaa.
 
[QUOTE="Tuuti";30031029]Ihmisten elämä on paljon kiireisempää ja aikataulutetumpaa nykyään kuin muinoin meidän lapsuudessamme.Kenellä nykyään on aikaa viikoiksi ottaa jonkun lapsi hoiviinsa? Itsekin olen 70-luvulla syntynyt ja minäkin vietin välillä pitkiä aikoja sukulaisten luona maalla kesäaikaan. Mutta elämä oli silloin verkkaisempaa ja lapsetkin vähempään viihdytykseen tottuneita. Kuinka moni nykymuksu jaksaa kovin montaa päivää edes olla ilman mitään ohjelmaa?

Ja sitten on vielä erot, uusioperheet jne. monimutkaiset sukukuviot. Meilläkin lastemme ukki varmaan ottaisi maalle lapset päiviksi tai pidemmäksikin aikaa, mutta kun siellä on uusi vaimo, joka taas ei ole lastemme mummo, eikä sillä tavalla "velvollinen" ketään sinne ottamaan. "Nuoripari" tykkää matkustella ja muutenkin hemmotella itseään, niin eihän siihen nyt lauma muksuja sovi sotkemaan kuvioita... Ja sitten jos sinne isovanhemmille onkin omien lastenlasten lisäksi tunkemassa myös liuta uusioperheen muita tenavia, niin hoitohalut kyllä voivat aika äkkiä karista.[/QUOTE]

Mitähän tässä tarkoitetaan ohjelmalla...? Ei mun muksut ainakaan tarvitse jatkuvaa ohjelmaa. Keksivät tekemistä ihan itsekin. Juuri viettivät 2 viikkoa mummolassa, kaukana tietokoneista, peleistä ja tv:ohjelmista...
 
Mitähän tässä tarkoitetaan ohjelmalla...? Ei mun muksut ainakaan tarvitse jatkuvaa ohjelmaa. Keksivät tekemistä ihan itsekin. Juuri viettivät 2 viikkoa mummolassa, kaukana tietokoneista, peleistä ja tv:ohjelmista...


Niin meilläkin lapset keksivät itse omat touhunsa, mutta nykyään on hyvin paljon sellaisia lapsia, jotka ovat tottuneet jatkuvaan viihdytykseen; pitää olla hoploppia, tietokonepeljä, jossain ostoskeskuksissa pyörimistä, tivolia, kylpylää jne. Oon pistänyt merkille tässä viime aikoina, että osa 6-vuotiaan lapseni kavereista ei enää osaa kunnolla leikkiä. Jos ei ole tietokonetta tai jotain kännykkäpeliä nokan alla, niin ei tule olemisesta yhtään mitään.
 
[QUOTE="Tuuti";30031632]Niin meilläkin lapset keksivät itse omat touhunsa, mutta nykyään on hyvin paljon sellaisia lapsia, jotka ovat tottuneet jatkuvaan viihdytykseen; pitää olla hoploppia, tietokonepeljä, jossain ostoskeskuksissa pyörimistä, tivolia, kylpylää jne. Oon pistänyt merkille tässä viime aikoina, että osa 6-vuotiaan lapseni kavereista ei enää osaa kunnolla leikkiä. Jos ei ole tietokonetta tai jotain kännykkäpeliä nokan alla, niin ei tule olemisesta yhtään mitään.[/QUOTE]

Tämä on muuten niin totta. Ja surullista. Vaan eipä aikuisetkaan osaa olla. Jos ei ole kokoajan menossa niin alkaa kusiaiset kiusata pöksyissä.
 
Mä tunnen kyllä paljon sellaisia perheitä, joissa lapset ovat jopa kuukauden mummolassa vaikka vanhempien kotimaassa esim. Virossa kun vanhemmat ovat koko kesän Suomessa töissä ja käyvät ehkä muutamana viikonloppuna tapaamassa lapsia. Toisaalta on taas paljon sellaisia perheitä, joilla ei ole mitään tukiverkostoa ja hoitavat lapsensa 7/24 ympäri vuoden. Näillä vanhemmilla taas voi helposti olla sellainen mielipide, että lapset hoidetaan itse ja sillä hyvä, mutt entä sitten?

Jokaisella perheellä on omanlaisensa tilanne, mahdollisuudet jättää lapset hoitoon tai ei ole mahdollisuutta ja sen mukaan mennään. Myös lapset ja ihmissuhteet sukulaisiin ovat erilaisia, asuntojen koot vaihtelee, ei kaikille mahdu pieniä lapsia hoitoon tai kaikki mummot eivät jaksa hoitaa lapsenlapsiaan.

Itse muistan monta kesää lapsuudesta, jolloin meille tuli tädit hoitamaan mua ja veljiäni kesällä, kun vanhemmat olivat töissä. Vaihtoehto sekin, jos omaan kotiin mahtuu, mutta sukulaisen luokse ei.

Miksi tässä maassa pitää saada joku valtakunnallinen lupa ennen kuin voi hyvällä omallatunnolla tehdä jotain mikä itselle sopii, mutta ei kaikille? Me ainakin tehdään just niin kuin itse halutaan ja meille sopii, lupaa en ala kyselemään... voiko 10 v. olla kaksi yötä mummilla ja lähteä vielä mökille mummin kanssa? Järki hoi älä jätä!
 

Yhteistyössä