Et kertonut viestissäsi sitä, miten kauan olet seurustellut tyttöystäväsi kanssa etkä myöskään sitä, miten usein lapset ovat luonasi ja minkä ikäisiä lapset ovat. Puhuit "tyttöystävästä", mutta ilmeisesti tarkoitit avovaimoa? Ette siis seurustele, vaan asutte jo yhdessä?
Jos hänellä ei ole itsellään lapsia, "äitipuoleksi" joutuminen voi olla raskasta. Hän ei tiedä paikkaansa ja hän ei osaa käsitellä lapsia. Jos lasten kanssa joutuu tekemisiin liikaa, se voi olla lapsettomalle todella ahdistavaa.
Jos lapset ovat luonasi vaikkapa joka toinen viikonloppu, minusta tilanne ei ole lainkaan huono. Silloinhan sinä voit keskittyä täysillä lapsiin ja nainen voi puolestaan silloin tavata omia kavereitaan ja sukulaisiaan. Parisuhdekin voi paremmin, kun ei koko ajan olla kylki kyljessä kiinni.
Jos lapset ovat kovin pieniä, lapset pitävät yleensä aika kovaa meteliä. Myös pienen lapsen pyllyn pyyhinnät, nuhanenän niistämiset, syömissotkujen siivoaminen jne voivat tuntua ihan mahdottomilta asioilta, jos niihin ei ole tottunut. Jos taas kyseessä on jo kouluikäiset lapset, joilla on omat mielipiteet jne, niin sekin voi olla pelottavaa.
Miesystäväni (lapseton) joutui totuttelemaan pari vuotta lapsiini, ennenkuin hän uskalsi muuttaa luokseni. Pikkuhiljaa seurusteluaikana tutustutin lapsia häneen. Kävimme esimerkiksi yhdessä elokuvissa, syömässä, huvipuistoissa jne, joissa ei tarvinnut liikaa alussa olla tekemisissä toisensa kanssa. Ehkä teillä on ongelmana nimenomaan se, että nainen on muuttanut liian nopeasti luoksesi eikä hänellä ole ollut mahdollista opetella omaa tapaansa olla perheessä täysipainoisena jäsenenä? Jos hän kokee, ettei hän pidä lapsista tai että hän ei tiedä, miten lasten kanssa toimitaan, niin hän nimenomaan kaipaisi ehkä sitä, että sinä toimit ikäänkuin suojamuurina ja vain pieninä annoksina päästät lapsia hänen luoksensa. Kun totuttautuu vähitellen lapsiin ja opettelee löytämään oman tapansa olla lasten kanssa, niin lähes aina normaalilla tunne-elämällä varustettu aikuinen kykenee luomaan jonkunlaisen kiintymyssuhteen samassa taloudessa elävään lapseen. Naisenhan ei tarvitse rakastaa lapsia, mutta toimeen pitäisi kyetä tulemaan.
Suosittelen, että juttelet avoimesti hänen kanssaan asiasta. Varmasti hän arvostaa sitä, että olet vastuullinen isä ja hoidat velvollisuutesi lapsia kohtaan. Jos hänellä on huono itsetunto, hän saattaa lapsettomana kuvitella, että lapset ovat tärkeämpiä kuin hän, vaikkei hän tajua, että vanhemman rakkaus lapsiin ei ole pois parisuhteessa olevalta aikuisten väliseltä rakkaudelta.
Voit myös sanoa, että sinusta olisi kiva, jos hän edes pieninä määrinä yrittäisi lisätä yhdessäoloa, koska asia on sinulle tärkeää.