Lapseni ahdistavat tyttöystävääni

[Timooo]

Hei,
musta tuntuu tosi kurjalta, kun lapseni ahdistavat rakasta tyttöystävääni ihan mahdottomasti. Tyttöystäväni ei ole koskaan kotona, kun lapseni ovat mulla tai sitten hän tulee tosi myöhään kotiin. Hän on mieluummin esim. juhannuksen yksin kuin meidän kanssamme. Kuulemma kaksin minun kanssani on tosi kivaa ja ihanaa ja mm. eilen sylini oli maailman parhain ja ihanin paikka, mutta...

Mitä oikein voin tehdä? Tämä ei tunnu kovin kestävältä tilanteelta, enkä halua, että tyttöystäväni muuttaa pois yhteisestä kodistamme.

 

[????]

Miksi annat heidän käyttäytyä niin? Älä lellittele vaikka tuntisit syyllisyyttä jostain, se on karhunpalvelus.

 

[..]

Miksi annat heidän käyttäytyä niin? Älä lellittele vaikka tuntisit syyllisyyttä jostain, se on karhunpalvelus.

Ahdistavat, eivät ahdistele.

 

[saviour]

Et kertonut viestissäsi sitä, miten kauan olet seurustellut tyttöystäväsi kanssa etkä myöskään sitä, miten usein lapset ovat luonasi ja minkä ikäisiä lapset ovat. Puhuit "tyttöystävästä", mutta ilmeisesti tarkoitit avovaimoa? Ette siis seurustele, vaan asutte jo yhdessä?

Jos hänellä ei ole itsellään lapsia, "äitipuoleksi" joutuminen voi olla raskasta. Hän ei tiedä paikkaansa ja hän ei osaa käsitellä lapsia. Jos lasten kanssa joutuu tekemisiin liikaa, se voi olla lapsettomalle todella ahdistavaa.

Jos lapset ovat luonasi vaikkapa joka toinen viikonloppu, minusta tilanne ei ole lainkaan huono. Silloinhan sinä voit keskittyä täysillä lapsiin ja nainen voi puolestaan silloin tavata omia kavereitaan ja sukulaisiaan. Parisuhdekin voi paremmin, kun ei koko ajan olla kylki kyljessä kiinni.

Jos lapset ovat kovin pieniä, lapset pitävät yleensä aika kovaa meteliä. Myös pienen lapsen pyllyn pyyhinnät, nuhanenän niistämiset, syömissotkujen siivoaminen jne voivat tuntua ihan mahdottomilta asioilta, jos niihin ei ole tottunut. Jos taas kyseessä on jo kouluikäiset lapset, joilla on omat mielipiteet jne, niin sekin voi olla pelottavaa.

Miesystäväni (lapseton) joutui totuttelemaan pari vuotta lapsiini, ennenkuin hän uskalsi muuttaa luokseni. Pikkuhiljaa seurusteluaikana tutustutin lapsia häneen. Kävimme esimerkiksi yhdessä elokuvissa, syömässä, huvipuistoissa jne, joissa ei tarvinnut liikaa alussa olla tekemisissä toisensa kanssa. Ehkä teillä on ongelmana nimenomaan se, että nainen on muuttanut liian nopeasti luoksesi eikä hänellä ole ollut mahdollista opetella omaa tapaansa olla perheessä täysipainoisena jäsenenä? Jos hän kokee, ettei hän pidä lapsista tai että hän ei tiedä, miten lasten kanssa toimitaan, niin hän nimenomaan kaipaisi ehkä sitä, että sinä toimit ikäänkuin suojamuurina ja vain pieninä annoksina päästät lapsia hänen luoksensa. Kun totuttautuu vähitellen lapsiin ja opettelee löytämään oman tapansa olla lasten kanssa, niin lähes aina normaalilla tunne-elämällä varustettu aikuinen kykenee luomaan jonkunlaisen kiintymyssuhteen samassa taloudessa elävään lapseen. Naisenhan ei tarvitse rakastaa lapsia, mutta toimeen pitäisi kyetä tulemaan.

Suosittelen, että juttelet avoimesti hänen kanssaan asiasta. Varmasti hän arvostaa sitä, että olet vastuullinen isä ja hoidat velvollisuutesi lapsia kohtaan. Jos hänellä on huono itsetunto, hän saattaa lapsettomana kuvitella, että lapset ovat tärkeämpiä kuin hän, vaikkei hän tajua, että vanhemman rakkaus lapsiin ei ole pois parisuhteessa olevalta aikuisten väliseltä rakkaudelta.

Voit myös sanoa, että sinusta olisi kiva, jos hän edes pieninä määrinä yrittäisi lisätä yhdessäoloa, koska asia on sinulle tärkeää.

 

[Timooo]

Hei,
kiitos vastanneille. Juu, lapseni ovat 3 ja 5 vuotiaita ja olen ollut avopuolisoni kanssa melkein kaksi vuotta, joista olemme asuneet yhdessä nyt 5 kuukautta.

Alussa avopuolisoni otti lapset hyvin vastaan, mutta sitten tuli totaalinen stoppi. Toivoisin niin kovin, että juttu lähtisi luistamaan.

 

[Timooo]

Lapseni ovat avopuolisolleni ihan kivoja. Vanhempi tosin vertailee äitiinsä ja se on kuulemma raskasta.

 

[uusioliitossa]

Mistähän se stoppi johtuu? Onko kasvatusperiaatteissanne jotain eroavaisuuksia? Onko hän joutunut kokemaan ettei hänen sanallaa ole painoarvoa, kun kuitenkin sinä isänä toimit toisin? Miten lasten äiti suhtautuu siihen että luonasi on nainen joka on "äidin paikalla" kun lapset ovat luonasi?

Teetkö myös kotitöitä kun lapset ovat luonasi vai odotatko että avokkisi hoitaa kaiken ruuanlaitosta alkaen? Vaaditko lapsiltasi esi. tavaroiden korjaamista omille paikoilleen, ruokapöytäkäyttäytymistä tms. vai joutuuko avokkisi (tai sinä)hoitamaan lastesi sotkut?

Anna avovaimollesi tilaa myös kasvattaa ja asettaa rajoja lapsillesi, tai jos et pysty siihen niin anna hänen sitten olla poissa kun lapset ovat luonasi.

 

[satunnainen kirjoittelija]

Tosiasia on, että on olemassa naisia, jotka yksinkertaisesti eivät halua lapsia elämäänsä. Esim. itse olen vapaaehtoisesti lapseton ja tuntuu kammottavalta ajatukselta että omaan kotiini tulisi toisinaan miehen lapsia (jos siis minulla olisi viikonloppu-iskä miehenä). Koti ei tuntuisi silloin enää kodilta. Ymmärrän ap:n tyttöystävää oikein hyvin. Ehkä alkuun hän kuvitteli, että voi tottua lapsiin tai sitten oli vain mieliksi ap:lle mutta pidempään ei enää jaksanut teeskennellä lasten aikana.

Haaveileekohan ap:n tyttöystävä omista lapsista vai eikö hän ylipäätään pidä lapsista? Jos hän aidosti kokee lapset vastenmielisinä, silloin tilanne on kieltämättä tosi hankala

 

[pit.]

Uhuh, asiaan liittymätöntä, mutta olet siis eronnut lasten äidistä lasten ollessa todella pieniä :-( Kauhean surullista mielestäni.

Lapset ovat vaativassa iässä ja tarvitsevat jatkuvaa huomiota. Ymmärrän hyvin, ettei tyttöystäväsi jaksa ja on arvioinut oman kestävyytensä aivan väärin.

Kyseessä taitaa olla vakavan palaverin ja suhteen uudelleenarvioimisen paikka teille molemmille.

 

[mies1]

Kyllä tämä vaikuttaa provolta, ..

 

[Lissa]

Kannattaa tehdä lapsille selväksi että äiti on ihana ja arvokas, mutta tässä osoitteessa avopuolisosi tekee asiat toisella tavoin eikä se ole huonompi asia.

Itse joskus seurustelin samalla tavalla, mutta suhteelle tuli stoppi kun mies oli niin vässykkä ettei pitänyt yhtään puoliani. Esim. lapsi sanoi "Isi rakastaa vaan meitä ja äitiä eikä sua yhtään" ja lasten isä vaan murheellisena nyökytteli. Ei siis rakastanut ex-vaimoaan, mutta ei uskaltanut sanoa totuutta lapsille. Lapset olivat ihan samanikäisiä kuin sinulla.
Tilanne meni siihen ettei mies uskaltanut ikinä sanoa lapsille mitään vastaan ja lapset hallitsevat häntä.

 

[009]

Jos teillä on lapsia, valitkaa puolisoksenne sellainen jolla myös on lapsia. Homma toimii huomattavasti paremmin.

Miehet vaan usein halajavat nuoria tyttöjä jotka todellakaan eivät jaksa leikkiä äitiä toisten lapsille.

3 ja 5 vuotiaat lapset ovat ihanimmillaan ja varmasti on vielä helppo luoda hyvät kontaktit heihin jos halua riittää.

Kokemusta on.

 

[äiti ja äitipuoli]

Minun täytyy kolmen lapsen äitipuolena sanoa, että kun tuon miehen otin, niin samaan pakettiin kuului myös kolme lasta. Minusta on itsestään selvää, että lapset ovat isälleen tärkeitä, samoin kuin minä miehelleni, joten siinä ei äitipuolen kannata yrittää elää omaa elämäänsä lasten isän kanssa, kun lapset ovat äidillään, ja jättää isä elämään omaa elämäänsä lasten kanssa niinä aikoina, kun lapset isällään ovat, vaan kaikkien pitää yrittää elää sitten sitä yhteistä elämää.

Minusta olisi nurinkurista, jos en kuuluisi myös mieheni lasten elämään. Meillä tämä sisäänajo on mennyt helposti, kun kukaan ei sooloile. Toki lapset ovat halunneet myös omaa aikaa isänsä kanssa ja sitä ovat saaneet, mutta pikkuhiljaa minusta on tullut myös tärkeä aikuinen, äitipuoli, näille lapsille.

Meillä on myös kaksi yhteistä lasta mieheni kanssa ja kaikille näille lapsille ovat sisarukset yhtä tärkeitä riippumatta siitä, kuka on kenenkin äiti.

 

[lapsellinen]

minulla on lapsia ja miehelläni on lapsia, jos nyt aikuisia naisia ja kaksimetrisiä miehen korstoja voi lapsiksi enää sanoa.
Muutin miehen luokse ja hänellä on kaksi poikaa vielä kotona, otin koko paketin, kaupanpäällisenä sain myös lasten äidin, joka käy joskus hakemassa tai viemässä lapsia. Minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä, jokaisella on menneisyytensä ja se on hyväksyttävä, mutta se on tehtävä jokaisen ensin itselleen selväksi. Meillä on ollut perhejuhlia, myös lasten äiti on ollut mukana jo juhlien järjestämisessä. Ei ole lasten syy, jos vanhemmat ei asu yhdessä ja löytävät uuden puolison, mutta se joka tulee taloon, joten jos sinun tyttöystäväsi suhtautuminen on tuollaista, niin hänellä ei olekkaan halua hyväksyä sinun menneisyyttäsi, jossakin vaiheessa voi edessä tilanne, että joudut valitsemaan joko hänet tai lapsesi. Silloin sanoisin, että jos ei koko pakettia niin ei minuakaan, sillä sinulla on vastuusi lasten isänä, enkä toivoisi, että kukaan lapsi saisi sen vastuun vain elatusmaksuina. Jokaisella ihmisellä on isä ja äiti, se on maailman ainoa totuus, jota ei voi kiistää. miten elämä muuten sitten järjestetään onkin sitten ihan eri asia, mutta lapset ei saisi kärsiä. En sano edes malliksi, kauniisti, että sinun elämässäsi pitää lapset olla kaikkein tärkeimmät, ei..vaan ainakin hyvänä kakkosena, varsinkin jos he asuvat äitinsä kanssa. Mietippä sitä asiaa, noin ihan varulta, missä lapsesi asuisivat, jos heidän äidilleen tapahtuisi jotakin??
Jos naisesi pelkää, ettei rakkkauttasi riitä hänelle, niin hän ei tiedä, että se on ehtymätön luonnovara. Lapset on syyttömiä syntymäänsä, mutta meidän vanhempien on pidettävä heistä huolta.

 

[lapsellinen]

...mutta se joka tulee taloon, hyväksyy myös kaikki sen asukkaat, joten...

 

[Gilmoren tyttö]

Tuo "äiti ja äitipuoli" -nimimerkin kirjoittama juttu olisi voinut muuten olla kirjoittamani, mutta minulla ja miehelläni ei (vielä) ole yhteisiä lapsia. Näin se on, että jos "lapsellisen" kanssa alkaa seurustella on oltava itsestään selvää, että lapset kuuluvat elämään ja ovat lasten vanhemmalle tärkeitä ja niin pitääkin olla!

Mielestäni on hieman väärin tuo yksi kommentti, että "miehet halajaa nuoria tyttöjä, jotka eivät jaksa leikkiä äitiä" - eihän lapsille ole tarkoituskaan leikkiä äitiä, sillä lapsilla on äiti, minä olen mieheni uutena puolisona isän vaimo ja aikuinen kaveri, joka osallistuu lasten elämään.

 

[Tuula T.]

Vaikuttaa provolta... samanlainen aloitus ollut muutaman kerran ennenkin. Tai sitten joku on tosi epätoivoinen.

No jos tämä on totta, niin avovaimo/tyttöystävä leikkii vielä elämää. Ja leikittelee toisen tunteilla, eli tämän miehen. Mies ei voi mitään sille, että hänellä on lapsia, mutta aivan ilmeisen mustasukkainen tyttöystävä tekee jutusta naurettavan pelin. Hän nauttii sen pelaamisesta, koska hänellä on langat käsissään. Hän kokeilee, kuinka pitkälle mies on valmis menemään hänen takiaan. Mielenosoituksellinen poissaolo silloin kun lapset ovat miehen luona, paljastaa tytön oman lapsellisen luonteen. Jos ei kestä toisen lapsia, silloin on annettava toisen mennä. Ihmistä ei saa laittaa puun ja kuoren väliin jatkuvasti.

5-vuotias ei vertaile äitiään ja isän tyttöystävää toisiinsa. Se, mitä hän mahdollisesti äidistään puhelee, on lapsen puheita. Tyttöystävä voi pahalla tahdolla löytää niistä merkityksiä, jotka sopivat hänen omaan peliinsä hyvin, mutta lapselle ne ovat vain ohimeneviä puheita. Lapsi puhuu mitä milläkin hetkellä mieleen tulee. Jos lapsi sanoo "äiti on kivempi", niin sillä hetkellä lapsi on sitä mieltä ja se siitä. Vain täysi bimbo tekee siitä elämää vakavamman asian.

Jos saisi antaa parhaan neuvon, mikä lasten ja miehenkin kannalta olisi täydellinen, niin neuvoisin tätä miestä pitämään n. 15 vuoden tauon vakituisen tyttöystävän pitämisestä. Uskokaa tai älkää, senkin jälkeen se on mahdollista.

Mutta tätähän ei tietenkään herra X ymmärrä. Elämähän on nyt ja tyttöystävä niin ihana ja hankaluutena on vain nuo ikävät lapset, jotka ei osaa käyttäytyä oikein ja tyttöystävän mieliksi.

 

[Gilmoren tyttö]

5-vuotias ei vertaile äitiään ja isän tyttöystävää toisiinsa. Se, mitä hän mahdollisesti äidistään puhelee, on lapsen puheita. Tyttöystävä voi pahalla tahdolla löytää niistä merkityksiä, jotka sopivat hänen omaan peliinsä hyvin, mutta lapselle ne ovat vain ohimeneviä puheita. Lapsi puhuu mitä milläkin hetkellä mieleen tulee. Jos lapsi sanoo "äiti on kivempi", niin sillä hetkellä lapsi on sitä mieltä ja se siitä. Vain täysi bimbo tekee siitä elämää vakavamman asian.

Aivan - ja vastaavasti kotonaan lapsi saattaa sanoa, että hänpä haluaa muuttaa iskän ja iskän vaimon luokse, kun siellä on paljon kivempaa.

 

[alkuperäinen...]

Jep, kiitos näkemyksistänne. Valitettavasti kyseessä ei ole provo -olisikin. Juu, meidän suhde on nyt pahasti umpikujassa. Onneksi minulla on lapset. Lapseni ovat minulle todella tärkeitä.

Toivoisin joskus löytäväni samanlaisen kumppanin kuin sinä Gillmoren tyttö. Sellaisen, joka hyväksyy lapseni eikä ajattele, että voihan *** kun ne ovat taas täällä. En oikein jaksa tätä enää ja tyttöystäväni poismuutto on sama kuin suhteen loppuminen ainakin mun mielestäni.

 

[Provoja, ei toki.]

Myös tyttöystävä voi olla pettynyt miehen käytökseen ja sitä kautta lapsiin. Kyllä lapset osaavat olla erittäin julmia isän uutta kohtaan. Heillähän on ainakin alitajuinen toive omien vanhempien yhteenpaluusta ja siinä uudet suhteet ovat esteenä.

Meillä saan kuulla vertailuja ruuasta, kampauksesta, vaatteista yms. Ja vertauksia suoritetaan sekä äitiin että mummoon. Mies ei sano mitään, jättää minut vain tuntemaan itseni arvottomaksi ja tyhmäksi. Lapset ovat jo 12 ja 14 v. eivät mitään pienokaisia ja iskut ovat tietoisia ilkeyksiä.

Olenkin päättänyt vastaiskuna seuraavan kerran verrata heitä omiin lapsiini, kuinka he ovat fiksumpia, paremmin käyttäytyviä yms. Katsotaan sitten, miten suu pannaan.

Miehet eivät ajattele asiaa kovinkaan pitkälle. Naisesta he hakevat useimmiten uutta taloudenhoitajaa ja apua lapsenvahdiksi. Se, joka on lapset tehnyt, ne hoitakoonkin.
Itse pakenen aina kuin voin paikalta, olen jo tarpeeksi kitunut. Eipä tuo asunto enää kodilta tunnukaan, että voinpa jonain lähipäivänä sulkea oven lopullisestikin.

 

[lapsellinen]

oletkos varma, että tuon ikäset lapset ei sano äidilleen kotona, että iskän luona on parempaa ruokaa ja sinulla on kivoja vaatteita. Tuon ikäiset osaa jo "pelata", että vanhemmat on usein helimässä heidän kanssaan.

 

[Gilmoren tyttö]

Toivoisin joskus löytäväni samanlaisen kumppanin kuin sinä Gillmoren tyttö. Sellaisen, joka hyväksyy lapseni eikä ajattele, että voihan *** kun ne ovat taas täällä. .

Voi kiitos, tässähän aivan punastuu Kyllä miehenikin sanoi, että aluksi häntä lähes pelotti, että miten suhteemme alkaa toimia, kun hänellä on lapsia, minulla ei ja lisäksi hän on minua jonkun verran vanhempi ja nyt jälkikäteen hän on sanonut olevansa kiitollinen, että uskalsi "ottaa riskin" ja alkaa seurustella kanssani. Toki tilanne on vaatinut joustamista ja kompromisseja, mutta mikäpä asia parisuhteessa ei vaatisi.

 

[Provoja, ei toki]

Ap:lle neuvoksi antaisin, että pitäisi tyttöystävänsä puolia. Hän itse ei varmaankaan uskalla mitenkään nousta lapsiasi vastaan, vaikka miten tuntisi kärsivänsä vääryyttä tai nurjamielistä kohtelua. Antaisit ymmärtää, että hänelläkin on oikeutensa teidän yhteisessä kodissa. Oikeus kasvattaa ja ojentaa lapsiasi tarvittaessa.

Omakohtaisesti olen nähnyt, että isä harvoin lapsia nähdessään antaa heidän elää kuin pellossa, ilman mitään rajoituksia. Kuka sellaisten hirviöiden kanssa haluaa olla?

Ehkä mielipiteenne lasten kasvatuksesta eivät mene yksiin ja siksi hän on, toivonsa menettäneenä, väistynyt mieluummin kuin katselee menetelmiäsi. Jos hänellä ei ole mitään oikeuksia omassa kodissaan, älä ihmettele hänen toimintaansa. Luultavasti hän itse kävelee ulos elämästäsi tuota pikaa.

 

[Tahdon asialla]

Tästäkään tilanteesta tuskin on muuta ulospääsytietä kuin avoin keskustelu. Naisen pitäisi analysoida tunteitaan siinä, että mikä häntä oikeasti hiertää. Jos syynä on se, että rakkaus on kaikonnut, niin on vähän halpamaista laittaa omalle pahalle ololle syyksi lapset, jos ei kerran kehtaa suoraan sanoa, että tunteet ovat viilenneet.

Jos naisen oma itsetunto ei ole kohdillaan, niin lasten puheet omasta äidistään tai kiukuttelut voivat tuntua liian raskailta. Miehen rooli on tässä perheessä tärkeä, sillä mies ei voi sysätä hoitovastuuta uudelle naiselleen, koska hänhän ei ole lasten äiti.

 

[tuli.]

Hei Provoja,ei toki. Ap:n lapset ovat vasta 3 ja 5 vuotiaita ja kun suhde on "jo" pari vuotta vanha, niin tuskinpa lapset ovat julmia -tai edes ilkeitä tietoisesti ketään kohtaan!