Lapseni isä kyttää ja arvostelee mun äitiyttäni, hakemalla hakee huomautettavaa ja valittaa kaikesta.

[arvosteluun kyllästynyt]

Ja ollaan erottu 10 vuotta sitten. Lapsi on siis 11. Ja lapsen isällä on vaimo ja kaksi muutakin lasta.
Silti on energiaa urputtaa mulle millon mistäkin, tänään siitä että lapsi on mummulassa. Tai itseasiassa mökillä mummun ja papan kanssa. Mähän siis olen myös alkoholisti kun olin eilen ystävän 3kymppisillä ja ollu vähän heikko happi tänään.
Mä olen huono äiti kun mun pitäis koko ajan olla lapsen kanssa ja lapsi on liikaa pois kotoa (1-2x viikossa harrastus, on kavereitten luona ja ulkona olemista, mummuilla olemista ym ihan kauheen hirveetä!)

Exä ei selkeesti tajua että lapsi on jo ISO ja sillä on jo ns.omia menojaan. Saattaa soittaa mummulle et mitä teet ja sopia menevänsä sinne. Toki ny multakin kysyy, mutta mä en näe tässä mitään ongelmaa.

Lapsi kulkee puhtaissa vaatteissa, saa ruokaa syödäkseen, koulussa menee hyvin, on iloinen ja sosiaalinen. Ja silti mun toiminnasta löytyy koko ajan valitettavaa.

KOSKAAN en itse ole exän isyyttä arvostellut, on hyvä isä, mutta näkee lasta vain jokatoinen viikonloppu, minä elän sen arjen sen lapsen kanssa.

Mä olen sen kanssa puhunut, mä olen huutanut, mä olen vaiennut, mutta ei nyt taaaas jaksa toisesta sisään toisesta ulos kun ottaa niin paljon aivoon. VOI ELÄMÄ!!

 

[Rockwood]

Mihin hän sinua/äitiyttäsi sitten vertaa omaan äitiinsä, uuteen vaimoonsa?
Onko hänellä kriisi omassa parisuhteessa, purkaa sen nyt sinuun?

 

[arvosteluun kyllästynyt]

en tiedä mihin vertaa, mutta kyttää ja soittelee, selkeesti ei luota muhun yhtään vaikka olen lähes yksin tuon lapsen kasvattanut ja kaksin pärjännyt, pienellä palkalla kituuttaen. Onneksi on tukiverkosto.
Aina on kytännyt enemmän tai vähemmän, on sellanen rasittava "minä itte"-luonne et hän tekee asiat paremmin itse kun luottais muihin.

 

["vieras"]

Miksi sille sitten elämääsi tilität, mä ainakin olisin lopettanut ajat sitten.

 

[arvosteluun kyllästynyt]

mä en TODELLAKAAN tilitä sille elämääni, mun elämä ei sille kuulu.
meillä on paljon yhteisiä kavereita, ystäviä ja ollaan facebook-kavereita (tosin kyllä tätä menoo poistan sen) ja se kuulee kaikkee mun elämästä muualta.
olen tapaillut tässä yhtä miestä ja se oli sitten erään yhteisen ystävän toimesta kerrottu exälle ja ex otti asiakseen soittaa mulle ja kertoa miten mun tulee edetä ja en saa esitellä sitä heti lapselle ja puhu kun idiootille. en ole esittelemässäkään ja mulla on omatkin aivot. eikä kuulu hänelle!