Lapsenlapsi huolestuttaa

[Isoäiti Helli]

Kyseessä on pojanpoika ja hän on nyt 1.3 v ikäinen terhakka miehenalku. Hän lähti kävelelään vuoden ikäisenä ja on muutenkin ihan virkeä, mutta nyt hänellä on mielestäni ""outoja"" oireita.

Hän voi yks kaks ruveta ""ärisemään"" tai huutamaan - miten sitä voi kuvailla. Hän ei mielellään kuulemma istu sylissä. Ulkona hän ei kuulemma ""ärise"" vaan leikkii ihan mielellään. Hän ei myöskään mielellää istu sylissä?

Käyn valitettavan harvoin katsomassa vaikka asuvat kilometrin päässä, mutta kun heillä on menonsa ja minulla - käynnit jäävät ehkä kerran kuukaudessa.

Olen huomannut alusta saakka (myös muut) ettei miniäni ole oikein ""äidillinen"" ihminen. Hän pääsääntöisesti istuu ja komentelee poikaani tekemään sitä ja tätä eikä myöskään ota poikaansa syliin. (en muista nähneeni kuin vauvana).

Se huomio, minkä lapsi saa on luunappeja sormille tai muuta komentelua! Poika saa olla omissa oloissaa lattialla ja nukkumaankin laitetaan yksin!!!! Nyt toisen lapsen tultua jopa toiseen huoneeseen. Ei lueta satuja tai muuten vain olla hänen kanssaan nukahtamishetkellä.

Minun sylissäni pojanpoikani istui mielellään ja leikin hänen kanssaan ja poikanikin ihmetteli että miten nyt on hiljaa eikä kiukkuile (ärise siis). Heti kun äiti tuli huoneeseen alkoi se ärinä!!

Mistä tämä voisi johtua? Onko täällä sellaisia neuvolan tätejä tai muuten asiantuntijoita jotka voivat neuvoa?
Onko ""ärinä"" huomion herättämistä vai jonkin henkisen sairauden oire? Hän ei myöskään minusta tunnista nimeään? Jos vaikka vastaisitte sähköpostiini huotari1@hotmail.com

 

[isöäiti Hellille]

Mielestäni sohaiset nyt ampiaispesää!!! Huolesi voi olla aiheellistakin,muttamutta. Tämä äriseminen äidille voi olla ihan hellyyden osoitus tai huomion hakua ja ihan normaalia. En näe mitään outoa jos äiti ei jaksa touhuta kun on vauva syntynyt, enkä myös sitä että poika on siirretty omaan huoneeseen.
Ehkä olisi hyvä jos voisit tarjota enemmän tukea perheelle ja unohtaisit noi syyllistämiset. Äiti varmasti oikeasti hyvin väsynyt kahden pienen kanssa, joten hae ja vie tätä poikaa ulos ja luoksesi. Näin autat ja palkitset perheen ja itsesi.

 

[Isoäidille]

Meillä poika nukkunut omassa huoneessaan 4kk ikäisestä lähtien ja aina nukahtaa yksin omaan sänkyynsä. Lapsen on hyvä itsekseen hakea unta ei niin että hänen vieressään istuskellaan tai silitellään. (Jos sairaana niin asia erikseen)
Nukahtaa yleensä heti tai viimeistään 10-15min kuluttua, yleensä naureskelee nallejensa kanssa sängyssä tai ynisee unilauluansa. Mielestäni en ole julma äiti, kun en rupea siihen show:hun, että nukuttaisin tunnin iltaisin lastani, kuten muutamat ystäväni ja he ovat aivan rikki siitä, kun lapsi ei nukahda itsekseen. Meidän poika 10kk, joten ei vielä iltasatuja kaipaile.

 

[huolestunut]

Kyllä minäkin olen opettanut vauvani nukahtamaan yksin ja leikkimään myös itsekseen lattialla (olen itse näköetäisyydellä). Nukkuu myös yksin omassa huoneessaan. Lapsen on hyvä oppia itsenäisyyttä jo ihan pienestä, toki niin että aikuinen on aina lähellä huolehtimassa. Tässä ei mielestäni ole mitään ""väärää"" vaan on ihan normaalia menettelyä.

Luunappien antaminen noin pienelle tai lapselle ylipäänsä on sen sijaan sekä laissa kiellettyä (pahoinpitely) että lapsen kehityksen kannalta haitallista. Myös se, ettei lapsi saa huomiota tai saa sitä vain negatiivisena on mielestäni aihe puuttua asiaan. Voisitko puhua pojallesi asiasta?

En ole asiantuntija, mutta koulutukseni kautta tunnen sosiaalialaa. Ainakin tuohon luunappien antamiseen pitää mielestäni ehdottomasti puuttua.

 

[....]

Hei!

Suosittelen olemaan nyt oikein diplomaattinen ja varovainen, koska helposti saat miniäsi suuttumaan sinulle ja pahasti jos puutut liian jyrkällä kädellä ja syyllistäen. Poikahan on lapsesi lapsi, eli puhu vaikka huolistasi pojallesi, hänhän on pikku-pojan isä. Lapset voivat hakea huomiota mitä erilaisin tavoin ja ehkä pikkuinen hakee huomiota äidiltään ja osoittaa nyt mustasukkaisuuden oireita kun uusi vauva vie ajan. Miniäsi on aivan takuulla väsynyt joten jos kerran asut niin lähellä ja olet kiinnostunut heidän voinnistaan niin AUTA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Itse otan vastaan apua anopiltani oikein mielelläni ja samalla mummo saa viettää aikaansa lapsen kanssa. Siinä voittaa kaikki, usko pois. Vie pojanpoikaasi ulos ja leikkimään jne!! Aina ei pienen vauvan äiti jaksa. Sitä harvoin/joskus mummit/ukit muistavat, kuinka väsyttävää se oikeasti onkaan,varsinkin jos vauva on vaativa tai esim. masuvaivainen. Aika kultaa muistot omista lapsista. Väsyneenä ei helposti jaksa olla kärsivällinen vaan voi komentaa ja torua liiankin kanssa.

 

[kahen pienen äiti]

Mut ärinä tms.kiukuttelu kohdistuu usein juuri äitiä eikä muita ihmisiä kohtaan.Eli lapsi haluaa juuri sen äidin huomion!
Noin pieni on vielä riippuvainen äidistä ja ei haluaisi luovuttaa nuorimman paikkaansa seuraavalle,ni yrittää sitä huomiota saada äidiltä kaikin tavoin.

Tuo ärinä voi olla tosiaan ihan normaalia huomionhakua, mut toi luunappien anto pisti mietityttämään, että käyttääkö äiti omissa oloissaan kovempiakin rankaisukeinoja... Äidin olisi kyl hyvä tiedostaa, että lasta ei saa rangaista väkivallalla.Se on väärin.
Vaikka se saattaa tuntua pieneltä, et antaa luunappeja, lapsi on puolustuskyvytön ja lain mukaan ruumiillisesti ei saa kurittaa.

Näet lapsenlastasi harvoin,joten et varmasti tiedä koko totuutta eli miten paljon huomiota lapsenlapsesi ylipäätään saa arjessa äidiltään...Kun nuorimmainen esim.nukkuu tai muuna aikana.Kyllähän vauva luonnollisesti tarvii enemmän hoitoa,kun on avuton,joten aikaa ei riitä enää samallalailla ku aiemmin esikoiselle...

 

[Isoäiti]

Sen verran selvennän, että ärinä ja kiukuttelu ovat alkaneet jo pari kuukautta sitten, joten sillä ei ole mitään tekemistä uuden vauvan kanssa.

Äidillä on tukenaan isäpuolensa ihan näyttää suorastaan asuvan siellä, joten apua saa. Miniä puhuu aina vain KURINPALAUTUKSEEN viemisestä - äidilleen siis! Ei hellyyttä - vaan kuria.

 

[Huh]

Huh onneks et oo mun anoppi...!!!!!!

 

[...]

Niinpä!

 

[maarit]

Noihin aikoihinhan lapsella on eroahdistus. Äidiltä haetaan huomiota keinolla millä hyvänsä, äiti on se jolle kiukutellaan! Kai tämän tiesit itsekin äitinä?

Kaikenlainen ruumillinen rangastus on kyllä ehdottomasti kielletty!!!

 

[Jossu]

Niinpä, niin se meidän tyttökin kiukuttelee ja just ärisee eniten mulle. Ulkona on enemmän puuhaa ja katseltavaa kuin sisällä, niin kiukuttelee vähemmän. Samoin kiukuttelee vähemmän just mummin ja kummien yms. kanssa. Joten en kyllä siitä olisi huolissani. Eikä tuollaiset vilkkaat lapset kovin kauan viihdy sylissä. Saattaa pyytää useinkin syliin, mutta lähteä saman tien pois.

Noita luunappeja ei kyllä saisi antaa.

Ei nukahtamishetkellä ole pakko olla läsnä. Parempihan se olisi, jos nukahtaisi itsekseen. Meillläkin tyttö nukahti pitkään itsekseen, mutta nyt alkaa huutaa jos jää yksin, joten olen vieressä. Mut jos poika siis tyytyväisenä menee nukkumaan yksin, niin ei sekään mikään paha asia ole.

 

[Isoäiti]

Tuolla joku jo HUH HUH etten olisi jonkun anoppi Joopa joo! Pärjään miniöiden kanssa ihan hyvin ja pidämme välillä jopa ""tyttöjen iltoja"". Tässä asiassa en ole hirvinnyt paljoa keskustella vaikka oma äitini on käskenytkin. Asiat ovat heidän omiaan, mutta olen todellakin huolestunut tuosta lapsen ""ärinästä"" tai miksi sitä oikein kutsuukin. Se siis on ihan jatkuvaa sen aikaa minkä siellä istun (n. ehkä tunnin tai pari) Lapsi touhuilee omiaa kaikessa rauhassa kunnes taas - se kiukkuilu! Mitään syytä tuolle ei ole. Ei satu, ei se ole nälkääkään - se tulee vain jostakin. Muistan hyvin omat poikani millaista heidän kanssaan oli ja uhma tuli jossakin vaiheessa. Käsittääkseni 3 - 6 vuoden välillä? Äiti nappaa - on vakio sanonta tälle lapselle.

Itse kyllä yhä olisin sitä mieltä, että tuon ikäistä lasta ei pitäisi nukuttaa eri huoneessa eikä ihan yksinkään. Siinä tulee turvaton olo. En tiedä nykyisistä neuvoista, mutta ihan maalaisjärki asiassa. Lapset osaavat käyttää vanhempien heikkouksia hyväkseen ja muistavat hyvin jos jompi kumpi antaa periksi - hänen luokseen juostaan itkemään.

KOetan saada tämän pikkuisen joku ilta luokseni jos hyvinkin auttaisi. Ihan vain olla ja leikkiä hänen kanssaan, mutta kun kaikilla osapuolilla on kiirettä.

Pojan kanssa juttelin asiasta ja myös tämän miniäni. On kuulemma suuttunut neuvolan tädille! Miksiköhän??? Olisivatkohan olleet eri mieltä jossakin asiassa. Miniä on siis nyt 22 vuotias joten nuori äiti. Itsekkin tein saman ikäisenä ja vaikeuksia tietenkin riitti. Apua en hakenut/saanut mistään. Piti vain kasvattaa ihan itse ja kunnon nuoria miehiä tuli. Kaikkea tosin sattuu mutta niin pitääkin

Lapsi tarvitsee hellyyttä ja turvallisuuden tunnetta. Pelkän ettei kumpaakaan tule tässä tapauksessa. Miniälläni on 7 nuorempaa sisarusta joten hän on kyllä nähnyt miten lapsia kasvatetaan. (voi kauhistus hänen äitiään)

Poikani tietenkin luottaa vaimoonsa tässä asiassa, mutta jos tuo ""kiukuttelu"" ei ala hävitä niin otan yhteyttä heidän neuvolaansa ja juttelen asiantuntijan kanssa. Jos he sanovat ettei ole hätää niin ok!

 

[maarit]

Ja kyllä vuoden ikäisellekin tulee jonkunlainen ""uhma"" kun oma tahto alkaa näkyä. Lapsi haluaa toisinaan tehdä oman mielen mukaan. Äidillehän sitä aina kiukutellaan, kellekkäs muulle? Ihan suotta olet huolissasi!

 

[dee]

huolesi voi olla hyvinkin aiheellista. Sinuna puhuisin poikasi kanssa, onko hän asiasta huolestunut, ja miten heillä menee kotona. Voit myös soittaa neuvolaan jossa he käyvät ja osoittaa huolesi sinne päin.

Koskaan ei mielestäni lapsista voi olla turhaan huolissaan.

 

[Liisa]

Siis voi hyvää päivää minkälaisia vastauksia olet saanut. Tottakai tuo ärinä yms voi olla normaalia, ja äidillehän sitä aina kiukutellaan, mutta yhdistettynä kaikkeen muuhun mitä kerroit, niin kyllä minäkin olisin huolissani. Jos lapsi tosiaan usein mainitsee, että ""äiti nappaa"", eikä äidiltä saa hellyyttä yms, niin kyllä varmasti oireilee lapsi jotenkin. Ja olen myössitä mieltä, että liian nopeasti vanhemmat dumppaavat lapsensa omaan huoneeseen nukkumaan. Mitä sitten vaikka toinen siellä näyttäisi pärjäävän, kyllä silti voisi olla turvallisempi olo vanhempien huoneessa. en ymmärrä miksi lapsen pitäisi oppia itsenäiseksi, ja pärjäämään yksin 2kk vanhana?
Mutta tilanne on todellakin arka, koska miniäsi saattaa helposti suuttua sinulle jos menet asiaan puuttumaan. Olisiko mahdollista, että ihan soittaisit neuvolaan, ja kysyisit sieltä neuvoa? Ihan vaikka nimettömänä, jos seuraamukset ""pelottaa"".
Ja kyllä minä ainakin olisin onnellinen noin huolehtivasta isoäidistä / anopista. Fiksuna kysyit ensin täältä neuvoa, etkä mennyt poikasi perheelle paapattamaan omia näkemyksiäsi.
Nämä nyt vaan ovat niin ihmeelliset sivut, että ei täällä tuollaisia yksin nukkumaan laittoja yms pidetä yhtään outoina. Lähinnä se useille lienee vaatimus. Sitä vastoin jos imetät päivänkin yli 6kk, niin jo olet suurimman osan mielestä aivan kahjo, ja aiheutat lapselle traumoja...

Toivottavasti tilanteenne selviää

Liisa ja poika 10kk

 

[jopas]

Todellakin VOI olla turhaan huolissaan monesta asiasta. Itse olen ""ylihuolehtivainen"", ja sen olen tämän eka äitinä olo vuoden aikana huomannut, että olen ollut aivat liian turhista asioista huolissaan!!

 

[Liisalle]

Eikös tämä lapsi ollut jo 1v 3kk (""pärjäämään yksin 2kk vanhana"")?

 

[jopas]

Ja harva 1,3v osaa puhua mitä ajattelee. Äiti nappaa voi tarkoittaa ihan mitä vaan.

 

[Liisa]

Niin, se piti vielä sanoa, että onhan isoäidillä jotain tietoa ja kokemusta kuitenkin asiasta, kun on omatkin lapsensa kasvattanut, ja varmaan muittenkin lapsien kanssa elämänsä aikana ollut, joten ei siinä mielessä voi verrata meihin ""ensikertalaisiin"".

Ja juu, tämä lapsi oli yli vuoden, mutta yleisesti puhuin tuosta omaan huoneeseen siirtämisestä, että hirmu aikaisin monella tapahtuu

 

[ajatuksia vaan]

Pakko sotkeutua tähän soppaan...

Nimimerkille jopas: Meillä ainakin 1v3kk kyllä osasi jo puhua itse ja toistella myös ne usein kotona kuullut ""fraasit"". Joskus oikein naurattaa kun pikkuinen matkii äitiään tai isäänsä. Ja leikeissä ne vanhempien käyttäytymismallit ovat alkaneet näkyä myös (meillä tosin positiivisempia asioita kuin luunapit). Kyllä siihen nukken tai nallen hoitoon otetaan mallia siitä miten vanhemmat hoitavat lastaan. Tosin sitten on ne itse keksityt metkut, kuten nuken päällä istuminen. Ja jos tarkkaan luit, niin se on äiti joka sanoo lapselle nappaavansa tätä.

Tuosta pojan ärinästä tuli jotenkin ihan mieleen yksinhuoltajakaverini muksu (1v9kk). Yksin vähäisillä tukijoukoilla pärjäilevä äiti joutuu tietenkin ottamaan oman aikansa osin lapsen kustannuksella. Hänen pojallaan on paljon sellaista huomionhaku kiukkua, tahallista kiusan ja kiellettyjen asioiden tekoa. Joskus poika intoutuu kiljumaan suoraa kurkkua ilman mitään järkevää ennakkovaroitusta tai tapahtumaa saadakseen huomiota. Hänen äitinsä on usein liian väsynyt puuttumaan pojan tekemisiin rakentavalla tavalla ja huutaa sen sijaan lapselle ohjeita ja kieltoja. Muutenkin pojalta on aina puuttunut rajat siitä mitä saa tehdä ja mitä ei. Poika on aina ollut muka liian pieni vielä kieltoja kuuntelemaan ja nyt äiti on sitten pulassa jo vekaran kanssa. Äiti lahjoo lasta saadakseen tämän tekemään asioita sen sijaan, että niihin olisi alunpitäen otettu tiukka ""näin tehdään ja mutinat pois""-linja. Suoraan sanottuna kyläreissut ovat alkaneet olla jo melkein vaarallisia omalle hiukan nuoremmalle lapselleni, kun kaverin pojasta ei koskaan tiedä mitä se saa päähänsä tehdä saadakseen vaikkapa jonkin lelun.

Vaan vielä tuosta äidin antamasta huomiosta lapselle silloin kun on vieraita... itse en ainakaan huomioi lastani samalla tavalla vieraiden läsnäollessa, kuin kahdestaan. Silloin tulee helposti juuri tuota huomionhakua, kun äiti juttelee vieraidensa kanssa. Muutenkin, jos mummi on kylässä, niin jätän mielelläni lapsen mummin seuraan enempi, kuin häärään itse viihdytysjoukoissa.

 

[aloittaja isoäiti Helli]

Kiitos vastauksistanne! Pojanpoika on siis mielestäni vasta vuoden ja kolmen kuukauden eikä osaa vielä sanoa yhtään mitään. Hänen äitinsä sanoo vähän jokaiseen kiukkuiluun (mikäli se sitä on) että; Että nyt kohta äiti nappaa!!! Tarkoittaen että lyö sormille. Istuu sohvalla ja komentelee miestään (poikaani) tekemään sitä ja tätä. Molempien tietenkin on velvollisuus hoitaa lastaan vaikka olisi töistä tullutkin, mutta sen tyylin on oppinut äidiltään. On kuin mehiläiskuningatar - ei tee mitään vaan komeltelee ja odottaa passausta. En puutu en tartu, säälin vain poikaani joka on lähtenyt karkuun yötä vasten minunkin asuntooni - monta kertaa kun tämä miniäni on tullut kimppuun nyrkkien kanssa!!! Just joo! Ei tee lapselle mitään sanoi poikani??? Toivon mukaan ei - siis isommin satuta.

Se ""ärinä"" ei mielestäni ole normaalia kiukkuilua. Jos lapsi suuttuu, niin huutaa naama punaisena ja silmistä valuu kyyneleet. Tämä vain panee kädet ehkä nyrkkiin ja ärrrrrrrrrrrrr - kuuluu!

Koetan saada tämän muksun joku päivä pidemmäksi aikaa luokseni ja katsoa miten menee. Jos tuo ei mene pian ohi, niin aion ottaa yhteyttä kyllä johonkin asiantuntijaan.

Muistan vielä millaista oli kiukkuilu. Tuo ei ole!

 

[No joo]

Kuulostaa siltä, että enemminkin sinua ärsyttää miniä noin muuten vain, noilla mehiläiskuningatar-jutuilla ei taida olla mitään tekemistä vauvan kurittamisen kanssa. Meidän vuotiaasta lähtee aivan kamala kiljunta ja murina, mutta hän on kyllä ihan normaali ja saa hellyyttä ja läheisyyttä.

 

[huolestunut]

Käsittämätöntä, että jos äiti käyttää väkivaltaa lastaan ja miestään kohtaan ja anoppi on tästä huolestunut, niin saa kommentteja kuten ""onneksi et ole mun anoppi"" ja ""miniäsi taitaa muuten vaan ottaa päähän"". Eivätkö ihmiset tajua, että väkivallan käyttäminen on väärin ja laitonta? Luunappien antamisesta lapselle on ennenkin aikuinen tuomittu pahoinpitelystä.

 

[puh]

no just joo..hiukan nauratti tuo oma poika tulee äitinsä helmoihin parkumaan kun kotona menee huonosti hohhoijaa..

mistä sinä tiedät kun et ole aina ole paikalla että mitä siellä oikeasti tapahtuu???jos käyt kerran kuussa???niin että hyvä ihminen hanki oma elämä!!!'

jos äiti on koko päivän ollut vauvan ja isomman lapsen kanssa niin kyllä se iskä eli sinun poikasi voisi käskemättäkin jotain tehdä..vaikka olisi töistä juuri tullutkin..
on kyllä tosi huvittavaa että kehtaat kirjoittaa että otat yhteyttä sinne ja tänne jne.mielummin sinuna kuule antaisin perheelle tukeni ja turvani enkä rupeaisi mistään viranomaisista vouhkaamaan..
juu ja kirjoitithan että sinulla ei ole aikaa olla lastenlastesi kanssa.mutta aikaa on vouhkata täällä..hmm..menes itteesi..

anna lastesi ja miniäsi elää omaa elämäänsä..

 

[Puurot ja vellit]

Täällä on mennyt puurot ja vellit sekaisin, osittain senkin vuoksi, että Sinä, isoäiti, vasta viimeisimmässä viestissä ""paljastat"", että miniälläsi on aiemmin jo ollut ongelmia, jos kerta poikasi on joutunut pakenemaan häntä.

Kasvatus-, nukutus- ym. asiat ovat yksi asia ja niihin en Sinuna puuttuisi. Sen sijaan väkivaltaan KUULUU puuttua. Ja sen, jonka kuuluu siihen puuttua, jos sellaista varmasti on, on POIKASI. Onko hän nuori, epävarma ja tossun alla vai mistä kiikastaa? Jos hänen vaimonsa on väkivaltainen, sekä miestään että lapsiaan kohtaan, hänen on lähdettävä turvakotiin ja otettava yhteyttä sosiaaliviranomaisiin. Naisten/äitien väkivalta, sekä henkinen että fyysinen, on valitettavasti edelleen tabu, kuten tässäkin ketjussa taas huomaa. Heti ollaan puolustamassa äitiparkaa eikä muuta näkökulmaa edes suostuta miettimään. JOS asiat ovat tosiaan niinkuin väität ja olet siitä 100% varma, Sinun on puhuttava pojallesi siitä ja hänen (ei Sinun) on toimittava. Tottakai voit häntä tukea ratkaisussaan.

Mutta jos tämä koko väkivalta-retoriikka onkin valetta, saatat pilata poikasi elämän.

Eli mieti mitä teet. Sillä välillä voit vain olla poikasi ja lapsenlapsesi tukena.