lapsesta itsestä äiti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "tytsy"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

"tytsy"

Vieras
elikkä kyse on iha musta ite. jännittää nyt kovasti, muutaman kuukauden päästä olen äiti. Olen 19 vuotias ja elänyt sen mukaista elämääkin, tai oikeastaan huononpuoleista sellaista. Koulut typeränä jätin kesken, koska en vain jaksanut käydä. Viikonloput ja välillä viikotkin meni juodessa. vastuuta en ole ikinä kantanut mistään, en edes omista raha-asioistani. sitten tuli yhtäkkiä pysähdys. olin raskaana. aborttiin mä en pystyny tekee joten näillä mentiin. alku oli ihan kamalaa (kaverit hävisi kun enää juonutkaan, olin yksin kun lapsen isää ei kiinnosta). kuullostaa tietty tyhmiltä syiltä, mutta itse tunsin oloni niin yksinäikseksi että en tienny mite jaksaa..joka päivä istuin vain kotona neljän seinän sisällä yksin. no sitte tuli välietappi. olin löytänyt uuden ystävän kuka ei myöskään juonut ja meillä oli yhteisiä asioita. opin olemaan onnellinen vauvasta. tässä elämässähän on muutakin kuin juhliminen. tuntuu jännältä että näinkö vasta älysin pysähtyä ja miettiä edes askeleen verran eteenpäin. mutta osaanko olla äiti, hyvä sellainen.. ihmiset, isäni katsovat minua halveksuen. typerä teini paksuna, miten luulee pärjäävänsä ilman koulutusta, sosiaalihuollon rahoilla. mutta minä haluan tulla paremmaksi, luoda hyvän ympäristän vauvalleni. kerrankin minulla on joku syy,motivaatio hankkia koulutus. minun lapseni, en elä enää vain omaa elämääni. tunnen silti itseni vielä kovin lapseksi. miten minä olisin voinut kasvaa aikuiseksi yössä. olen silti sama tyhmä teini kenen isoin ongelma oli saada kaljarahat viikonlopuksi. pelkään epäonnistuvani, jos vauva ei olekkaan se tärkein minulle. mutta sitten muistan että ei se ollut elämää. elämän etsimistä. minä löysin omani, sinut pieni rakkaani<3 minä koitan vielä kasvaa, aikuisemmaksi, paremmaksi. sinun ja itseni tähden.
 
Kirjoitit tosi kauniisti, kyynelet valuvat silmäkulmista! Onnea, nauti pienokaisesta, vaikka kaikki päivät eivät tulekaan olemaan auringonpaisteessa vaunujen lykkimistä. Kuulostaa sille, että olet ottanut ison harppauksen kasvussasi. Kaikkea hyvää!
 
Ihan kun oisin lukenut mun kirjottamaa juttua.:) Mä olin myös 19 kun aloin odottaa esikoista. Jäin ihan yksin koska elämä ennen raskautta oli ryyppäämistä ja hauskan pitoa, eikä kavereita enää kiinnostanutkaan mun seura kun en päässytkään menemään. Lapsen isä hävis todella nopeasti kuvioista. Mutta sitten tapasin nykyisen mieheni, joka on nyt kuin isä vuoden vanhalle tyttärelleni. Meille on myös tulossa jo toinen lapsi. Tämä elämä on sitä mitä olen halunnut ja etsinyt silloin kun sekoilin kännissä enkä välittänyt mistään. Sä pärjäät ihan varmasti!!:)
 
Täällä oli sama homma täytin just 20vuotta kun pieni päätti maailmaan tulla. Join paljon ennen raskautta ja sitten kun sen lopetin kaverit hävis ja edelleenkin olen paljon vauvan kanssa kotona. Mutta jo pari hyvää kaveria on jotka eivät juo toisella on kanssa vauva ! Vauvan isä on kyllä kuvioissa asutaan yhdessä ja ollaan hirmu onnellisia. Täällä jo nytten on käyty keskustelua toisesta lapsesta mutta taidamme vielä vuoden odotella :) Kyllä sinä pärjäät. Kylmiä väreitä tuli kun tekstiäsi luin, oli niin kauniisti kirjoitettu :)
 

Similar threads

Yhteistyössä