lapsesta tulee rikkinäisempi jos se kulkee kahden kodin väliä.

[Ja]

Paskat.

 

[pohjantähdenalla]

Mö en usko tohon väitteeseen,riippuu paljolti siitä miten vanhemmat pystyvät kasvattamaan ja asettamaan kuitenkin rajoja,olla silti kaikesta huolimatta rakastavia vanhempia.

 

[vieras]

ei se elämä ole noin yksioikoista, syy-seuraus-suhteet ovat paljon monimutkaisempia. meillä 2 isointa on vuoroviikoin isällään ja meillä, kummassakin kodissa muitakin lapsia. hyvin tasapainoisia ovat, murkkukin osaa käyttäytyä. isoilla lapsilla on siis 4 aikuista, jotka välittävät ja kuljettavat ja mummojakin on tullut lisää. rikkautta, sanon minä.

 

[winhis]

eli vanhemmat ovat eronneet kuin mitä sellainen lapsi jonka vanhemmat ovat onnellisesti naimisissa, sellaisesta lapsesta tulee tasapainoinen. mitä muut mieltä asiasta?

Uskon että pääsääntöisesti (!) lapsesta joka kasvaa ONNELLISESTI naimisissa olevien vanhempien kanssa, kasvaa tasapainoisempi kuin lapsesta, joka joutuu kulkemaan monen kodin ja monen perheen välillä. Mutta pelkkä vanhempien onnellisuus ei riitä, tasapainoiseen kasvuun tarvitaan jotain muutakin!

Mun mielestä nimenomaan se onnellisuus on se pohja, mille lapsenkin tasapainoisuus rakennetaan. Ja onnellinen yksinhuoltaja ei ole kauhean paljon huonompi kyllä kuin onnellinen pariskunta. Onneton pariskunta sensijaan on huonompi kuin onnellinen yksinhuoltaja...