Lapset ei tottele!!

[mammeli]

Olemme ajautuneet asian takia umpikujaan, parisuhdekaan ei ota toimiakseen. Tilanne on tällainen; meillä kolme poikaa 5,5v, 3,5v ja 10kk ja vanhimmat pojat eivät tahdo ottaa kieltoja korviinsa. Perusluonteeltaan he ovat reippaita ja fiksuja, mutta vilkkaita kotona, kylässä osataan kyllä käyttäytyä. Moni sanoisi että normaaleja uteliaita lapsia ja mielestäni pääasiassa ovatkin, mutta kielletyistä asioista saa kieltää miljoonia ja miljoonia kertoja eikä tehoa. Me olemme mieheni kanssa kasvettu niin että heti ekalla kerralla on uskottu ilman että ääntä on tarvinnut korottaa, etenkin mieheni, itse olen ollut hiukan "kurittomampi" lapsi, mutta vanhempien kunnioitus on iskostunut päähäni vaivatta. Nyt siis olemme ajutuneet asiassa pulaan. Riitelemme miehen kanssa asiasta , sillä mies vaan ei voi käsittää tottelemattomuutta ja on kai luovuttanut lasten suhteen ja minun mielestäni meidän pitää vaan jaksaa ja jaksaa yrittää ja ymmärtää se on meidän työ ja velvollisuus, olemmehan halunneet yhdessä nämä lapset. Mutta on vaikea jaksaa yksin kun tietää että toinen on luovuttanut eikä tukea saa.. Mitä tehdä, ajatuksia.

 

[mammeli]

huhuu, hjelppiä

 

[Bishkek Drama Theater]

Eihän lasten suhteen voi ikinä luovuttaa. Sopikaapa sellaiset säännöt jotka voitte molemmat allekirjoittaa älkääkä näyttäkö lapsille että olette eri mieltä kasvatusperiaatteista. Puhu miehesi kanssa asiasta. Murrosikää varten pitää harjoitella ahkerasti ja tuon ikäiset ovat vielä helppoja, uskokaa pois. VOimia.

 

[mammeli]

Eipä näköjään ketään kiinosta vaikka itse olen tän kaiken takia todella alamaassa, ei jaksa kaikkea yksin. Voiko toinen enää rakastaa jos on niin kylmä että antaa toisen kantaa kaikki yhteiset "taakat" yksin ja ottaa osaa vain iloihin

 

[marianne]

kysäsepäs omilta vanhemmiltasi miten on teidät saanut "kuriin". En muutenkaan vain käsitä miksi ennen lapset olleet paljon kiltimpiä kuin nykyään (tuntuu ainakin siltä). Pojilla taitaa myös olla uhma ikä päällä, paljon kärsivällisyyttä ja keskustelua miehen kanssa yhteisistä pelisäännoistä jotta toimitte molemmat saman lailla kun pojat eivät tottele.
Minkälaisissa asioissa pojat eivät tottele, oletko rankaissut heitä tottelemattomuudesta jotenkin, vai pyydätkö vain kauniisti tottelemaan?

 

[mammeli]

Huvikummun iltavuoro

Eihän lasten suhteen voi ikinä luovuttaa. Sopikaapa sellaiset säännöt jotka voitte molemmat allekirjoittaa älkääkä näyttäkö lapsille että olette eri mieltä kasvatusperiaatteista. Puhu miehesi kanssa asiasta. Murrosikää varten pitää harjoitella ahkerasti ja tuon ikäiset ovat vielä helppoja, uskokaa pois. VOimia.

Tiedä että murrosikä tulee olemaan vaikea, mutta kun tuo mies on kasvanut todella kovassa kurissa painotan sanaa todella niin sen on kai vaikee kuvitella mitään tällaista. Se kun on ollut aina niin hiljainen ja kiltti pienenä (äitinsä sanoin) ja seuraavaan sisarukseen on ikäeroa yli 10v eikä naapureita lähimain. Eihän sellainen mitenkään voikaan olla vilkas, miten sellaiseen yksin voi... Hankala sille on tätä saada päähän et lapset on tällaisia muillakin. Sen suvussa muilla sisaruksilla, paitsi siskolla yks poika, ei lapsia.

 

[viisi kasvattanut, hyvät välit]

Eihän lasten suhteen voi ikinä luovuttaa. Sopikaapa sellaiset säännöt jotka voitte molemmat allekirjoittaa älkääkä näyttäkö lapsille että olette eri mieltä kasvatusperiaatteista. Puhu miehesi kanssa asiasta. Murrosikää varten pitää harjoitella ahkerasti ja tuon ikäiset ovat vielä helppoja, uskokaa pois. VOimia.

Just, murrosikää varten kannattaa harjoitella!
Samasta asiasta joutuu jankuttamaan tottelemallekin useasti tai ainakin monta eri kertaa.'
Ei se jatkuva ratkutus auta vaan myös seuraus tottelemattomuudesta. Ja kyllähän tuon ikäisten kanssa vaikka leluja raivataan porukalla että tulevat oikeisiin paikkoihin.
Kasvatus vain on jatkuvaa toistoa ja jatkuu ja jatkuu, eikä lopu välttämättä täysi-ikäisyyteenkään. Saattavat vieläkin kysellä tarkoitusta!

 

[mammeli]

Mariannelle: On kokeiltu reippaustarraa, arestituolia, sitten niitä perinteisiä lahjontoja ja äänen korottamista kun on tarpeeksi monesti koettanut sievästi pyytää rauhoittumaan.
Päivisin menee riehunnaksi ja tappeluksi. Välillä isommalla pojalla otteet on liian kovat ja mua pelottaa aina mitä voi sattuu vaikka tuskin isompi sitä tarkoittaa. Sitä normaalia toisen yllytystä tyhmiin tekoihin, pienempi tekee varmasti kaiken!

 

[vieras]

Hyvästä seuraa hyvää, huonosta huonoa. AINA. Kiitosta pitää jakaa ja positiivista palautetta muutenkin, vaikka välillä tuntuis, että eipä ole, mistä kiitellä... Meillä on vilkkaat lapset ja ollaan todella todella todella pitkän kaavan kautta taistelleet heille peruskuri kohdalleen. Vieläkin joutuu toistamaan ja uhkaamaan jäähyllä. Jäähyjä toteutetaan päivittäin ja parin-kolmen jälkeen muksu muistaakin asian, hetken ainakin.

Istukaa alas ja miettikää tilannetta. Se pahenee iän myötä, jos lapset saa vallan perheessä. Ohittamalla asia teillä nousee kyllä seinä eteen. Lasten kanssa ei voi luovuttaa, ne pitää kasvattaa ja jaksaa hoitaa.

Sinnikkäästi pidätte kiinni rajoista aina ja joka paikassa. Se vaatii kyllä tuossa vaiheessa molempia, kun ote on jo lipsunut. Palaverin paikka. Lapset on teidän.

 

[mammeli]

kyllä meilla lapsia kiitetään ja kehutaan, pienestäkin "aiheesta". Ja rajat löytyy vaan sinnikkäät lapset koetteelee niitä alati. Ollaan väsytty ainaiseen kieltämiseen. Lapsille luetaan paljon, käydään kalalla jne kaikkea mistä ne tykkää vaan silti virtaa riittää

 

[viisi kasvattanut, hyvät välit]

Hyvästä seuraa hyvää, huonosta huonoa. AINA. Kiitosta pitää jakaa ja positiivista palautetta muutenkin, vaikka välillä tuntuis, että eipä ole, mistä kiitellä... Meillä on vilkkaat lapset ja ollaan todella todella todella pitkän kaavan kautta taistelleet heille peruskuri kohdalleen. Vieläkin joutuu toistamaan ja uhkaamaan jäähyllä. Jäähyjä toteutetaan päivittäin ja parin-kolmen jälkeen muksu muistaakin asian, hetken ainakin.

Istukaa alas ja miettikää tilannetta. Se pahenee iän myötä, jos lapset saa vallan perheessä. Ohittamalla asia teillä nousee kyllä seinä eteen. Lasten kanssa ei voi luovuttaa, ne pitää kasvattaa ja jaksaa hoitaa.

Sinnikkäästi pidätte kiinni rajoista aina ja joka paikassa. Se vaatii kyllä tuossa vaiheessa molempia, kun ote on jo lipsunut. Palaverin paikka. Lapset on teidän.

Hyvin sanottu, juuri noin!

 

[mammeli]

Mutta onko täällä ketään joka on joutunut kasvattamaan yksin lapset vaikka mies talossa, sillä vaan et näyttää meillä kohta menevän niin. Vastaan jo kaikesta arjen tarpeita yksin paitsi nukuttamisesta vauvan takia, jos ei vauvaa niin siitäkin.

 

[Bishkek Drama Theater]

Mutta onko täällä ketään joka on joutunut kasvattamaan yksin lapset vaikka mies talossa, sillä vaan et näyttää meillä kohta menevän niin. Vastaan jo kaikesta arjen tarpeita yksin paitsi nukuttamisesta vauvan takia, jos ei vauvaa niin siitäkin.

:wave:
Melkein yksin. Mies on reissutöissä ja käy vaan filosofisia keskusteluja lasten kanssa. Nekin jää usein puolitiehen. Minä olen täällä i främsta linjen.
Strategiapalaverit käyn miehen kanssa ja saan sivutulta ja suojatulta tarvittaessa. Toimii hyvin kun on asiat sovittu. Lapset kyllä yrittää vedättää ja hyötyä tilanteesta mutta me pidetään ukon kanssa yhtä.

 

[Piika-äiti]

Aika hassua. Minä en ole koskaan ajatellutkaan, että lapset tottelisivat ensimmäisellä, toisella tai kolmannella kerrallakaan. Voi johtua siitä, että en itsekään ole tottelevaisemmasta ja mukautuvaisemmasta päästä, ja aikuisia en itsekään lapsena ymmärtänyt kunnioittaa heidän aikuisuutensa takia, eli miten ne olisivat lapsenikaan osaneet tai miten minä olisin heiltä sitä huomannut vaatia.

Kunnioitus ja luottamus ovat syntyneet meille aikuisten ja lasten välillä arjesta, niiden taso on vaihdellut puolin ja toisin, ja lapsille on aika pienestä kerrottu, että mitä tarkemmin heidän toimintaansa voi luottaa, sitä helpompi heidät on päästää esim. kaverien luo.

En ole varma, mutta sinulla ja miehelläsi voi olla lastenne kanssa joku temperamenttiero, ja se ei koskaan ole helppo asia. Pahalta ja vaaralliselta tuntuu, jos tuon ikäisten kanssa luovuttaa, koska vielä kovin monen vuoden ajan lastenne tahdon pitäisi olla teidän taskussa, ja tiukasti. Ihan lastenne parhaaksi.

Minä en onneksi ole ollut poikieni kanssa yksin vaan rinnallani on vankkumattomasti, päivästä toiseen ollut heidän isä, hyvin usein vielä täydessä hoitovastuussa.

Piika-äiti

 

[mammeli]

Mun "ajatukset" kulkee saamaa rataa kun teidänkin ja sitä ole yrittänyt saada miehenkin päähä mutta onnistumatta, haluaisin tietää keinon miten onnistua

 

[Valaja]

Olisin kai huolestunu, jos meillä lapset tottelis heti. :/ Musta se vaan on lapsen luonto pistää hanttiin. Jollain tapaa. Siis kyseenalaistaa ja hakea perusteita ja rajojaan miljoonasti. Meillä on kans vilkkaat ja vauhdikkaat lapset. Onneksi me ollaan miehen kans samoilla linjoilla ja kiskotaan yhtä köyttä. Rajat on ja pysyy, mutta niitä koetellaan jatkuvasti. Ei se auta, ku olla tiukkana. On helpompi löysätä, ku kiristää. Löysäillään heti, ku luottamusta syntyy ja nykästään takasin päin, kun luottamus kärsii. Jotensakki noin meillä. :/

 

[Valaja]

Mun "ajatukset" kulkee saamaa rataa kun teidänkin ja sitä ole yrittänyt saada miehenkin päähä mutta onnistumatta, haluaisin tietää keinon miten onnistua

Kai se pitäs sitte sitä kautta koittaa selittää miehelle, että miten lasten kasvaessa, miten eteen päin? Kuka jaksaa sitte, ku lapset päättää talossa? Yritä kertoa, että nyt on helpompi ottaa tilanne hallintaan, ku kymmenen vuoden päästä. Mää saattasin vaikka jättää miehen viikonlopuksi lasten kans pähkäämään tilannetta. :xmas: Siinä vois mieli muuttua.