Lapset kylään mummolaan vai ei?

[Ärsyyntynyt pariskunta]

Kirjoittelin tuossa jo aiemmin, kun heinäkuulla vierailimme miehen kodissa. Me ja kolme lasta menimme siis paikalle perjantai-iltana ja lähdimme sunnuntaiaamuna. Yritimme olla mukavia ja avuliaita sekä huolehdimme parhaamme mukaan lapsista. No, toki kolmesta lapsesta ääntä lähtee. Appiukko vissiin sitten reagoi meteliin ja ärsyyntyi läsnäolostamme niin, että hänen täytyi jatkuvasti piikitellä meitä perheemme koosta ja erinäisissä käänteissä hän toivoi, että emme tekisi enää lisää lapsia. Voivotteli osaansa lastenlasten ukkina ja puhui haaveksuvaan sävyyn tuttavista, joilla on vähemmän lapsenlapsia tai joiden ei tarvitse heitä hoitaa.

Mieheni otti tuolloin yhteyttä isäänsä ja pyysi täst'edes hänen sanovan suoraan, jos olemme liikaa. Samaan aikaan teimme päätöksen, että emme mene enää hänen kotiinsa niin kauan kuin lapset olivat pieniä. Tämä kaikki oli suuri järkytys varsinkin miehelleni. Luulisi, että 70-vuotias osaa arvostaa jo toista ihmistä!

Nyt anoppi on alkanut soitella, että milloin kaksi vanhinta lastanne tulisi tänne vähän lomailemaan. Mieheni sanoi heti puhelimessa, että nyt ei sovi. Toki ottaisimme tämän palveluksen mielellämme vastaan, mutta olemme vielä tosi vihaisia appiukon puheista. Mieheni ei kuitenkaan halua pahoittaa hänen äitinsä mieltä eikä ole kertonut suuttumuksestamme appiukkoa kohtaan, joka varmaan kädet ristissä toivoo, että leukemia korjaisi puolet lapsenlapsista.

Pitäisikö teidän mielestä siis sanoa mummulle suoraan, mistä syystä lapsemme eivät enää mummolaan tule ja kutsua mummu tänne. Vai pitäisikö antaa suuttumuksen laantua ja pitää mummu tietämättömänä asiasta. Minä kannatan suoraa puhetta, mies haluaa säästää äitiänsä. Mitä mieltä olette?

 

[nohei]

Kertokaa ihmeessä mummolle, eihän se hänen vika ole ettei lapsenlapset nyt näe mummoaan!!

 

[nojaa]

Kyllä minä varmaan kertoisin mummulle, että tuntui viimeksi että pappa kovin rasittui lasten metelistä. Ja sitten kutsuisin mummun meille.

 

[ap.]

Kertokaa ihmeessä mummolle, eihän se hänen vika ole ettei lapsenlapset nyt näe mummoaan!!

Mummu ja ukki on siis käyneet meillä episodin jälkeenkin eli kyllä he tapaavat. Mies on vaan nyt sössöttänyt jotain, että vieraassa paikassa on vaikea nukkua ja he voivat tavata lapsenlapsiaan täällä. Mutta toista kertaa emme aio enää ikinä mennä ukin kiusaksi, että hän pääsee piikittelemään meitä. Sen verran herkkä asia tämä lapsijuttu on. Vaikka meillä on kolme lasta, niin olemme joutuneet kokemaan mm. lapsen kohtukuoleman viikkoa ennen laskettua aikaa ym. Ei siis paljon kiinnosta nuo "liikaa lapsia" - puheet.

 

["Noh"]

No ymmärrän kyllä appiukkoa, jos ette saa kuriin niitä. (kyllä kolmesta lapsesta ääntä lähtee) ei sitä ääntä aina tarvitse lähteä vaan lapsille voi sanoa myös että hiljaa. ei pitäisi olla ylepyuden aihe että kylässäkään ei osata olla hiljaa.

 

[läheisemmän valinta]

Meillä on periaatteena, että se päättää, jonka sukulaisista on kyse. Tässä tapauksessa jäisi siis miehen päätettäväksi, miten hänen äitinsä suhteen menetellään. Ollaan sen verran erilaisista perheistä, että on vaikea ymmärtää toisen perheen menettelytapoja. Se mikä meillä on normaalia, on miehen kotona epänormaalia. Siksi on huono lähteä sanomaan toiselle, miten hänen pitäisi menetellä vanhempiensa kanssa.

 

[nojaa]

No mutta, mikä ongelma? Te haluatte lapsenne ja ne ovat teille rakkaita, vaikka meteliä pitävätkin.
Ja ukki on uupunut ja väsynyt, eikä halua enää mölyapinalaumaa kotiinsa eikä olla huolissaan siitä meneekö joku paikka rikki... eikä halua teitä ja lapsianne omaan kotiinsa. Anoppi ehkä haluaisi, juu, mutta onhan se sen apenkin koti kuitenkin, eikö?

Eikö ne nyt voi vastakin tavata teillä?

 

["Niin"]

jos tekee useamman kuin 1-2 lasta, pitää kysyä itseltään, onko hyvä kasvattaja. ne pitää saada kuriin

 

[sfdagkagjklasfgl]

Tosi kiva, kun puhutte kuolleen lapsen äidille mölyapinoista! Sellaisen kohtalon kyllä oikeastaan jopa soisin kirjoittajalle numero seitsemän, joka varmasti salaa rukoilee sitä itsekin, kun noin rumasti lapsista puhuu!

 

[ap.]

Kuka on sanonut, että meidän lapset eivät osaa käyttäytyä? Tarkoitin sitä, että kyllähän huushollissa on enemmän ääntä kun siellä on lapsia verrattuna siihen, että ollaan aikuisten kesken. Lasten hyvät tavat ja järjestyksessä pysyminen on ollut aina kunnia-asia meidän perheessä erityisesti kylässä, ruokapöydässä jne.

Mutta viestinne todellakin vahvistavat käsitystäni siitä, että ehkäpä ukki ei oikeasti halua kotiinsa meitä enää ikinä. Lapset voivat mennä mummulaan siinä vaiheessa, kun he osaavat keskustella järkevästi, katsella asiaohjelmia ja juoda viinejä. Mutta voipa olla, että heitä itseään ei enää kiinnosta siinä vaiheessa. Onneksi mulla on vanhemmat, jotka rakastavat lapsenlapsiaan.

 

["vieras"]

Luin aloituksen ja arvasin vastaukset, ennenkuin niitä luin. Tottakai aloittaja lynkataan, ainahan se menee noin!

Minä kertoisin mummulle rehellisesti. Ehkä jonkinlaista keskusteluyhteyttä myös vielä ukin puoleen, voisitte sanoa, että pahoititte mielenne.. Antaisin uuden mahdollisuuden, mutta jos tuollainen jatkuisi niin hankalaahan se kyläily on. Ehkä sitten keksisin jotain muuta. Ehkä voisitte käydä vain yhden yön vierailuja, tai päiväseltään?

 

["vieras"]

Onko jotenkin tavallista että puolisot eivät keskustele keskenään omien lasten kanssa käydyistä keskusteluista, vierailuista yms? Miksi ajattelette ettei mummo tiedä miehensä tympääntymisestä edelliskerralla? Miksi oletatte ettei mummo ihan itsekin tajua kyse olevan siitä kun ette lapsia hoitoon anna? Sanotte ihan suoraan että ette halua lapsia teille lähettää kun ne kerran papalle ovat vaivaksi. Samassa asunnossahan he asuvat, joten selvittäköön keskenään ensin kuka halua ja kenet kylään.

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";27002700]Luin aloituksen ja arvasin vastaukset, ennenkuin niitä luin. Tottakai aloittaja lynkataan, ainahan se menee noin!

Minä kertoisin mummulle rehellisesti. Ehkä jonkinlaista keskusteluyhteyttä myös vielä ukin puoleen, voisitte sanoa, että pahoititte mielenne.. Antaisin uuden mahdollisuuden, mutta jos tuollainen jatkuisi niin hankalaahan se kyläily on. Ehkä sitten keksisin jotain muuta. Ehkä voisitte käydä vain yhden yön vierailuja, tai päiväseltään?[/QUOTE]

Mä luulen, että nämä tyypit on niitä, joiden isovanhemmat istuu kaiken maailman pulsuloissa ja pubeissa eivätkä soisi toistenkaan lapsille mummolavierailuja. Mua säälittää mummu, sillä hän tykkäisi varmasti tavata lapsiamme ainakin joskus. Mutta sitten pelkään, että appiukko saattaa taas laukaista jonkun älykkään reunahuomautuksen ja mun mies räjähtää sille täysin. Hän on tälläkin hetkellä vielä kiukkua täynnä, vaikka tapauksesta on kaksi vuotta. Ehkä tähän liittyy myös se, että appiukko ei osannut sanoa yhtään mitään eikä osoittanut tukeansa, kun lapsemme kuoli kohtuun. Mies on katkera siitäkin. Mutta jos mä soitan mummulle, pelkään että mieheni kokee minun astuneen hänen varpaillensa.

 

[ap.]

siis tapauksesta on jo kaksi KUUKAUTTA!

 

["vieras"]

Tietysti sanotte rehellisesti kuinka asia on!! Muuten mummo omassa päässään pian järkeilee, että hän on jotenkin teidät suututtanut, tai että ilkeä miniä kieltää lapsiaan tapaamasta isovanhempiaan tms. Eli ehdottomasti kannattaa kertoa asian oikea laita, eikä keksiä mitään muita selityksiä. On täysin mahdollista, että edes appiukko ei tajua, että hän omalla käytöksellään on saanut aikaan tämän. Ehkä hän omasta mielestään oli mitä mainioin huumorimies, eikä ymmärrä loukanneensa.

 

[nöppönen]

Kyllähän sitä ääntä väkisin enemmän lähtee kun porukkaa on enemmän, ei ole kyse pelkästään käyttäytymisestä. Minä kertoisin anopille suoraan mitä on tapahtunut ja yrittäisin sen jälkeen löytää ratkaisun tilanteeseen. Joko mummin vierailut teillä tai lyhyemmät vierailut anoppilassa, jolloin appi ei ehtisi niin paljon rasittua.

 

[mää aattelen näin]

Tajuaisin paremmin appiukon puheet ellei perheessä olisi tuota yhtä kovaa vastoinkäymistä.

 

[Mietin]

Mahdollista myös olla appiukolla alkavaa Alzheimeria tms, jolloin muutoksensietokyky pienenee yms. Alkuvaiheessa oireilua vaikea erottaa muuten vaan ikävästä käyttäytymisestä. Tai vaikkei olisikaan, ei kun kissa pöydälle ja asiat selviksi, turha hommaa jatkaa odottamalla että asiat selviää itsekseen, niin tuskin tapahtuu..

 

[ap.]

Mahdollista myös olla appiukolla alkavaa Alzheimeria tms, jolloin muutoksensietokyky pienenee yms. Alkuvaiheessa oireilua vaikea erottaa muuten vaan ikävästä käyttäytymisestä. Tai vaikkei olisikaan, ei kun kissa pöydälle ja asiat selviksi, turha hommaa jatkaa odottamalla että asiat selviää itsekseen, niin tuskin tapahtuu..

Aika hauska juttu, että otat asian puheeksi. Mieheni nimittäin pohti aivan samaa asiaa. Juuri noilla sanoilla! Pohti, että miten voisi teettää isällänsä jonkun muistitestin yms. Ennen ukki luki paljon, valokuvasi tms. Nyt hän tuijottelee tosi paljon maksukanavia ja ärhentelee mummullekin. Suvussa tuota taipumusta ilmenee vahvasti. Huh huh, ihan kylmät väreet menee nyt kun joku toinenkin on tota mieltä.

 

["hohhoijaa"]

Eipä tuokaan nyt mikään hauska juttu ole, kyllä, jos tarkkoja ollaan.

Kohtukuolema on surullinen asia. surullista on myös Alzheimerin tauti, vaikka se nyt tuossa iässä saattaa "hauskalta jutulta" tuntua.

 

[Mietin]

Läheltä seuranneena (jälkiviisaana) tiedän että näinkin voi olla. Masennuskin on yleistä tuosa iässä. Toivottavasti saatte asiat selville.

 

[ap.]

[QUOTE="hohhoijaa";27003003]Eipä tuokaan nyt mikään hauska juttu ole, kyllä, jos tarkkoja ollaan.

Kohtukuolema on surullinen asia. surullista on myös Alzheimerin tauti, vaikka se nyt tuossa iässä saattaa "hauskalta jutulta" tuntua.[/QUOTE]

Onko sitä käyty koskaan peruskoulussa, kun luetun ymmärtäminen on tuota tasoa. Hauska juttu, kun otit asian puheeksi. Mietipä kahdesti, mitä se tarkoittaa? Vai luitko vahingossa, että "hauska juttu, jos kyseessä olisi Alzheimer?"

Mutta et kai sä ole se, joka päästi mulle ko aivopierun mölyapinalaumasta? Kyllä särähti omaankin korvaan.

Paha sun on enää puolustautua.