Naimisiin vai ei

[Kukkahattutyttö]

Avasin keskustelun samasta asiasta tuolla vauvahaaveissa, mutta siellä näyttää jutut keskittyvän ihan kirjaimellisesti vain ja ainoastaan vauvoihin. Siksi ajattelin kysäistä myös täältä ajatuksianne.

Mietin ihan hassua asiaa. Meillä suunnitellaan kovasti perheenlisäystä, ja tarkoitus olisikin aloittaa yrittäminen ihan pian. Mulla vaan on jotenkin vähän dilemmainen olo. Rakastan avopuolisoani ja tiedän, että hän on paras mahdollinen mies minulle ja isä mahdollisille lapsillemme. Jotenkin mun kuitenkin tekisi mieli naimisiin ennen lasten saamista. Mua painaa pari juttua:

Haluaisin, että kaikilla perheessä olisi sama nimi. Lisäksi mua ahdistaa ajatus lastenvalvojan (tai mikähän sosiaalityöntekijä se lieneekään) tapaamisesta ja isyyden tunnustamisesta. "Juu, kyllä tämä mies oli makuuhuoneessa silloin... enkä ole häsännyt kenenkään muun kanssa..." Sitten, haluaisin jonain päivänä joka tapauksessa naimisiin, mutta en halua ison mahan kanssa naimisiin enkä myöskään halua lapsikatraan kanssa häitä järjestää. Tai lähinnä mua ahdistaa ajatus häämatkasta: joko lapsi/lapset pitäisi jättää mummolaan tai ottaa mukaan. Kumpikaan ei kuulosta kauhean hyvältä vaihtoehdolta. Ja vielä: miesystäväni ei ole suomalainen ja hänen lapsistaan ei automaattisesti tule hänen kotimaansa kansalaisia, jos emme ole naimisissa. Käytännön syistä voisi olla edullista, että mahdolliset lapset olisivat kahden maan kansalaisia.

Tää ajatus tuntuu niin lapselliselta, että en ole siitä puhunut edes mieheni kanssa. Tarkoitus olisi, mutta en tiedä miten muotoilisin asian, koska en missään nimessä halua kiristää/painostaa tai vaatia häntä kanssani naimisiin. Odotan, että hän tajuaa omasta aloitteestaan kosia minua jonain kauniina päivänä. Raskauden yrittämistä en haluaisi kovasti lykätä, koska olen (lapsellisista jutuistani huolimatta) jo kolmen kympin toisella puolella.

Onko kellään ollut samanlaisia ajatuksia? Miten olette toimineet? Myös erilaiset ajatukset ja kokemukset ovat kovasti tervetulleita

 

[tuomionpasuuna]

mikäli miehesi sattuu olemaan muslimi.
Anteeksi nyt vaan, mutta tosiasit tosiasioina.

 

[Kukkahattutyttö]

No, ei ole muslimi. Hän on vaaleatukkainen ja sinisilmäinen skandinaavi ja kuuluu luterilaiseen kirkkoon.

 

[tuomionpasuuna]

Sitten vaan naimisiin kipin kapin ennenkuin massu pömpöttää.

Kosaise sinä!

 

[fatamorgana]

En minä ymmärrä miksi on lapsellista haluta naimisiin, jos on valmis myös yhteiseen perheeseen (miehesikin siis on ilmeisesti valmis?).

Sinulla on ihan oikeat ja hyvät perustelut. Kun kerran haluatte ja pystytte sitoutumaan toisiinne yhteisen lapsen verran, niin varmaan pystytte myös "paperilla" sitoutumaan eli solmimaan suhteenne tilasta yhteiskunnankin silmissä sopimuksen - siis menemään naimisiin.

Tajuan kyllä pointin, että et halua painostaa, mutta oletko edes kysynyt, mitä mieltä miehesi olisi naimisiinmenosta? ja jos vastaus on jotain epäröivää mutinaa, älä anna periksi vaan selvitä, miksi naimisiinmeno epäilyttää (jos siis epäilyttää). Ahdistavatko hääjärjestelyt, juhlakaluna oleminen vai virallinen sitoutuminen? Miten epäilykset ja ahdistukset voisi hälventää?

Monella miehellä tuntuu olevan pelko siitä, että avioliiton myötä suhde rupsahtaa. jos miehesi on valmis vanhemmuuteen, siinäkin ovat ne rupsahtamisen riskit jos ei pidetä suhteesta huolta. Eli kyllä hän varmaan kypsä olisi viralliseen liittoon - mitäs jos tosiaan kysyisit, eihän sitä heti tarvitse kosia?

 

[Sivupersoona]

Siitä vaan kyselemään miehen mielipidettä naimisiinmenosta ennen lapsen hankintaa.
Perustelutkin teillä on niin hyvät ettei niitä voi kokea painostuksena. Mutta jos mieheltä tulee eriävä mielipide perusteluin, niin sitten ei auta muu kuin alkaa neuvotella asiasta.

 

[realisti????]

Jos et voi miehesi kanssa keskustella omista toiveistasi, joilla on suuri merkitys sinulle, niin mistä te sitten ylipäätään puhutte? Jos et voi olla se mikä olet suhteessanne et todellakaan ole oikeassa suhteessa, joten selvitä itsellesi miksi pidät itseäsi lapsellisena toivoessasi asioita jotka ylipäätään ovat melko tavanomaisia useammissa parisuhteissa.

 

[Kukkahattutyttö]

Voin kyllä puhua mieheni kanssa kaikesta, ja paljon olemmekin yhteisestä tulevaisuudesta mm. haaveista, peloista, toiveista ja tavotteista puhuneet. Myös naimisiinmenosta ja häistä on puhuttu, mutta sitä ei mitenkään ole suunniteltu. En usko, että mieheni missään tapauksessa arastelee hääjuhlia. Hän pitää juhlista ja on mielellään huomion kohteena. Sitoutumisenkaan ei pitäisi ahdistaa. Vauvasta puhuttaessa tulimme lopputulokseen, että kyllä, olemme valmiita sitoutumaan toisiimme lopuksi elämää. Pidämme molemmat lasta paljon suurempana sitoumuksena (myös toisiimme) kuin avioliittoa. Siksi olenkin hämilläni, koska en aikaisemmin pitänyt naimisiinmenoa mitenkään tärkeänä. En ole suunnitellut häitäni valmiiksi, siis pukuja, sormuksia, ruokia jne.. ja odottaisin nyt vain kosintaa. Tämä ajatus naimisiin haluamisesta on siis tullut aika äskettäin. Ja siksi tuntuisi hassulta alkaa mankua naimisiin tälleen yhtäkkiä kun aikaisemmin en ole asiaa paljon tuuminut. Kiitos kommenteista, hyvä kuulla, että perusteluni olivat mielestänne hyviä..

 

[vekkihametantta]

Jos haluat vihjailla, lue häälehteä kotona, kun mies on paikalla. Kun näet tv:ssä ihania hääpukuja, muista ihastella suureen ääneen...

Helpommalla pääset, kun kerrot miehelle toiveistasi ja kysyt, että mitä mieltä hän on. Voithan leikkisästi vaikka todeta, että Suomessa tapana on ollut se, että mies kosii.

Minusta perusteet naimisiinmenolle ovat hyvät ja täysin järkevät. Minustakin on parempaa mennä ensiksi naimisiin ja vasta sitten ryhtyä lapsen hankintaan.

 

[fdsafdasdf]

Parisuhde ei toimi millään vihjailulla!

ap, se ei ole mitään painostamista, jos otat asian puheeksi ja kysyt mieheltä, onko hän ajatellut teidän menevän joskus naimisiin. Jos on, niin koska hän on ajatellut sen tapahtuvan. Kerro, että sinulle asia on tärkeä ja et haluaisi lasten syntyvän avioliiton ulkopuolella.

 

[kaksi asiaa]

Naimisiinmeno antaa teille halutessanne saman sukunimen ja aika paljon perhettänne suojaavaa juridiikkaa jne. Nämä ovat pääasiassa hyviä juttuja.
Häät ovat teidän asian tiimoilta järjestämä juhla, joka te teette juuri teidän 'näköiseksenne'. Eli jos haluatte puvut+kakut+matkat jne niin teette niin. Jos ette halua 'koko settiä' niin olette silti juridisesti naimisissa.
Eli naimisiin meno on tavallaan eri asia kuin häät, vaikka ne yleensä liittyvät saumattomasti toisiinsa.

 

[ymmärrän hyvin]

Kyllä se on niin, että yhteinen lapsi tulee sitomaan teitä yhteen jollakin tasolla koko loppuelämän, tuli ero tai ei, halusitte sitä tai ette. Siinä rinnalla naimisiin meneminen on pientä kauraa. Avioeron saa aina helposti ja omaisuus menee aina jakoon tavalla tai toisella mutta yhteinen lapsi yhdistää lopun elämää. Siihen nähden on ihan viisasta haluta naimisiin. Siten turvaa lapsenkin kannalta tietyt juridiset oikeudet. Jos esimerkiksi toinen puolisoista kuolee, saa eloonjäänyt leskeneläkettä, jolla pystyy elättämään yhteistä lasta jne.

Jaksan aina ihmetellä pareja, jotka vääntää kyllä muksuja yhdessä mutta naimisiin ei voida mennä. Se kun on liiallien sitoumus. En ymmärrä miten jotkut pitävät jotain juridista sopimusta sitovampana kuin verta ja lihaa olevaa ihmislasta.

 

[ymmärrän hyvin jatkaa]

Niin ja naimisiin tosiaan voi mennä ilman isoja juhliakin jos se ahdistaa.

 

[Kokemuksella]

ÄLÄ TEE LASTA ELLEI MIEHES HALUA NAIMISIIN JOS KERRAN ITSE HALUAISIT!! MINÄ TEIN SEN VIRHEEN. EDELLEENKÄÄN MIES EI SUOSTU AVIOLIITTOON. LAPSI ON O TEINI. MINÄ KÄRSIN TILANTEESTA EDELLEEN...

 

[Inhorealisti1]

Olin aina ajatellut meneväni naimisiin, muttei minulla miehenä tietenkään mikään kiire mihinkään ollut. Kun asia tuli joskus puheesksi, nykyinen vaimoni sanoi, että naimisiin meneminen on hänelle tärkeää ja tekisi hänet onnelliseksi.

Pari viikkoa mietin asiaa, odottelin passelia hetkeä ja eikun kosimaan. Jos se kerran tekisi vaimon entistäkin onnellisemmaksi, rakastin häntä, eikä minulla ollut mitään periaatteellistä syytä olla kosimatta niin ei kun tuumasta toimeen. Puoli vuotta kihloissa ja ei kun naimisiin.

Että ei mitään turhaa vihjailua tai painostusta vaan rehtiä puhetta.

 

[miomio]

Koska miesystäväsi ei ole suomalainen, voisi olla lapsen huoltajuuden yms. juridisten seikkojen takia kätevämpää olla naimisissa kuin avoliitossa. Jos miesystävälläsi ei siis ole Suomen kansalaisuutta, voi tulla ties mitä yllättäviä ongelmia vastaan jos ja kun avoparina muksun saatte. Kannattaa ainakin ottaa asioista viimeisen päälle selvää ennen lapsen maailmaantuloa, ettei tule mitään outoja byrokraattisia pykäliä mistään puskan takaa.

En minä pidä kummana sitä, että mielipiteesi naimisiinmenosta on muuttunut (ennen et pitänyt tärkeänä, nyt pidät). Niinhän ne mielipiteet ylipäätään muuttuu ajan ja elämänkokemuksen myötä. Olen mäkin ollut pitkään sitä mieltä, että mitä sitä lippulappusia allekirjoittamaan siitä, että elämme parina ja rakastamme toisiamme, sehän on selvää ilman tuomarin edessä vannomistakin. Juridisista syistä kuitenkin avioliitto on alkanut merkitä yhä enemmän, ja miksipä ei virallistaisi suhdetta koko yhteiskunnalle, jos se kerran on meille kahdelle näinkin selvää? Eli avioon tähtään minäkin, vaikken ennen siitä niin haaveillut saati hääprinsessaunelmia elätellyt

 

[Hyvä periaate]

Olen sitä mieltä, että jos aiotaan perustaa perhe, ollaan valmiita myös virallistamaan suhde avioliitolla. Jollei puolisolla ole siihen halua, unohdetaan sitten se lapsenteko ja perhekuviokin. Kyse on siitä, onko valmis ottamaan kokonaisvastuun vai ei.

Ihan hyvin voi kumppanille sanoa, että minulla on periaate, että yhteinen lapsi tarkoittaa kaikenkattavasti vastuun ottamista yhteisestä elämästämme ja siihen kuuluu avioliitto. Haluat lapsellesi kokonaisen kodin, jossaäiti ja isä ovat naimissa keskenään.

Se opn arvostettava ja hyvä periaate, jonka esittämistä ei tarvitse epäröidä tai hävetä.

 

[Raili VB]

Olen samaa mieltä aiempien kanssa siitä, että lapsi sitoo paljon enemmän kuin avioliitto. Minullakin on tuttuja, jotka eivät "ole valmiita" naimisiin, mutta tekevät lapsia... Ei mene mun jakeluun. Jos ei ole varma, haluaako toisen kanssa naimisiin, ei varmasti kannata tehdä lapsiakaan.
Oletkohan sinä Inhorealisti1 minun mieheni Kun seurustelumme alkuaikoina mieheni alkoi puhua yhteenmuutosta, tein heti selväksi, että yhteenmuutto tarkoittaa minulle yhteistä loppuelämää ja lapsia aion tehdä vain avioliitossa. En mitenkään painostanut häntä olemaan se lasten isä ja aviomies, mutta teinpähän selväksi, etten muuta yhteen vain sen takia, että se on halvempaa kuin yksin asuminen tai että katellaan nyt, mitä tästä tulee. No mies sitten aikanaan kosikin ja naimisiin päädyttiin. Jälkeenpäin on sanonut, että hänestä oli hyvä, että sanoin kantani suoraan. Hänkin tiesi, että jos suhteessa edetään, niin silloin ollaan todellakin tosissaan sen suhteen.

 

[Kukkahattutyttö]

Meillä ei kyse oikeastaan ole siitä, ettemmekö olisi valmiita menemään naimisiin. Päinvastoin, olemme jo päättäneet sitoutua toisiimme lopuksi elämää. En kuitenkaan halua mennä naimisiin vain pikapikaa maistraatissa ensi viikolla vain naimisiin menon vuoksi. Järjestämme kyllä häät juhlineen kaikkineen sitten kun siihen tulee sopiva aika.

En minä voi puhua puolisolleni periaatteesta, että yhteinen lapsi tarkoittaa avioliittoa, koska sellaista periaatetta minulla ei ole. Valitettavasti se naimisissa olo ei ole tae kokonaisesta kodista lapselle.. Eipä se ole estekään.

Juridisia koukeroita olemme jo selvittäneet, niiden perusteella on vaikea tehdä eroa. Lapsen asema on joka tapauksessa Suomessa turvattu. Toimeentulomme on erittäin vakaalla pohjalla ja kumpi tahansa meistä pärjäisi lapsen kanssa yksin, jos jotain tapahtuisi. Leskeneläke lapsen elättämistä varten tuntuu kyllä hyvin marginaaliselta syyltä mennä naimisiin. Toki jonkun toisen perheen kohdalla tilanne voisi olla toinen.

 

[Kosintaa odottava]

Mieheltä menee aikaa 2 v, 11 kk ja 8 päivää, ennenkuin tohtii kosia.
Tämän kuulin juuri äsken Conan O`Brien-show:ssa

 

[aito mies uskaltaa kosia]

Mieheltä menee aikaa 2 v, 11 kk ja 8 päivää, ennenkuin tohtii kosia.
Tämän kuulin juuri äsken Conan O`Brien-show:ssa

Heh Tämä on tietysti vitsi, mutta mietin vain että oma mieheni kyllä kosi paljon aiemmin. Eikä ollut tohtimisesta kyse, rukkaset tuli varmaan muutaman kymmenen kertaa ennen kuin suostuin. Ei OIKEAA miestä pelota kosia.

 

[nainen itsekin]

Mieheltä menee aikaa 2 v, 11 kk ja 8 päivää, ennenkuin tohtii kosia.
Tämän kuulin juuri äsken Conan O`Brien-show:ssa

Heh Tämä on tietysti vitsi, mutta mietin vain että oma mieheni kyllä kosi paljon aiemmin. Eikä ollut tohtimisesta kyse, rukkaset tuli varmaan muutaman kymmenen kertaa ennen kuin suostuin. Ei OIKEAA miestä pelota kosia.

Mies kosii silloin, jos/kun haluaa mennä naisen kanssa naimisiin. Kaikki eivät halua, eikä siinä ole uskaltamisella mitään tekemistä. Nainen voi itsekin kosia, jos haluaa naimisiin. Minä olen niin tehnyt ja rukkaset tuli.