Vika meissä vai välimatkassa?

[Itku-Iita]

Avomieheni asuu työnsä takia eri paikkakunnalla ja välimatkaa on yli 300km. Olemme seurustelleet vajaan vuoden. Suhteen alussa näimme viikonloppuisin ja puoli vuotta menikin loistavasti. Syksyllä alkaneen rankan työtahdin vuoksi emme näe enää kuin parina päivänä kuukaudessa. Näkemisemmekin ovat menneet siihen että mieheni on väsynyt ja haluaisi vain maata sohvaperunana kanssani sisällä ja minä taas haluaisin tehdä yhdessä ulkona kaikenlaista. Silloin kun emme näe, haluaisin jutella puhelimessa ja hän taas ei pidä lainkaan puhelimessa lörpöttelystä. Tekstiviesteihin hän vastailee silloin tällöin kun ehtii. Hän tekee 10-12h työpäiviä eikä aikaa yhteydenpitoon edes oikein jää. Hän on vasta hieman yli parikymppinen ja olen hänen ensimmäinen varsinainen tyttöystävänsä. Minua ennen on ollut vain irosuhteita ja pientä tapailua. Rakastamme toisiamme eikä kumpikaan haluaisi erota, mutta molemmat ovat kyllästyneitä hankalaan tilanteeseen. Minullakin on asunto, työ ja opiskelut joten en voi hänen luokseen muuttaa. Pitäisikö siis erota, odottaa seuraavat 9kk että työsopimus päättyy vai keksiä jotain muuta? Ideoita, omia kokemuksia ja analyyseja kiitos

 

[analyysi]

Ihmettelen kyllä sitä, että jos kerran näette vain kaksi kertaa kuussa, niin miksi haluat juuri silloin tehdä jotain ulkona tai muualla?
Sun poikakaverillasi ei siinä tapauksessa ole mitään pakopaikkaa työnteosta, vaan aina joutuu jopa tyttökaveria tavatakseen jonkinsortin pinnalliseen pyöritykseen!

Niinkauan kun miehellä on rankka työtahti, niin kannattaa ottaa
se huomioon menoja suunnitellessa.

Minä ainakin hektisen elämän jälkeen haluan vain kullan kainaloon ilman mitään ylimääräisiä sosiaalisia tai harrastuksiin liittyviä revityksiä.

Muuten en tiedä miten kannattaisi tehdä. Olen yleensäkin vähän nihkeä arvostamaan nuorten suhteita kovin pitkälle, koska omat alle parikymppisenä solmitut seurustelusuhteet meni mönkään, ja olen todennut ne vain harjoittelukierroksiksi.
Otin kyllä ne silloin itse vakavasti..ja niinkai se on, että jos ei ota mitään vakavasti, eikä odota mitään vakavaa, niin ei sitä myöskään saakaan..eli kannattaa kyllä tehdä parhaansa, ei niitä hyviä itselle sopivia kumppaneita puissa kasva kuitenkaan.