Lapset on elämän suola. Mitä oli ennen tätä ihanuutta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja parhaus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

parhaus

Vieras
Tätä mietin sunnuntain kunniaksi koska elämässä ei olisi mitään ilman omia lapsia. Voisinko tulla jo uudestaan raskaaksi? Meillä on 3 vuotias pikkuneiti. Mitä mieltä olette että osaatte edes kuvitella elämäänne ennen lapsia??? Mitä elämää se muka oli?? Lapsettomat jää kaikesta meidän vanhempien iloista vaille.
 
Minulla oli ainakin ihan hyvä ja ihana elämä ennen lapsiakin. :D Mukava työpaikka, ystäviä, harrastuksia ja aviomies. Elämä on nyt erilaista, monella hyvällä tapaa, mutta välillä kieltämättä kaihoilen sitä aikaa ennen lapsiakin. Yllätysreissuja miehen kanssa, kahdenkeskistä, rauhallista oleilua, bailaamista jne. mitkä ovat aika harvinaista herkkua nykyään. Pystyn siis vallan mainiosti ymmärtämään ystäviäni, jotka eivät lapsia ole halunneet tehdä.
 
Se oli oikein kivaa elämää. Oli mies ja ystäviä, sukulaisia, töitä, harrastuksia, matkustelua, vapaaehtoistyötä. Vapautta, parisuhdeaikaa ja omaa aikaa. Aika surullista, jos sinä et tällaista elämää ole saanut kokea.
 
Kohta se elämä vasta alkaa, kun lentävät pennut pesästä :)

Ok, ymmärrän ettei joillain ole muuta elämää kuin lapset. Itse kuulun niihin paskoihin, joiden mielestä lomamatka miehen kanssa kaksin on paljon antoisampi aina ollut.
Elämää oli ennen lapsia ja niiden jälkeenkin. Ei ole hirveesti estänyt menoja, harrastuksia kun sumplii vuorot ukon kanssa. :D Tämä ei siis tarkoita pelkkää baarissa rällyytä..

Mutta ah, kyllä minä vaan pari viinilasia/tummaa olutta mieluusti käyn hyvässä pubissa siemasemassa joko ystävien tai lehden lukemisen merkeissä. Eikä maastolenkille karauteta pikkulasten kanssa tuost vaan.. joku suojeluvietti sentään mullakin aina ollut.
Joo haravoida voi muksujen kanssa yms.. mutta mielummin yksin laittelen istutuksiakin ja ei kiitos enää ipanoita meille. Iltatähti jos tullakseen olis, niin nyt joutuis harkitsemaan vakavasti. Niin se mieli muuttuu..
 
Jos lapset on elämän ainut tarkoitus, voi olla vaikea antaa heidän aikanaan itsenäistyä ja lähteä omilleen... Tiedän jopa äidin joka painostaa tytärtään tekemään pian lapsia että hän saisi hoitaa lastenlapsia...
 
[QUOTE="Vieras";29015292]Jos lapset on elämän ainut tarkoitus, voi olla vaikea antaa heidän aikanaan itsenäistyä ja lähteä omilleen... Tiedän jopa äidin joka painostaa tytärtään tekemään pian lapsia että hän saisi hoitaa lastenlapsia...[/QUOTE]

Näin... Surullista, jos lasten muutettua pois kotoa vanhemman elämältä katoaa tarkoitus :/ Lapset asuvat kotona kuitenkin vain sen parikymmentä vuotta - sen jälkeen on vielä kymmeniä vuosia elämää jäljellä, ja siihen elämään pitäisi sitten kehittää jotain sisältöä ihan itse.
 
[QUOTE="vieras";29015308]Oletko kokenut vanhemmuuden huippuhetket, ilot ja sen kokonaisvaltaisuuden? Sulla on heikko kokemuspohja sanoa juuta eikä jaata.[/QUOTE]

Oletko sä asunut ulkomailla? Jos et, niin et voi tietää ettet halua asua. Muuta siis heti. Oletko sä ratsastanut? Jos et, niin et voi tietää ettet halua ratsastaa. Aloita siis heti.
 
Vapaus ja suurin vastuu koskee itseä/ lähimpiä muttei jälkeläisiä.
Usein saa nukkua jos nukuttaa, voi seikkailla netissä tai viilata PowerPointia tuntikausia lähes häiriöttä, saa lenkkeillä ja oleskella rauhassa. Voi laittaa ruokaa, jos jaksaa, tai sitten tilata annoksia (vaikka 4 päivää putkeen).

Voi juhlia, jos juhlituttaa; ottaa siiderin tai vaikka 7 drinkkiä, mikäli tekee mieli. Voi käyttää migreenilääkkeitä yms., kun ei ole raskaana/imetä. Saa ajatella rauhassa, nauttia pitkästä suihkusta, juoda aamukahvia 2 tuntia.

Vapailla voi olla tai mennä, yksin tai ystävien/kumppanin kanssa. On aikaa ja halua seksiin, kukaan ei keskeytä, eikä tarvitse pelätä kuulevansa itkua tai jonkun tulevan makuuhuoneeseen. Voi oikeastaan sekstata vaikka keittiön tasoilla, jos kiinnostaa.

Ei ole raskausarpia, ei riippuvia rintoja, ei traumaattista synnytystä, ei vaginaongelmia (synnytyksestä johtuvia). Ei parisuhdekriisejä vauva-ajan väsyttävyyden vuoksi. Ei fatiikkia johtuen vauva-arjesta.
Ei rintaa repivää huolta, kun joku lähtee koulutielle.

Voisin jatkaa loputtomiin.
En itse ymmärrä esim. 5 lapsen äitejä, ketkä kauhistelevat lapsettomia/kolmekymppisenä esikoisen saaneita. Miten voi olla vaikea ymmärtää, ettei kaikkia halua/saa lapsia tosi nuorena. Miten voi olla vaikea tajuta, että elämässä VOI olla todella paljon muutakin kuin oma lapsi ja sen hymy tai sitterit, korvikkeet, vaipat, turvaistuimet, eskarit, ala-asteet ja murrosiät.

Ymmärrän sen jos tahattomasti lapsettomilla tulee kriisin aikana tunteita, ettei elämässä ole oikein mitään, kun ei voi saada lapsia. Mutta että tuleeko joillekin lapsen saadessa tällainen erilainen kriisi, joka aiheuttaa tunteen, ettei ole/voi olla muuta elämää kuin lapset?

Elämä voi tarjota monenlaisia voimakkaita elämyksiä, kokemuksia ja tunteita hyvässä sekä pahassa. Koskaan ei pitäisi elää vain muille tai muiden kautta ja unohtaa itseään.
 
Hmm... Lapset antaa tarkoitusta siinä mielessä elämään, että olet jostain vastuussa. Ne kasvattavat myös vanhempia ja antaa varmasti erilaista arvostusta tiettyjä asioita kohtaan.

Jos siitä hetkestä kun on lapsia ei pysty nauttimaan ollenkaan, kyse on ehkä enemmän siitä ettei osaa tarttua hetkeen niiden kanssa.
 

Yhteistyössä