Lapset pois viikon, päivä kulunut ja hirveä ikävä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Äidineljäaurinkoa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

Äidineljäaurinkoa

Vieras
Mä räjähdän tähän!
Ihanat sukulaiseni ovat päättäneet järjestää kolmekymppisten kunniaksi viikon omaa aikaa meille ja lupasivat ottaa lapset kuka minnekin. Olin oikein tyytyväinen, kun lapset on olleet yötä kuitenkin jonkun verran.
Viikko sitten kun palaavat, juhlitaan sitte.
Eilen vein pienetkin sitten "sijoitukseen", isommat, 6v ja 10v lähtivät Amerikan serkuille toissa päivänä lentokoneella.
Nyt me ollaan sitten kaksin.
Eikä tämä tunnu ees luontevalta. Toki juttu luistaa ja muutenkin mutta minä en oikein osaa olla ilman noita.
Puuttuu se pieni vuosikas pyörimästä jaloissa. Puuttuu 3v ruinaamassa huomiota. Puuttuu 6-vuotias hinkumasta hyvää syötävää, ja 10v kinuamasta sitä, että keksisin tekemistä. Täällä on hiljaista.
Siivosin tänään ja pienten huoneeseen mennessä pääsi itku. Ne kaikki lelut odottamassa sitä, että joku tulisi taas leikkimään, juuri siinä mihin leikki jäi. No, siivosin minä ne ja vaihdoin vähän tavaroiden järjestystä mutta kun avasin tuttilaatikon pääsi taas itku.
Isompien huonettakin yritin järkkäillä mutta ne "Äiti on ihana" "Rakastan äitiä" "Äiti on paras" kortit ja piirustukset sitten saivat minut taas itkun partaalle. Kehystin sitten niitä seinille ja siivoilin, mutta se ikävä vaan iski. Kun tietää että ne saa vasta niin pitkän ajan päästä takas. Olen soittanut toki lapsille, tai siis pienempien luokse mummolle enemmän. Isoille soitin kerran. Huomenna 3v lähtee miehen siskolle jolla on saman ikänen tyttö loppuajaksi. Pienempi jää mummolle. Mun veli asuu naapurikämpässä 1,5v pikkuherran kanssa ja hän on tuolla päivät nyt niin seuraa riittää lapsista toisilleen. Mutta minä se oon täällä ihan yksin. Ja ne lapset kun ei ole täällä, sehän se haittaa...
Apua, olisko ehdotusta tekemiseksi tai jotain? Onko muilla ollu samaa?
Ihan oikeesti tekis mieli hakea pienet pois mutta 2 tuntia mummolle ja 5 tuntia miehen siskolle tästä... Amerikasta puhumattakaan :D
Helpottuiskohan tää jotenkin?
 
Voi ystävä kulta nauti nyt näistä päivistä äläkä stressaa. Ihaniahan ne muksut on, mutta vievät myös järjen välillä. Olet oman aikasi ansainnut, pistä kynttilät pöydälle ja nauttikaa vaikka huomenillalla pullo viiniä miehen kanssa. Tenavat tulevat ennenkuin huomaatkaan ja pieni reissu tekee heille myös hyvää, varsinkin isommille!
 
Ymmärrän sinua. Sun täytyy päästä pois kotoa, jossa koko elämä pyörii lasten ympärillä. Taidat olla kotiäiti? Lähde siis päivisin vaikka leffaan, käy kirjastossa lainaamassa kirjoja. Mene hierojalle, kampaajalle, kosmetologille, jne. Kyllä se siitä helpottaa. :)
 
No kun en edes ole kotiäiti... Siitähän se kiikastaa, pääsen perjantaina jo kello 13.30 töistä, ja haen pikkumuksut tarhasta vasta klo 15, koska kello 12 alkaa päikkärit. Koululainen tulee sitten sillon aikanaan, ja eskarilainen tulee kello 14. Muuten pääsen yleensä kuudelta...
Toisaalta, kyllähän noi tietty aina riehuu ja sekoilee ja muutenkin huutaa kuin päättömät, mutta jos niitä näkee viikossa n. 40 tuntia (öitä ei lasketa), niin en ole jotenkin vaan saanut "tarpeekseni".
Ja kun en uskalla ottaa lopputiliä ja heittäytyä tyhjän päälle tässä elämäntilanteessa, niin sitten ollaan näin. En vaan taida tohtia vuosikasta antaa mihinkään enää pitkiin aikoihin enkä oikein muitakaan (no isompia ehkä, ja 3 veetä) Mulla on kauhea ikävä pientä kuolaavaa teputtajaa. Mummilla ei pieni oikein ole nukkunut öitä kauhean hyvin, ja valvoo yöllä muttei huuda paljoa, vartin verran per yö mutta tosiaan hereillä pitkiä pätköjä...
Veljen poikahan on tottunut mummin lampaisiin, kanoihin, lehmiin ja kissoihin. Meidän neiti pelkää niitä kaikkia.
3v:n matka serkulle oli mennyt päin peetä, tuon perheen isiukkohan haki tyttösen.
Oli kuulemma kiukunna koko matkan. Huoh.
Amerikassa menee hyvin, mutta mulla ei. Edelleenkään.
 
[QUOTE="vieras";25054026]Ota tämä nyt irtiottona arjesta ja järjestä itsellesi ja miehellesi tekemistä. Ole enempi vaimo ja vähempi äiti tämän viikon.[/QUOTE]

Todella osuvasti sanottu tuo viimeinen lause.
Kannattaa antaa huomiota puolisolle ja nauttia siitä että saa olla yhdessä kaksin.
Eikä niille lapsille kannata soittaa,niille tulee vaan paha mieli ja ikävä.
Täytyy osata ottaa se äitivaihde pois päältä silloin kun siihen on mahdollisuus.
 
Mä varmaan hakisin pienimmän/pienimmät kotiin :D

Mutta ehkä sulla ottaa vaan aikaa, kun rupeat keksimään tekemistä. Sitten siinä käy niin, että rupeaa olemaan tosi kivaa silloin ja nauttimaan lapsivapaasta, kun lapset on jo matkalla kotiin.
 
Jos joku viikoksi ottaisi lapset niin kiljuisin riemusta.

Samoin. Ikävä toki tulisi mutta hyvin kestettävä sellainen.

En oikein ymmärrä ap:n kaltaisia naisia jotka eivät pysty olemaan ilman lapsiaan muutamaa päivää. Pitäisikö sun kehitellä jotain omaakin elämää, esimerkiksi mene elokuviin, harrasta, lue. Vähän sairasta tuollainen että skitsoo jo ekana päivänä.

Ja PANOSTA parisuhteeseen nyt. Voi kun mulla olisi tuollainen mahis edes joskus.
 
Mitään sairasta ole, jos ikävöi muksujaan eikä keksi tekemistä. Siihen vaan menee aikaa tottua, ettei kukaan ole puntissa, ja että todellakin voi aloittaa jonkun homman pelkäämättä keskeytyksiä.
Ja kaikki nyt vaan ei pidä lapsiaan taakkana, tai ole muuten väsynyt heihin.
 
[QUOTE="Sirkkeli";25054200]Mitään sairasta ole, jos ikävöi muksujaan eikä keksi tekemistä. Siihen vaan menee aikaa tottua, ettei kukaan ole puntissa, ja että todellakin voi aloittaa jonkun homman pelkäämättä keskeytyksiä.
Ja kaikki nyt vaan ei pidä lapsiaan taakkana, tai ole muuten väsynyt heihin.[/QUOTE]

Ei se tarkoita sitä että pitäisi lapsiaan taakkana jos osaa nauttia vapaa-ajasta ilman heitä.Tietysti jokainen ihminen on erilainen mutta munkaan mielestä ei ole kovin tervettä ettei kykene yhtään päivää olemaan erossa lapsistaan.
Lapsetkin saavat uusia elämyksiä ja kokemuksia kun saavat viettää aikaa muuallakin kuin kodissaan.
Ja minusta ainakin tuntuu kivalta viettää viikonloppuja miehen kanssa ilman lapsia,me keksitään kyllä tekemistä ja nautitaan siitä kun saadaan olla niin ettei kukaan vahdi vieressä koko aikaa.On aikaa jutella ja nauttia toisistamme ilman että kukaan keskeyttää.
 
Mua ei saisi mikään mahti maailmassa jättämään vuoden vanhaa viikoksi mihinkään hoitoon. Enkä mä kyllä niin pitkäksi aikaa jättäis noita toisiakaan. Jos joku kiljuiskin riemusta niin on äitejä, jotka ei kilju eikä se johdu siitä että olis liikaa kotona neljän seinän sisällä. Äitejä vaan on erilaisia. Itse oon ollu aina sellainen joka lapsen kohdalla että noin 3 vuotiaaksi asti en vie mihinkään yökylään enkä jätä hoitoon ellei oo ihan pakko. Jos mulle järkättäis synttärilahjaksi viikko ilman lapsia - erityisesti tätä pienintä joka on nyt 1vuotias, niin kieltäytyisin ehdottomasti. Itseasiassa loukkaantuisinkin koska mun mielestä 1vuotiaan ei kuulu olla äidistä erossa noin pitkää aikaa. Mielelläni antaisin isommat 4v ja 7v vaikka päiväksi ja yhdeksi yöksi mutta en enempää.
 
Mun 2- ja 3-vuotiaat oli viikon isänsä kanssa mökillä tossa kesän lopulla ja musta tuntui ettei mun maailma toimi ollenkaan enkä mä osaa tehdä yhtään mitään ja kaikki on niin tyhjää ja...

No, sellanen kokemus se oli että kyllä taas herätti arvostamaan perhettä ihan eri lailla.

Kyllä mä sanoisin että hyvää se teki ja voisin toisenkin kerran olla lapsista erossa viikon, vaikka se onkin aika järkyttävää :D
 
Ei minunkaan mielesta ole oikein tervetta tuon laajuinen ikavointi. Ei kai siina elamassa ole muuta sisaltoa kuin lapset, jos ap ei kerta keksi mitaan tekemista. Mitas sitten kun lapset lahtevat kotoonta maailmalle?

Miksette lahteneet jollekin matkalle?
 
Itse antaisin mielihyvin nuo 5v ja 6v lapset jonnekin viikoksi hoitoon. Kohta 1v:sta en pystyisi vielä olemaan erossa tuollaisia aikoja (imetyskin tekisi sen vaikeaksi), mutta jos isot lapset olisivat jossain sen viikon niin pienintä voisi antaa päivisin tai illaksi/yön yli jonnekin muualle hoitoon niin että päästäisiin aikuisten kesken liikkumaan ja muuten vaan viettämään aikaa kaksin. Ihana ajatus kyllä....
 

Yhteistyössä