Ä
Äidineljäaurinkoa
Vieras
Mä räjähdän tähän!
Ihanat sukulaiseni ovat päättäneet järjestää kolmekymppisten kunniaksi viikon omaa aikaa meille ja lupasivat ottaa lapset kuka minnekin. Olin oikein tyytyväinen, kun lapset on olleet yötä kuitenkin jonkun verran.
Viikko sitten kun palaavat, juhlitaan sitte.
Eilen vein pienetkin sitten "sijoitukseen", isommat, 6v ja 10v lähtivät Amerikan serkuille toissa päivänä lentokoneella.
Nyt me ollaan sitten kaksin.
Eikä tämä tunnu ees luontevalta. Toki juttu luistaa ja muutenkin mutta minä en oikein osaa olla ilman noita.
Puuttuu se pieni vuosikas pyörimästä jaloissa. Puuttuu 3v ruinaamassa huomiota. Puuttuu 6-vuotias hinkumasta hyvää syötävää, ja 10v kinuamasta sitä, että keksisin tekemistä. Täällä on hiljaista.
Siivosin tänään ja pienten huoneeseen mennessä pääsi itku. Ne kaikki lelut odottamassa sitä, että joku tulisi taas leikkimään, juuri siinä mihin leikki jäi. No, siivosin minä ne ja vaihdoin vähän tavaroiden järjestystä mutta kun avasin tuttilaatikon pääsi taas itku.
Isompien huonettakin yritin järkkäillä mutta ne "Äiti on ihana" "Rakastan äitiä" "Äiti on paras" kortit ja piirustukset sitten saivat minut taas itkun partaalle. Kehystin sitten niitä seinille ja siivoilin, mutta se ikävä vaan iski. Kun tietää että ne saa vasta niin pitkän ajan päästä takas. Olen soittanut toki lapsille, tai siis pienempien luokse mummolle enemmän. Isoille soitin kerran. Huomenna 3v lähtee miehen siskolle jolla on saman ikänen tyttö loppuajaksi. Pienempi jää mummolle. Mun veli asuu naapurikämpässä 1,5v pikkuherran kanssa ja hän on tuolla päivät nyt niin seuraa riittää lapsista toisilleen. Mutta minä se oon täällä ihan yksin. Ja ne lapset kun ei ole täällä, sehän se haittaa...
Apua, olisko ehdotusta tekemiseksi tai jotain? Onko muilla ollu samaa?
Ihan oikeesti tekis mieli hakea pienet pois mutta 2 tuntia mummolle ja 5 tuntia miehen siskolle tästä... Amerikasta puhumattakaan
Helpottuiskohan tää jotenkin?
Ihanat sukulaiseni ovat päättäneet järjestää kolmekymppisten kunniaksi viikon omaa aikaa meille ja lupasivat ottaa lapset kuka minnekin. Olin oikein tyytyväinen, kun lapset on olleet yötä kuitenkin jonkun verran.
Viikko sitten kun palaavat, juhlitaan sitte.
Eilen vein pienetkin sitten "sijoitukseen", isommat, 6v ja 10v lähtivät Amerikan serkuille toissa päivänä lentokoneella.
Nyt me ollaan sitten kaksin.
Eikä tämä tunnu ees luontevalta. Toki juttu luistaa ja muutenkin mutta minä en oikein osaa olla ilman noita.
Puuttuu se pieni vuosikas pyörimästä jaloissa. Puuttuu 3v ruinaamassa huomiota. Puuttuu 6-vuotias hinkumasta hyvää syötävää, ja 10v kinuamasta sitä, että keksisin tekemistä. Täällä on hiljaista.
Siivosin tänään ja pienten huoneeseen mennessä pääsi itku. Ne kaikki lelut odottamassa sitä, että joku tulisi taas leikkimään, juuri siinä mihin leikki jäi. No, siivosin minä ne ja vaihdoin vähän tavaroiden järjestystä mutta kun avasin tuttilaatikon pääsi taas itku.
Isompien huonettakin yritin järkkäillä mutta ne "Äiti on ihana" "Rakastan äitiä" "Äiti on paras" kortit ja piirustukset sitten saivat minut taas itkun partaalle. Kehystin sitten niitä seinille ja siivoilin, mutta se ikävä vaan iski. Kun tietää että ne saa vasta niin pitkän ajan päästä takas. Olen soittanut toki lapsille, tai siis pienempien luokse mummolle enemmän. Isoille soitin kerran. Huomenna 3v lähtee miehen siskolle jolla on saman ikänen tyttö loppuajaksi. Pienempi jää mummolle. Mun veli asuu naapurikämpässä 1,5v pikkuherran kanssa ja hän on tuolla päivät nyt niin seuraa riittää lapsista toisilleen. Mutta minä se oon täällä ihan yksin. Ja ne lapset kun ei ole täällä, sehän se haittaa...
Apua, olisko ehdotusta tekemiseksi tai jotain? Onko muilla ollu samaa?
Ihan oikeesti tekis mieli hakea pienet pois mutta 2 tuntia mummolle ja 5 tuntia miehen siskolle tästä... Amerikasta puhumattakaan
Helpottuiskohan tää jotenkin?