Lapset vaistoaa?

["vieras"]

Mulla menee miehen kanssa huonosti. Mitään ei varsinaisesti ulospäin ole muuttunut, ei ole riitelyä tms. Mietin nykyään paljon asioita, olen ahdistunut, surullinen ja suutun herkästi. Äkkipikainen ja tuiskahteleva olen ollut kyllä aina, lapset siihen tottuneet. Lapset on alkanu olla sen oloisia et ne vaistoaa jotain. Isompi roikkuu kokoajan perässä, kysyy mihin menen jos liikautan sormeakin. Ennen ei ollut noin. Ulos ei suostu enää ilman mua menemään. Pienempi saa järkkyjä raivareita ihan mitättömistä asioista, on jatkuvasti siinä kiukun partaalla. Heräilee öisin mitä ei ole enää sattunut aikoihin.
Johtuukohan tää kaikki tästä mun olotilasta ja tilanteesta?

 

[mm]

Hyvin voi johtua, kyllä lapset huomaa.

 

[Kismett]

Tietysti lapset vaistoavat.

 

[oFF]

Kyllä lapset huomaavat, jos vanhemmilla ei ole kaikki hyvin. Ovat huolestuneita ja tarvitsevia. Muista, että lapset kantavat helposti syyllisyyttä vanhemman pahasta olosta, kuvittellen että syy on hänessä jos äiti on surullinen. Vanhempien väliset ongelmat eivät kuulu lapsien huolehdittavaksi.

 

[ap]

Kyllä lapset huomaavat, jos vanhemmilla ei ole kaikki hyvin. Ovat huolestuneita ja tarvitsevia. Muista, että lapset kantavat helposti syyllisyyttä vanhemman pahasta olosta, kuvittellen että syy on hänessä jos äiti on surullinen. Vanhempien väliset ongelmat eivät kuulu lapsien huolehdittavaksi.

Niin, ei he ole vastuussa ja yritänkin helliä ja huomioida niin paljon kuin jaksan. Tää tilanne vaan vie niin voimia, etten oikein edes jaksa muuta kuin haahuilla ja miettiä.

 

[oFF]

Niin, ei he ole vastuussa ja yritänkin helliä ja huomioida niin paljon kuin jaksan. Tää tilanne vaan vie niin voimia, etten oikein edes jaksa muuta kuin haahuilla ja miettiä.

Kannaattaa myös tehdä lapsille selväksi, ettei ole heidän vikansa että olet surullinen ja omissa ajatuksissasi. Hellyyttä ja huomiota lapset varmasti kaipaavatkin (kuten ehkä sinä itsekin). Jaksamisia! Joskus ulkopuolisesta keskusteluavusta voi saada lisävoimaa ja uusia näkökulmia tilanteeseen, esim. perheasiain neuvottelukeskus voisi ehkä auttaa?

 

[ap]

Kannaattaa myös tehdä lapsille selväksi, ettei ole heidän vikansa että olet surullinen ja omissa ajatuksissasi. Hellyyttä ja huomiota lapset varmasti kaipaavatkin (kuten ehkä sinä itsekin). Jaksamisia! Joskus ulkopuolisesta keskusteluavusta voi saada lisävoimaa ja uusia näkökulmia tilanteeseen, esim. perheasiain neuvottelukeskus voisi ehkä auttaa?

Olet oikeassa, kiitos.