K
Kaisuuu
Vieras
Haluaisin ymmärtää ystäviäni jotka vauvan saatuaan ovat omissa maailmoissaan niin että hyvä ystävä, mutta kun on pentele lapseton!, jää ihan sivuun. Mut kun se tuntuu niin pahalta enkä ymmärrä ainakaan vielä..
Kahden ystävä kohdalla olen huomannut että lapsen tulon jälkeen on ystävyys viilennyt. Kaverini sai vauvan reilu vuosi sitten ja yhtäkkiä huomasin ettei meillä enää ole paljon sijaa hänen elämässään.. Olemme olleet bestikset ekaluokalta, olin hänen kaasonsa ja kyläilimme toistemme luona vaikka asumme eri kaupungeissa. Raskauden loppuvaiheessa ja vauvan synnyttyä meni yli vuosi ettei he käyneet meillä. Odotin kutsua kummiksi, ei kuulunut, ristiäisistäkin kuulin muualta eikä meitä sinnekään kutsuttu. Syynä jotain epämääräisiä selityksiä kun minulla on jo yksi kummilapsi ja ei olla naimisissa, oli niin paljon vieraita ettei ois mahtunu..
Toinen ystävä sai lapsen ihan muutamia viikkoja sitten. Hänen parisuhteensa on hankala, olimme sopineet että jos siltä tuntuu niin mies ei lähde synnytykseen vaan minä lähden tueksi. Mies kuitenkin meni, joka oli mielestäni hyvä juttu, en loukkaantunut. Olen käynyt lasta katsomassa kerran, nyt ystäväni ei vastaa puhelimeen eikä tekstiviesteihin.
Käykö vauvan saatua niin että äiti vetäytyy siihen omaan onnenkuplaansa ettei huomaa muita ihmisiä? Olen kuullut että muisti voi pätkiä, ettei muista sovittuja asioita, onko näin? Vai mikä on ettei tällainen naimaton ja lapseton ihminen enää mahdu kuvioon? Oon niin ihmeissäni et oonko jotenkin huono ystävä vai mitä tää on? En ainakaan tajua jos olen jotain tehnyt heitä loukatakseni, olen pääni puhki miettinyt.
Kahden ystävä kohdalla olen huomannut että lapsen tulon jälkeen on ystävyys viilennyt. Kaverini sai vauvan reilu vuosi sitten ja yhtäkkiä huomasin ettei meillä enää ole paljon sijaa hänen elämässään.. Olemme olleet bestikset ekaluokalta, olin hänen kaasonsa ja kyläilimme toistemme luona vaikka asumme eri kaupungeissa. Raskauden loppuvaiheessa ja vauvan synnyttyä meni yli vuosi ettei he käyneet meillä. Odotin kutsua kummiksi, ei kuulunut, ristiäisistäkin kuulin muualta eikä meitä sinnekään kutsuttu. Syynä jotain epämääräisiä selityksiä kun minulla on jo yksi kummilapsi ja ei olla naimisissa, oli niin paljon vieraita ettei ois mahtunu..
Toinen ystävä sai lapsen ihan muutamia viikkoja sitten. Hänen parisuhteensa on hankala, olimme sopineet että jos siltä tuntuu niin mies ei lähde synnytykseen vaan minä lähden tueksi. Mies kuitenkin meni, joka oli mielestäni hyvä juttu, en loukkaantunut. Olen käynyt lasta katsomassa kerran, nyt ystäväni ei vastaa puhelimeen eikä tekstiviesteihin.
Käykö vauvan saatua niin että äiti vetäytyy siihen omaan onnenkuplaansa ettei huomaa muita ihmisiä? Olen kuullut että muisti voi pätkiä, ettei muista sovittuja asioita, onko näin? Vai mikä on ettei tällainen naimaton ja lapseton ihminen enää mahdu kuvioon? Oon niin ihmeissäni et oonko jotenkin huono ystävä vai mitä tää on? En ainakaan tajua jos olen jotain tehnyt heitä loukatakseni, olen pääni puhki miettinyt.