Lapseton työyhteisössä

[kikero67]

Olen reilu 40-vuotias kahden aikuisen lapsen äiti, enkä siis ole koskaan varsinaisesti tekemisiin lapsettomuuden kanssa. Nyt olen tilanteessa jossa kipeästi kaipaisin neuvoja. Työyksikössäni on kymmenkunta ikäistäni tai vanhempaa naista. Kaikilla muilla on lapset lentämässä pesästä, mutta yksi työkavereistani ei ole koskaan pystynyt saamaan omaa lasta. Hän ei ole asiaa koskaan salaillut, ja olen kuvitellut hänen olevan lapsettomuutensa kanssa sinut.
Yksikköömme tuli syksyllä nuori harjoittelijatyttö ja pari kuukautta sitten hän kertoi olevansa raskaana. Nyt olen huolestuneena laittanut merkille muutoksia tämän lapsettoman työntekijän käytöksessä. Hän tuntuu vihoittelevan vähän kaikesta kaikille ja varsinkin tälle nuorelle odottajalle. Monta riitaa on tullut ihan turhan takia ja hän on jopa puhunut työpaikan vaihdosta.
Auttakaa joku ja kertokaa voiko vauvavatsan kohtaaminen saada näin voimakkaita reaktioita aikaan vielä nyt, kun nainen on tiennyt 20 vuotta että ei saa omaa vauvaa. Ja vielä enemmän olisin kiitollinen jos osaisitte neuvoa miten tähän ihmiseen pitää suhtautua ja mitä voi tehdä hänen hyväkseen. Olisi tätä odottajaa kohtaan hirveän julmaa jos pitäisi olla kuin hänen raskauttaan ei olisikaan, koska hän itse haluaa puhua asiasta ja paljon.

 

[baulie]

Ensiksi haluan sanoa sinulle, että ihana että on olemassa tällainen ystävä/työkaveri! Tunnet varmasti ko. henkilön hyvin kun osasit ajatella mistä tämä käytöksen muutos johtuu... Asiaan liittyvä eräänlainen kateus ei todellakaan ole asia josta voisi olla ylpeä... Mutta tunteitaan ja sitä että sattuu on vaikea peitellä ja toisaalta hyvä että tämä henkilö uskaltaa tuoda negatiiviset tunteet myös ilmi.

Itsellä lapsettomuutta takana vähemmän kuin mitä tällä henkilöllä, me ollaan raskautta toivottu reilut viisi vuotta ja takana nyt kaksi inseminaatiota. Suurimman osan ajasta itsekin olen asian kanssa sinut mutta vauvavatsat vaan tuppaa tekemään sellaisen vaikutuksen että ne kaipauksen, surun, kateuden yms. tunteet puskee pintaan. Itse työskentelen naisvaltaisella alalla ja raskauksia on nyt viime aikoina tullut työpaikalla useita. Se tunne, kun huomaa että työkaveri on raskaana oli ainakin viimeksi kuin isku vasten kasvoja ja asiaan luonnollisesti suhtautuminen tuntuu edelleen jollain tasolla "hankalalta". Mahan kasvaminen ja raskauspuheet aiheuttavat tietynlaisen ulkopuolisuuden tunteen... No, tästä riittäisi tekstiä vaikka kuinka paljon mutta vastaanpa nyt siis kysymyksiin mitä esitit, tämä siis vain miltä itsestä tällä hetkellä tuntuu...

- Vauvavatsa voi todellakin aiheuttaa voimakkaita reaktioita. Tuntuu että tämä työkaverisi varmasti luottaa ja tuntee teidät, kun uskaltaa asian noinkin selvästi näyttää (itse siis lähinnä liukenen paikalta kun puheet kääntyy raskauksiin yms.). Toki on tämän raskaana olevan kannalta ikävää, ei siitä mihinkään pääse. Mutta toisaalta ei mulla näitä raskaana olevia henkilöitä vastaan ole henkilökohtaisesti mitään eli sinällään se on se raskaana olevan olotila ja ulkonäkö mistä on vaikea päästä "yli".
- Jos tästä omasta tilanteesta tiedettäisiin töissä niin toivoisin esim. halausta tai ihan suoraan kuuntelua tai sitä tunnetta että ollaan ymmärtäväisiä jos on paska päivä. Ja kokonaan ei vauvapuheita tarvitse lopettaa jos satun paikalle mutta jotain "hienotunteisuutta" ylipäätään vauva-asioista "intoutumiseen"... Kahvipöydässä tulee helposti tukala olo jos puheenaiheena ainoastaan ne vauva-asiat.

Tässä hieman ajatuksia, joita siis usein vaikea puhea sanoiksi... Tsemppiä tilanteeseen ja toivotun "ratkaisun" löytymiseen.

 

[Idylli]

Olisi tätä odottajaa kohtaan hirveän julmaa jos pitäisi olla kuin hänen raskauttaan ei olisikaan, koska hän itse haluaa puhua asiasta ja paljon.

Tämä lause jotenkin nousi esiin tuosta tekstistä ja ajattelin sitä kommentoida. Tietääkö uusi työntekijä/harjoittelija toisen työntekijän lapsettomuudesta? Mikäli ei tiedä, niin asiasta voisi uudelle työntekijälle kertoa, koska asia on muunkin työyhteisön keskuudessa tiedossa. Ehkäpä raskaana oleva työntekijä sitten osaisi osoittaa baulienkin mainitsemaa hienotunteisuutta eikä puhuisi raskaudestaan niin paljon, tai ainakin ymmärtäisi puhua asiasta hienotunteisemmin. En usko, että lapsettomuudesta kärsiväkään haluaa asiasta kokonaan vaieta, onhan raskaus luonnollinen osa ihmiselämää ja iloinen, onnellinen asia raskaana-olevalle, mutta ehkä tosiaan toivoo pientä ymmärrystä osakseen eli ettei asiasta koko ajan puhuttaisi eikä raskaana-oleva jatkuvasti hehkuttaisi onneaan.

 

[yrittäjä83]

Itse olen akkalaumassa töissä ja tässä on tasaisesti aina joku paksuna... Ja tietysti sitten työyhteisössä on jokunen mies ja niilläkin tuntuu tuo lisääntymiskausi olevan päällä.

Olen avoimesti lapseton ja se varmasti osaltaan helpottaa elämääni koska minun korviini ei turhaan näitä asioita toitoteta. Olen jopa kahdelta odottajalta kuullut kommentin, että olivat miettineet ensimmäisenä miten minulle oman raskautensa uskaltavat kertoa... (enkä ole mikään paha märisiä tai hermokimppu, vaan he tietävät tai edes arvaavat kuinka kipeä asia pahimmillaan aina on.)

Minulle riittää että on ovi josta lähteä jos juttu menee minulle kivuliaalle alueelle. Eli lapsettomalla on oltava pakoreitti keskusteluista ulos tai muutoin pää hajoaa ihan taatusti. Minä lähden kahvitauolta kuppeineni jos oma vauvajuttumittarini täyttyy. Useimmiten sen täyttää isovanhempi-ikäiset tätskät jutuillaan omien lapsenlapsiensa ihmeellisyydestä. Se että minä lähden ei tarkoita että olisin suuttunut tai hermostunut. Jos vaan tulee olo että alkaa pala nousta kurkkuun ja oma itsetunto alkaa niiaamaan niin minä lähden tekemään jotain ihan muuta.

Itse työ jota teen on vauvajuttuvapaata, eli minua ei pysty kukaan saastuttamaan jutuillaan töitä tehdessä... vain kahvitauot ovat minulle "vaarallisia"

Ei ole kukaan perään lähtenyt surkuttelemaan eikä ole muitakaan ongelmia tullut. Herkkä on aihe ja jokaisen sietokyky on erilainen. Pakoreitti on minun suunnitelmani.

 

[Albus]

Hienoa, että mietit suhtautumista ja miten voisit auttaa tilanteessa! Upeaa työkaveruutta!

Itselläni on hoidoilla saatuja lapsia, eli arvailen tässä vain, miltä työkaveristasi saattaisi tuntua. Kirjoitit, että on tätä odottajaa kohtaan hirveän julmaa jos pitäisi olla kuin hänen raskauttaan ei olisikaan. Oletko ajatellut, että on tätä lapsetonta kohtaan hirveän julmaa, jos olette kuin hänen lapsettomuuttaan ei olisikaan? Voisitteko työporukalla puhua joinakin päivinä ihan muista asioista kuin raskaudesta ja lapsista?

Hän on ehkä jo kertaalleen sopeutunut tilanteeseen, jossa työtoverit ja samanikäinen lähipiiri saa lapsia, ja hän ei. Kipu aiheesta tuskin koskaan poistuu, mutta tilanteeseen ehkä tottuu ja turtuu. Nyt tämän nuoren odottajan näkeminen päivittäin ja raskaushehkutuksen kuunteleminen on saattanut toimia katalysaattorina uudelle vaiheelle kriisissä. En usko, että työkaverin odotus on varsinainen kriisin syy, vaan se voi olla vaikkapa omat vaihdevuodet (lopullinen toivon hautaaminen) tai isovanhemmuus lähipiirissä (taas uusi elämänvaihe, josta läheiset kokevat onnea ja joka ei omalle kohdalle koskaan tule).

Tietystikään tällaisten ajatusten ei pitäisi vaikuttaa työntekoon. Tosi kiva, että suhtaudut työkaveriisi ymmärtäen, ja pyrit auttamaan.