Lapsettomat ovat onnellisempia kuin lapselliset. Niin se vain on.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja lapsellinen onneton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="kirppu";22636572]

Mutta jos on tarpeeksi itsekäs ihminen kyseessä niin voikin ajatella että nautitaan nuoruudesta ja vapaudesta mahdollisimman pitkään. Sittenpähän se lapsi hoitaa hommat kun on sen aika, jos siis vanhoilla päivillään onnistuu raskaaksi tulemaan.[/QUOTE]

Millä tavalla tuollainen itsekkyys on suurempaa itsekkyyttä kuin se, että nuori ja onneton ihminen tekee lapsen ajatellen, että siinäpä saan sisältöä elämään?

Itsekkyyskortin heiluttelijat jotenkin helposti unohtavat, että viime kädessä kaikki itse tehdyt ja omaan onnellisuuteen tähtäävät päätökset ovat itsekkyyttä. Lapsen tekeminen nuorena on itsekkyyttä. Lapsen tekeminen vanhempana on itsekkyyttä. Vapaaehtoinen lapsettomuus on itsekkyyttä. Sen sijaan tahaton lapsettomuus ei ole itsekkyyttä, ellei sitten erehdy menemään lapsettomuushoitoihin, mikä tällä palstalla on moneen kertaan julistettu suureksi itsekkyydeksi...
 
[QUOTE="mimmu";22636609]Totta, ei lapsen tekemiseen ole olemassa mitään puhtaasti järkevää syytä nyky-yhteiskunnassa (paitsi että hyvinvointiyhteiskunnan rappioituminen saattaa aiheuttaa sen että lapset joutuvat yhä useammin hoitamaan vanhempansa itse).

Lasten tekeminen on meihin syvälle rakennettu vietti.

Kaikki tekemämme valinnat elämässä ovat jollain tavalla itsekkäitä. Itse itseään vartenhan täällä loppujen lopuksi kuitenkin eletään. Yksin synnytään ja yksin kuollaan jne.[/QUOTE]

Suvun jatkaminen on tosiaan syvälle rakennettu vietti, ja ihan syystä.

Ilman lapsia ei ole elämää ollenkaan. Lapset tekee tulevaisuuden (ja myös kaikki jotka tällä hetkellä eletään). Vanhempien tehtävä on antaa lapselle elämä ja kasvattaa mahdollisimman hyvin, lapset jatkavat sitten siitä. Kehitys etenee (jos on saatu hyvät lähtökohdat lapsena).

Jokainen on täälä jokaista varten, jokainen osaltaan vaikuttaa yhteiskuntaan ja koko maailmaan. Ja kenenkään ei pitäis olla yksin. Kuolema voi tapahtua yksin, syntyminen ei koskaan.
 
Kummastuttaa tuo itsekkyys-kortin kova käyttö tässä aiheessa ja tuo puolin ja toisin syyttely, ainakin tuolla Hesarin keskusteluosiossa.

Mietin että vaikka tutkimus voi olla ihan tottakin, se ei ole tehty Suomessa. Millä tavalla Briteissä kohdellaan lapsiperheitä, onko kallista "hankkia" lapsia? Sekin vaikuttaa.
 
Luitteko te tuota Ylioppilaslehden juttua ollenkaan? Hesari oli vääntänyt jutusta johtopäätöksen, joka ei ollut kovin yhteneväinen alkuperäisen tutkimuksen kanssa. Jutussa puhuttiin mm. siitä, että kokonaisuutena lapselliset kokevat elämänsä mielekkäämmäksi kuin lapsettomat ja että hedonistinen onnellisuus on tosiaan suurimmillaan alle 35-v lapsettomilla naisilla. Mutta eihän ihminen ole ikuisesti alle 35, sehän on alle puolet elämästä.
 
Tuntemani lapsettomat ihmiset ovat kaikki jotenkin jääneet teinin tasolle. Jutut luokkaa biletys, matkustelu ja dokaaminen. Mikään ei oikeasti kiinnosta eikä uskalleta myöntää että etenkin sinkut itkevät yksinäisyyttään (kännissä ovat tunnustaneet). Aikuistuminen pelottaa. Pelottaa myös ottaa vastuuta.

Ja ei, en ole suurperheen äiti itsekään. Minulla on yksi lapsi ja ekan vuoden ajan inhosin perhe-elämää.
 
Lapsen saaneet eivät varmasti ajattele, että jokaisen hetken elämässä tarvitsee olla onnellista ja ihanaa, ja että jokaisen elämässä tehdyn asian täytyy johtaa automaattiseen onnellisuuteen. Itse ajattelen että lapsen saaminen ja elämä lapsen kanssa on jotain suurempaa ja isompaa kuin hetkellisen onnellisuuden tavoittelu. Ei kaikki onni tule nopeasti, eikä kaikkea hyvää voi arvioida sen perusteella onko ensimmäinen vuosi vauvan kanssa rankkaa. Joskus elämästä tekee elämisen arvoista myös se että elämä ei ole liian helppoa. Nyky-yhteiskunnassa on vallalla ajattelu, jossa hyvää on se mikä tuottaa välitöntä nautintoa. Jonkin verran varmasti myös valittu lapsettomuus perustuu siihen että valitaan lyhyellä tähtäimellä onnellisemmaksi arvioitu elämäntapa.
 

Yhteistyössä